STRIKE!

Oli tämän viikon torstaina, eli lakko. Tästä kuulinkin jo viime viikolla. huhupuheet kiersivät pitkin koulua. Mutta viikolla se vahvistui, torstaina olisi lakko.

 Miksi?

 Esitin kysymyksen muille vaihtareille, mutta lähinnä vastaukseksi sain että ketä kiinnotaa, vapaata koulusta! No mutta jatkoin sinnikkäästi selvittämistä ja kun puhuin espanjalaisten opiskelijoiden kanssa alkoivat syytkin selvitä. Taustalla on, kuten aina lakoissa raha, mausteena vielä katalaanikulttuurin säilyttäminen koulutusjärjestelmässä. Tunteita herättäviä topikkeja siis.

 

Lakkoon suhtauduttiin rutiinimaisesti. Suomalainen perustutkinto-opiskelija yhdeltä samalta kurssilta kertoi, että kouluun ei ole turvallista tulla lakon aikana. Ystäväpiirissäni tuntuu olevan tunnollisia opiskelijoita sillä kyselivät että saako kouluun mennä :D Pyysin häntä tarkistamaan ja kertoi että luentosalien ovet tukitaan mahdollisesti silikoonilla yms. spaymaaltaaan seiniä... Ei siis välttämättä pelkkää rauhanomaista mielenilmaisua.

Kouluun ilmestyikin spraymaalilla tehyjä tekstejä ympäriinsä. Meniköhän viesti perille, sitä en tiedä...muutoksen tiet ovat täällä(kin) hitaita. Tästä byrokraattisuudesta, kansalaisten tyytymättömyydestä olen kuullut lähes jokaisen espanjalaisen suusta, kenen kanssa olen aihetta edes hiukan sivunnut.

                                              Kaverin kanssa Starbucksissa luentojen välissä^^ Starbucks on valloittanut sydämmeni täällä täysin. Love it!

Viikolla oli ryhmätöiden tekemistä. Tai olisi pitänyt olla. Sovin ryhmän jossa on lisäkseni kaksi espanjalaista tyttöä, että tapaamme maanantaina. Eivät saapuneet paikalle, eivät uutena sovittuna päivänä tiistaina, eivätkä keskiviikkona. Laittovat kuitenkin pahoittelut jälkikäteen. Sain kuitenkin tukea muilta espanjalaislta ketkä ovat samalla kurssilla; on normaalia että ei tulla paikalla ja aikataulut muuttuu. Ihanko totta...? Olen sen huomannut, mutta suomalainen aikataulujen ja sovittujen asioiden noudattaminen on juurtunut syvälle.  Manana meininki vaatii kuitenkin vielä harjottelua...:)

 

 

Julkisen sektorin opettajan pinna tuntuu rakoilevan vielä pahemmin. Hän on menettänyt hermonsa jo monesti mölyävään luokkaan. Keskiviikkoisessa luennossa hän kerran varotti luokkaa, että olkaa hiljaa. Kun melu jatkui, opettaja sanoi vaan; tunti on ohi. Näytti käsillä ihmisiä ulos. Harmitti. Mikä idea on tulla mölyämään luentosaleille. En puhu siis pienestä kuiskattelusta jota myönnettäköön itsekin harrastan ajoittain. Vaan siis tasaisesta tausta älämölöstä. Luokan akustiikka oli vielä niin kehno, että äänet korostuivat. Samainen opettaja kertoi, että perjantaiset luennot ovat tästä lähtien peruttu. Syy tuntematon. Tällä kurssilla on siis se todella työläs tehtävä Campus Virtualissa, josta aiemmin kerroinkin^^.

 

Yöks. Tätä kirjottaessa on kitkeä savun haju tässä kämpässä. Pahiten tulee kylpyhuoneesta ja patiosta. Huutelin pation kautta Lauralle että onko varma, ettei oo tulipaloa tässä talossa?

 

 

Laura eilen keittiön ikkunassa. Lauran huone on täysin mun huonetta vastapäätä, pation kautta usein "naapureiden riemuksi" keskustellaan... :)

 

 Laura sanoi, että todennäköisesti ei ole. Hänen mukaansa kun on haissut jo reilun tunnin, haju saattaa tulla naapurirakennuksista. Jossakin kuitenkin on pakko olla tulipalo. Käympäs tässän välissä katsomassa parvekkeelta jos selviäisi...

Nappasin kuvan äsken kun parvekkeella kävin. Kas onpas: Kuuma & Aurinkoinen Sunnuntai =KAS! :P

 

Ei parvekkeelta ei tule mitään hajua. Silmiä häikäisi kun niin ihana kesäinen ilma ja kuuma ilmavirtaus hyökkäsi astuessani parvekkeelle.  On kohta marraskuu ja täällä on poikkeuksellisen kesäiset säät. Laura kertoikin odottavansa jo kylmempiä säitä ja aina vähän väliä mainitsee ettei tämä ole normaalia, että on näin kuuma! Kun välillä on väsyttänyt niin olen oppinut espanjalaisittain syyttämään säätä. Kun aurinko ei paista on mieli enempi maassa. Tuttujuttu! Oon kevät ihmisiä joten suunnitelma syksyn pimeyttä pakoon on onnistunut tähän mennessä loistavasti :)

 

 

Okei jatkanen kirjoittamista. Ei taida olla mitään tulipalonvaaraa. Oon aika hyvin parantunut mun korkean paikan kammosta. Ei pelota yhtään olla parvekkeella kotona, eikä laittaa patiolle pyykkejä kuivumaan. Enkä nyt edes ole mitenkään peloissanin että on tulipalo ja olen noin 13 metrissä... No en anna sen ajatuksen ryhtyä elämään omaa elämäänsä.

 

 

Viikolla keskiviikko-iltana oli juhlat lakon kunniaksi. Voiko sanoa lakon kunniaksi? Kuulostaa hassulta...No kuitenkin ESN joka tuki lakkoa myös sulkemalla toimistonsa, oli järkännyt opiskelija tapaamisen illaksi. Menin sinne saksalaisen tytön, johon olin tutustunut jo kauan sitten täällä kielikurssilla sekä tien toisella puolella asuvan korealaisen J:n. Oli mukava ilta ja tutustuin taas muutamaan uuteen ihmiseen. Esimerkiksi tyttöön, joka oli ollut 6 vuotta sitten kuukauden Suomessa. Hän muisteli lämmöllä Helsinkiä ja sanoja jotka muisti Suomeksi. Oli ihana kuunnella hänen positiivisia muistoja Suomesta. Kehotin häntä katsomaan youtubesta videoita Suomesta, siellä onkin niitä paljon, hyviäkin joita olen linkitellyt kavereille. Hän myös mietti Erasmusvaihtoa jonnekkin ja Suomi oli yksi vaihtoehto.

 

 

Suomen kylmä sää tuntuu vaan aina pelottavan espanjalaisia ja elämisen kalleus. Ruoka on kyllä mielettömän kallista Suomessa. Kun täällä mietti miten paljon saa viidellä eurolla esimerkiksi, on ero Suomeen valtava. Vihanneskaupoissa hinnatkin on todella alhaiset mielestäni. Silti viimeksi siellä asioidessani koin pientä huvitusta kun espanjalainen vanha herra tinkasi porkkanoista, kuinka hinta oli nyt hänen mielestään järkyttävän korkea. Muualla oli kuulemma halvempaa. Alennusta ei kuitenkaan herunut.

 

Kerronpa vielä toisen esimerkin näistä hintaeroista. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta kerrotaan tämä nyt...Olen lainannut kavereilta muistiinpanoja jos en ole päässyt jollekkin luennolle. Muistiinpanot on kätevä käydä kopioimassa yliopiston yhteidessä olevassa kopiointiliikkeessä. Ja todella helposti. Ei tarvitse muuta kuin ojentaa kopioitava nippu työntekijälle ja tadaa...hetken kuluttua (siis oikeasti ihan hetkisen, tässä liikkeessä silmäräpäyksen nopeaa palvelua, harvinaista I know) kädessä on siisti nippu monisteita oikeassa järjestyksessä. Voi kuinka monet kerrat olenkaan menettänyt hermoni aiemmin Helsingin yliopistolla, myöhemmin Lappeenrannassa, tapellessani kopiointilaitteiden kanssa...######*

 

No mutta siis olin tulossa pointtiini tässä tarinassa, kerran kun olin kopioimassa hätkähdyin kun tajusin ettei mulla ole paljoa käteistä. Tuli sellainen suomalainen nolouden tunne, hätä, apua jos mulla ei olekaan tarpeeksi rahaa! Lompakossa oli vaan euro ja muutamia senttejä. Kun nippuni oli valmis kuulin hinnan. Kaksitoista senttiä. SIIS senttiä! Huvitti jotenkin todella paljon oma hermostuneisuuteni, kun luulin että rahat eivät riitä...

 

Tässä siis tämän kuluneen viikon kuulumisia^^

 

Toivottavasti Suomessa on aurinkoinen kaunis syyspäivä! Kertokaa minkälainen sää on nyt? :)



 

 

p.s Tähän loppuun vielä Warholin hengessä Selfie*7 kera totisen ilmeen. Toivottavasti tarpeeksi Anti-Bynes.