Iltaa

Istuskelimme Lauran kanssa sohvalla kotona, missäpäs muuallakaan kun kipeä vieläkin olen, kun Laurita tuli kotiin. Oli jo aika myöhä, kello lähestyi kymmentä illalla. Olen tänä viikonloppuna voinut vieläkin aika huonosti, ja olin jutellut molempien Laurojen kanssa siitä, koska menisin uudestaan lääkäriin. Yleisvointini on hieman parempi, mutta silmät huonommat. Molempien silmien alle on tullut puolikkaan herneen kokoiset kipeät myhkyrät. No siis, mihin jäin. Laurita tuli kotiin ja sanoi, että Linda, nyt mennään lääkäriin. Olin että mitä, kellohan on jo aika paljon. Laurita sanoi, että hänen isänsä aina vei hänet lääkäriin myöhään koska ei ole jonoja.

Olin kieltämättä todella väsynyt ja yritin ehdottaa, että menisimme vasta huomenna. Molemmille Lauroille heidän koulukiireidensä vuoksi sopisi vasta myöhään illalla huomenna, joten katsoimme parhaaksi mennä nyt. Laura sanoi, että mennään kolmistaan niin on mukavampaa. Miten ihania kämppiksiä mulla onkaan! Lauralla oli vielä tekemistä huomista esitelmäänsä varten, mutta hän sanoi että on tärkeämpää että tulen terveeksi.

Kävelimme noin viisitoista minuuttia lääkäriaseman lähelle ja  oli jälleen haaste löytää perille, sillä alue oli aidattua ja vain yksi sisäänkäynti. Aikamme seikkailtua löysimme perille.

Ajokortistani ja eurooppalaisesta sairaanhoitokortista nappatiin taas kuvat ja lyhyen jonotuksen jälkeen pääsin taas vastaanotolle. Vastassa oli tällä kertaa nuori naislääkäri, joka mielestäni vaikutti vähän tylyltä. Oli kuitenkin todella hygieeninen, mistä plussaa. Hän sanoi samaa, mitä mieslääkärikin; virus on kyseessä. Kysyin saisinko jotan tippoja silmiini, sillä silmät ovat olleet todella kipeät, esimerkiksi eilen yöllä en saanut oikeen nukutuksi kivun takia. Kokoajan silmiin ja myhkyröihin särkee, ellei ole ibuprofeiinia alla... Hän määräsi sitten kortisooniantibioottitippoja. Koska mikään apteekki ei enää lähtettyvillä ollut auki, jää tippojen saaminen huomiseen. Tätä kuuria tulee parantumisesta huolimatta jatkaa 10 päivää.

Muuten, tämä naislääkäri sanoi, että tämä virus voi pahimmillaan kestää 3 viikkoa, mutta yleisvointi tulisi parantua piakkoin. Aika masentavaa kuulla; kolme viikkoa!!! Harmittaa niin hirveästi olla nyt juuri kipeänä . Tosin ei sitä koskaan ole kiva olla kipeänä?

Kotimatkalla keskustelimme Laurojen kanssa nimistä. Keskustelu kumpusi jälleen saamastani rannekkeesta jossa luki molemmat nimeni. Espanjassa ei ole usein toisia nimiä Laurat kertoivat ja naimisiin mennessä pidetään osa omasta sukunimestä. Heitä kummastutti se, että kerroin Suomessa olevan melko tavallista, että naimisiin mentyään nainen ottaa kokonaan miehen sukunimen ja sanoo adios vanhalle sukunimelleen. Laurat perustelivat hämmennystään, erityisesti nuorempi Laurita, että mikäli joutuisi luopumaan sukunimestään, olisi se, kun luopuisi omasta identiteetistään. Olen itse miettinyt asiaa monesti myös. Oma sukunimi on itsellenikin tärkeä osa identiteettiä. Eri mailla on eri tavat ja oma kulttuuri määrittää myös sen, mikä on sosiaalisesti hyväksyttyä ja normaalia. Tosin Suomessakin lienee nyt tavallistuneen se, että nainen pitää oman sukunimensä tai ottaa kaksiosaisen nimen naimisiin mentyään.

Harmittaa siis todella paljon, että olen kipeä. Mutta tämä kipeänä  oleminen on tähdellistänyt vielä sitä, kuinka ihanat kämppäkaverit minulla on. Todella avuliaat ja valloittavat! Tulemme kaikki kolme todella hyvin juttuun, nyt kun olemme Lauran kanssa tutustuneet Lauritaankin paremmin, erityisesti tämän Paella illallisen jälkeen.

Hyvää yötä; Buenas Noches. Toivottavasti nämä tipat auttaisivat ja tämä virus lähtisi pian. Olen kyllä sitten niin onnellinen, kun olen jälleen terve!

P.s kuvassa minun, Lauran ja Lauritan täydelliset kynnet :)