Kipeenä ollessa, kyllä olen siis vieläkin kipeänä, on enemmän aikaa ajatella. On kova ikävä ystäviä, perhettä kaikkia juuri nyt. Viimeinen pisara ikävän tunteeseen oli, kun näin tämän maailman suloisimman kuvan 6-vuotiaasta Rufus labradorinnoutajastani. Kuva on tuore ja äitini ottama, jonka hän luvallani julkaisi Facebookissa tänään ja näin siis kuvan juuri hetki sitten ensimmäistä kertaa. On niin kova ikävä häntä ja haluaisin niin kovasti päästä halaamaan. Hellyttävää kuvassa on, että ostamani lelut näköjään pitävät pojalle seuraa. Olen Rufuksen kuulumisia kysellyt päivittäin äidiltäni Skypessä ja hyvää kuuluu, on hyvässä hoidossa vanhempieni luona. Ikävän tunne on vain nyt kovin suuri, katso kuva niin ymmärrät :)
p.s tässä vielä viikon vanha kuva minusta, viime lauantailta, ravintolasta. Oli todella kiva päivä italialaisen Valentinan kanssa, jolla hänelläkin on nyt tämä sama virus riesana. En tiedä mistä saimme tämän viime lauantaina jostakin? En malta odottaa että olisin taas terve niin pystyisi tehdä jotain, käydä vaikka edes kävelyllä. Harmittaa, kuinka monet kivat tapahtumat olen jo joutunut jättämään väliin...eli tämä kotona neljän seinän sisällä oleminen, nyt 6 päivää ei ole yhtään mukavaa :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti