Sää kuin Syksyisessä Suomessa. Näin voisi Pekka Pouta kuvailla tämän päivän sääkarttoja. On kylmä, tuulee ja sataa. Toivottavasti kesä ei ole ohitse vielä? Mitä vielä? Nyt on lokakuu! Totta, mutta jotenkin olen täällä aurinkoa päivittäen tankatessani unohtanut koko syksyn. Ehkä olin heittäytynyt harhaluuloon, että täällä saan jatkaa loputonta kesää. En kuitenkaan ole heittänyt kirvestä kaivoon; kuumia hellepäiviä on vielä tulossa. Pakko! Koska se, että olisin viettänyt viimeiset kesäiset päivät täällä kotona kipeenä makoillen, olisi yksinkertaisesti vain liian väärin.

         Me and my ipad. Muuten aika harvoilla on täällä tablettei käytössä koulussa.     Tosin tänää äin yhdellä ruotsalaisella, muilla en ole muistaakseni nähnyt.


Tätä kirjottaessani siis sataa vettä. Ei mitenkään paljoa, enemmän Suomen syksytihkusadetta siis. Aamullakin satoi. Tuli mieleen yhden tuutorin sanat. Hän kertoi minulle, että en tasan tarkkaan kävele kouluun kun sataa kunnolla. Olin väittänyt hänelle, ehkä huvikseenkin hieman provosoiden, että kyllä aion kävellä aina kouluun. Sitten muistin millaisia sateita Espanjassa voi olla. Asuessansi kuusi vuotta sitten noin 7 kuukautta Fuengirolassa (Malagan lähellä oleva turistiparatiisi), sainkin todistaaa hurjia rankkasateita. Kadut tulvivat ja kaikki pysähtyi sateen ajaksi. Mutta kyllä Suomessakin on rankkasateita ja tulvia nähty kautta vuosien.

Muutama vuosi sitten tapahtunut mieletön rankkasade on jäänyt mieleeni. Siis mieletön, sarjassa HR (hardrain) kun menin koirani Rufuksen kanssa ulos lenkkareissa, palatessani kotiin oli nilkkoihin asti vettä jokapuolella. Kahlasimme siis Pojankanssa kotiin ja joku pienempi puudeli ei olisi kyllä selvinnyt yhtä urheasti kuin minun Rufukseni. Tämä tapahtui silloin aivan yllättäen, kuin joku olisi avannut hanan auki taivaalla ja voi kyllä; satoi rankasti! .No mutta miksi kerron tämän nyt?

Tämä Suomessa tapahtunut rankkasade palasi mieleeni tepsutellessani  tänään kouluun tihkusateessa. Tuli jotenkin todella voimakkaat asossiaatiot ja olin varma että kohta rupeaa satamaan - ja kunnolla. Lähdin juoksemaan, koska näin jo sieluni silmin laukkuni olevan lipimärkä. Pelkoa kastumisesta lisäsi mukana oleva tabletti ja Lumia. Ne kun ovat aika arvokkaita. Sateenvarjoa minulla ei tietenkään ollut mukana, vaikka sellaaisen omistan. Keltaisen vielä, mutta lähinnä se ajaa seinäkoristeen virkaa. En vaan ole sellainen varautuja ihminen, vaikka pitäisi olla enemmän.

Rankkasadetta ei kuitenkaan tullut. Tihkusade tosin jatkui koululle saakka. No hyvä niin, ja tulipas tehtyä ballerinat jalassa juosten aamulenkkikin. Yllättävän nopeasti olinkin perillä koulussa ja  etuajoissa reippaasti ensimmäiselle luennolle. Luento meni kivasti. Nuori tyttö ei kyllä ollut taaskaan paikalla. Olimme venäläisen, nuoren symppiksen, tytön kanssa ainoat edustajat ryhmästämme. Luento meni taas siivillä, mutta time flyes when  ...you know :) Tullausprosessit, maahantuonti yms. Se vaan kiinnostaa minua. Tarkennettuna kaikki hankintatoimeen liittyvä, edes, minkä huomasin jo Lappeenrannassa melko varhain fuksivuonna. Aionkin tästä syystä yrittää jotenkin ujuttautua hankintatoimen puolelle talousjohtamisesta, joka tähtää muihin pääaineisiin.

 Se hieno havainto, mihin mulla meni elämästäni monta aikuusvuotta on se, että on oikeasti tärkeää olla rehellinen itselleen  . Tiedostaa omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Omat preferenssit, ne mitkä kumpuavat sisältä, ei niitä voi loppujen lopuksi paljoa muuttaa.

Valitsin kandivaiheen suuntautumiseksi talousjohtamisen, mutta samalla olin vilpillinen itseäni kohtaan. Hyvät perusteluthan mulla oli; tavoittena hakea substanssiosaamista talouden puolelle, mikä on todella tärkeää, mutta se ei vaan tule multa luonnostaan. En pidä matematiikasta. Valitettavasti kyseinen suuntautuminen vaatii aika pitkälle edes jonkin sortin matikkapäätä. Sitä minulle ei ole siunaantunut...

                                         Kynä sauhusi ^^ tänään talousjohtamisen tunnilla jälleen..  


Silti nautin tutkia tilinpäätöksiä; yritysten taloudellista menestymistä. Olen utelias! Kiinnostaa mikä on menestyksen takana, tuloksen ohjailu jne.  On mielestäni tärkeää, että ymmärrän kirjanpidosta ja tilinpääöksestä perusteet. Pakko tähän väliin vähän nostaa omaa häntää, että sain kirjanpidosta kotiyliopistollani ensimmäisen vitosen, eli parhaan arvostanan. Laskentatoimestakin nelosen...Mutta luontaisia lahjoja minulla ei ole laskemiseen.

Sen, ettei matikkaneron vikaa minussa ole varmaan aavisteleekin ne, ketkä blogiani sinnikkäästi seuraavat, ovatkin huomanneet. Olen enemmän luova ulospäinsuuntautuva tyyppi, kuin matemaattinen älykkö. Spontaani. Kirjoitankin nytkin ihan tajunnanvirtana, ilman minkäänlaista suunnittelua, ja siitä poukkoilevuus johtuneekin (but hang in there, i am learning...?).

 Olen kiinnostunut taloudesta, mutta myönnettäköön että enemmän juuri yhteyksistä poliittiseen päätöksentekoon. Tärkein syy siihen, että valtiotieteellisen jälkeen halusin kauppatieteelliseen oli  juurikin se, että haluan ymmärtää talouspolitiikka. Sosiaalipoliittisia päätöksiä perustellaan taloudella. Sehän on selvää, että talous määrittää koko maailmaa. Kaipasin ymmärrystä yhteiskunnan rakenteisiin, juuri taloudelliseen aspektiin.

                                          ^^20-vuotiaan espanjalaisen pojan kynästä. Kertoi näillä kahdella sananlaskulla mulle että, espanjalaiset ovat täydentäneet Suomen merkitykseltään vastaavaa sananlaskua olennaisesti: "Rahalla saa ja hevosella pääsee", eli naisilla. Eli raha ja naiset pyörittävät maailmaa,.    Ylempi on vähän epäformaalimpi, sitä en tulkkaa, ymmärtäköön ken ymmärtää :P


Itselläni oli nuorempana paljon mielipiteitä siitä, miten hyvinvointivaltion tulisi toimia paremmin. Koin turhautumista ideologisen kriisi-ikän kynnyksellä, kun ymmärsin ettei elämässä nallekarkit mene todellakaan tasan. Mietin kovasti sitä, miten sosiaalipolitiikkaa tulisi harjottaa. Sydäntä lähinnä, vuosia sitten päästessäni suoraan lukiosta Helsingin valtsikaan, oli erityisesti marginalisoituminen; yhteiskunnan & sosiaalinen ekskluusio, gerontologiset kysymykset... Yleisesti vaikuttaminen asioihin jotka koin tärkeiksi.

Toki. On minulla vieläkin paljon mielipiteitä, mutta se mitä tajusin opiskellessani että mielipiteitä on kaikilla. On helppo sanoa populistisesti esimerkiksi politiikassa mitkä asiat ovat väärin. Liian harva sanoo konkreettisesti miten pitäisi tehdä. Tosin epäkohtien ymmärtäminen on ensimmäinen askel.

 Koin että valtiotieteellinen koulutus lähinnä laajensi ymmärrystä siitä, miten vähän ymmärrän.
Miten monimutkaisia ja paradoksaalisiakin piirteitä suuret kysymykset ja ongelmat sisältävät.

Ymmärräthän mitä tällä tarkoitan?

 Nuorena tosin on helppo paukuttaa totuuksia, koska kuten Anssi Kela laulaa "kaikesta kaikki tiedettiin.."

Uskon että valtiotieteellinen ja kauppatieteellinen on hyvä combo. Kauppatieteilevä sosiaalitieteilijä. Sosiaalinen kauppatietelijä?  Mitä  sillä tulevaisuudessa teen, siitä on itselläni monia visioita. Saa nähtäväksi. Kauppatieteellinen ajattelumaailma on kyllä juurtunut muutamassa vuodessa voimakkaammin, mutta sosiaalitieteilijä olen vähintään puoliksi kuitenkin. Ainakin vielä.

No lähti taas juna vähän sivuraiteille...mutta palataan vielä koulupäivään. Ensimmäinen luento meni todella mukavasti. Oli mahtavaa oppia uusia asioita. Se, että iltavirkku (esim tänään 3 tunnin yöunilla..) hinaaan itseni (tai tosin tänään juoksin) aamuvarhaisella koululle, niin pitääkin jäädä jotain käteen luennoista. Arvostan juuri sellaisia kalvosulkeisia välttäviä opettajia, jotka Opettaen jakavat omaa asiantuntemustaan.

Ensimmäisen luennon jälkeen ilman taukoa kiiruhdin seuraavalle. Tuttuja kavereita tuli istumaan ympärilleni ja rupateltiin siinä niitä näitä. Kului kymmenen minuuttia, 10min... sitten kaksikymmentä. 20 min.

Yhteisymmärryksestä luennolle saapuneet opiskelija totesivat että ei opettaja ole tulossa. Kuulemma normaalia, että näin käy, eikä siitä mitään ilmoiteta. Se, mitä toteamuksen jälkeen seurasi oli todella hämmentävää!
 -->  Espanjalaiset pojat, noin parikymppisiä, hyppäsivät luentosalin eteen, sinne missä opettaja normaalisti luennoi ja huitoivat epämääräisesti ilmehtien.  Ahaa! Matkivat siis opettajaa. Pojilla oli hauskaa. Mutta sitten, toinen pojista avasi opetustietokoneen ja laittoi täysille jotain epanjalaista musiikkia. Katsoin vähän alta kulmien ja pyysin että por favor...ei kiitos noin kovaa  kuitenkaan.

Kaverini totesivat käytöksen lapselliseksi. No sitähän se oli. Alaasteelta, yläasteelta....lukiostakin (?) muistan tämän , kun opettaja on poissa, erityisesti pojat saattavat riehaantua. Pojat on poikia ja pitääkin olla! Tämä on sinäänsä hämmentää, mikä on minun joskus ollut vaikea muistaa...miehet tai no pojat, parikymppiset saattavat olla todella lapsellisia ja kypsymättämiä. Ulkoisesti saattavat näyttää aikuisilta miehiltä, mutta poikia vielä ovat. Tätä olen havainnoinut kyllä täällä(kin). Romanialainen tyttö joka oli luentosalissa kertoi minulle ja muille, että tuollaisesta käytöksestä, kiinni jäätyään, erotettaisiin vuodeksi yliopistosta! Vuodeksi! Sama koski jos jäi kiinni tupakan poltttamisesta sisätiloissa esimerkiksi hän kertoi. Aika rankkat rangastukset, mutta varmaan estävät hulabaloota.

                                          Kova musiikki sai tässä tädissä vähän kireän ilmeen.. Kuvatodiste^^

Päätettiin jättää pojat luokkaan leikkimään ja lähettiin pois. Nyt oli luvassa aika pitkä luppoaika ennen seuraavaa luentoa. Osa meni kirjastoon, itselläni oli niin nälkä, että päätin mennä kahvilaan.

                                          Päivän patonki ja kahvi. (Juustot kuvausrekvisiittaa...)

Tilasin kahvin ja juustopatongin. Hävettää myöntää, mutta en tykkää juustosta, mutta juustopatonki on ainut patonkivaihtoehdoista mitä voin syödä kahvilanmenusta. Nappaan aina nopeasti juustot pois, yrittäen tehdä sen silloin kun kukaan ei huomaa...

 Mikset tilaa ilman juustoa? Noh, en ole kehdannut tehdä numeoa. Se kun varmaan herättäisi kummennusta. Kuka syö pelkkää patonkia? Kuivaa patonkia ilman mitään? Minä! Mä tykkään vaan yksinkertaisista mauista. Kämppikseni Laura nauraa, että syön leipää ilman päällisiä. Niin olen lapsesta saakka tehnyt valtaväestöstä poiketen :) Kysykää vaikka mun äidiltä!

Kahvilassa ollessani tuli pöytääni yksi puolituttu istumaan. Oli kiva, kun sain seuraa. Pian hänen 4 kaveriaan tulivat myös kahvilaan ja pyysivät mua siirtymään heidän kanssaan samaan pöytään. Kun vaikutin ehkä hieman flegmaattiselta väsymyksestäkin johtuen, tuli kommenttia; että rohkeasti vaan tänne tutustumaan uusiin ihmisiin!

Pöydässä oli yksi saksalainen, romanialainen, ruotsalainen, portugalilainen ja minä. Oli kivaa jutella heidän kanssaan ja sekin oli mukavaa, että tämä portugalilainen muisti minut. Olimme jossain tapahtumassa, kaupunkikierroksellako se oli ?, jutelleet. Muisti nimenikin! Ja kansallisuuden.

 Vähän harmitutti, etten itse muistanut häntä, mutta pahoittelin ja hetken juteltuani hän palasikin mieleeni. Olin tosiaan aiemmin pari sanaa vaihtanut. Ongelma on vaan siinä, että milteipä joka päivä tapaa paljon uusia ihmisiä. Kaikkia ei vaan voi muistaa, vaikka haluaisikin. Nimet varsinkin on ajoittain todella hankalia mulle, kuten aika monelle muullekkin.

Mulla sattuu olemaan onneksi tosi hyvä nimi täällä asuessa. Queee?? Linda?? Sii sii, mi nombre es Linda. Vale, vale, tu eres muy Linda. Eli nimestäni lähtee hyvää juttua ja jää helposti mieleen. Linda siis tarkoittaa kaunista. Tosin täällä käytetään enemmän toista termiä (guapa/o) ja linda/o on enemmän latinoamerikkalaisten heiniä. Tästä nimestäni olen kuullut tätä samaa juttua jo monesti, mutta se on vaan hauskaa :)

Istuin talousjohtamisen luennolla samalla paikalla kuin ennenkin, espanjalaisen pojan vieressä. Olin eilen linkittänyt hänelle Facebookissa videoita Suomesta, yliopistoni (Lappeerannan teknillinen yliopisto=LUT) promovideon ja yhden pätkän, joka antoi humoristisen perehdytyksen suomalaiseen kulttuuriin. Tämä espanjalainen kehui yliopistoa todella upean näköiseksi ja oli todella kiinnostunut kaiken kaikkiaan. Hän onkin lähdössä ensi vuonna vaihtoon, ei tosin vielä ole varmaa minne. Saksaa hän oli ajatellut, mutta markkinoijasieluni saattaa houkutella hänet Suomeen vaihtoon?. Olen muillekkin kertonut opiskelusta LUT:issa, Suomesta ja eri yliopistoista. Omakohtaista kokemustahan ei itselläni ole kuin vain Helsingin yliopistosta ja LUT:ista, mutta pintapuolista tietoa muistakin löytyy, of course!

Kiinnostus on tuntunut todella positiiviselta. Jotenkin tuntuu tärkeältä kertoa Suomesta hyviä asioita ja näkee kauempaa asiat toisenlaisina. Lyhyessä ajassa olen saanutkin paljon lisää perspektiiviä siihen, miten hyvin asiat Suomessa ovat tosin pohtinut myös niitä missä olisi parannettavaa ja esimerkiksi miten korkeatasoisia yliopistoja Suomessa on. Tehokkuus on Suomessa aivan eri luokkaa. Mutta sekin on moniulotteinen seikka tietysti...

Suomessa on meneillään hullut päivät ja se on saanut minut pohtimaan. Uppoaisiko sama espanjalaisille? Jotenkin on vaikea kuvitella espanjalaisia toimivan samoin tänä kyseisenä  keltaisena viisipäiväisenä, saavuttamassa samanlaisen ostomanian kuin vuosi vuoden jälkeen niin moni suomalainen. Hullut päivät on muuten todella nerokas konsepti. Moni kyllä tietää mihin se perustuu, mutta silti koukutustuotteet houkuttelevat ja himoshoppaus saattaa vallata.

Hullujen päivien tuotteilla onkin onneksi samanlainen palautusoikeus kuin perustuotteilla. Palautusrumba alkanee, kun keltaiset silmälasit sunnuntaina viimeistään vlahtavat pois kasvoilta. Itseäni on kiehtonut jotenkin hullujen päivien ilmapiirin erityisyys vuosi vuodelta. Sokoksen vastaavat 3+1, ei aiheuta samanlaista reaktiota ihmisissä.

Suomalaisille hullujen päivien käytös on normaalia. Mutta kuvitteleppa espanjalainen kyyhöttämässä minuutteja jopa tunteja ennen avaamisaikaa,  hermostuneena syyssateessa odottaen pääsyä ostamaan sitä tiettyä halpaa tuotetta. Kyynerpäät  ojossa ja hermot kireällä. Helpotus vasta kun hikiset kädet puristaessa omaa keltaista pussia, satojen muiden keltapussien vanavedessä kotimatkalla...

 Ei. En vaan jotenkin näe sitä. Espanjalaiset ovat rennompia, yhteisöllisempiä...luulenpa että hullut päivät voisi olla epanjalaisille stressitön perhetapahtuma. Heh!

Mutta tosiaan, kulttuurilliset erot. Omasta supisuomalaisesta vinkkelistä, onkin helppo kuvitella suuria rajanvetoja ja eroavaisuuksia. Keskusteltaessani monien eri kansallisuuksien kanssa olen huomannut useaan kertaa, monissa asioissa kultuureissa on paljon samanlaisuuksia.

Sosiaali ja kulttuurantropologia on myös lähtökohtaisesti ensimmäisestä fuksivuodestani (2005) kiinnostanut minua.  Olen tosiaan opiskellut sitä vain yhden kurssin, mutta sen tiedän, että monet kulttuurilliset ilmentyvät koetaan subjektiivisesti, niiden ollessa jaettuja. Puhutaan esimerkiksi hulluista päivistä. Sressaavasta hulluttelusta selvittynä, omaa pussia hypistellen, ajatellen mitä sitä tulikaaan ostettua ja oliko se sittenkään niin halpaa? Muistaen silti itse tehneen päätöksen mennä vähän ostoksille... Ihmiset ovat kulttuurillisesti ohjelmoituja monella tapaa. Kiehtovaa!

Iltapäivän viimeisen luennon jälkeen katsoin ikkunasta ja satoi vettä. Mukava espanjalainen tarjoutui saattamaan sateenvarjollaan minut ja toisen kaverin metrolle. Hänellä oli iso sateenvaro ja sinne mahtui sopivasti muutama sokerista tehty opiskelija :D Aivan ihana ele!!!

  Kyllä siis. Aikaisemmista puheistani huolimatta menin metrolla kotiin sateesta johtuen. Nostrumin kautta kuitenkin (missä mut jo tunnetaan ja tiedetään mitä haluan). Totean jälleen kerran, että on aina kiva tulla tänne kotihuudeille, kun alue missä asun on niin rauhaisaa ja kotoisaa. Kaupoissa missä käyn mut tunnetaan, kun  ei täällä niin montaa kalkkilaivankapteenitarta päivittäin hiihtele. Chica finlandesa, that is me :)

Saa henkilökohtaista palvelua ja tuttuuden tunnetta ihan eri tavalla kuin Suomessa olen aiemmin saanut. Yhteisöllisyys ja tuttavallisuus on niin lämmin asia espanjalaisessa kulttuurissa. Erään vaatekaupan  myyjät aina haluavat, kun olen käynyt shoppailemassa jutella todella pitkään, kun sinne menee täytyy varata vähän enemmän aikaa :)

Tosin kaikissa liikkeissä ei täälläkään ole asiakaspalvelu parhainta. Suurimasssa osassa kylläkin. Eräs ketjuun kuuluva putiikki tässä ihan kivenheiton päässä kotoani omaa varmaan tylyimmät myyjät mitä olen aikoihin nähnyt. Jotenkin arkuus tuli esiin itsestäni, enkä uskaltanut enää mennä sinne. Kuulin kuitenkin muilta, että he ovat kaikille todella tylyjä kyseisessä liikkeessä, eli ei ole rasistista mua kohtaan.

 Tänään kävin luentojen jälkeen vielä lataavassa prepaidini. Douglasissa kävin myös. Muuten puhuin pelkkää espanjaa molemmissa liikkeissä, olin päättänyt että en lusmuile englannilla. Hienosti meni, vaikka itse sanonkin. Pyörähdin myös Mango Outletissä, joka on kanssa tässä ihan lähelläni. Eilen löysin muuten sieltä aivan ihanat kengät. Olin näitä katsellut jo pitkään ja nyt ne oli sitten vielä outlet-hinnasta -20e. Pitihän ne ostaa hyvään kotiin!

                                               Mango Outlet, ale popot country style <3

Ennakkoluuloista ja rasismista voisin tehdä oman postauksen joku päivä muuten. Tai siitä miten olen itse sosisaalipsykologisin silmin havainnoinut ympäristöäni. Tai HEI mistä haluaisitte että kirjotan perus päivieni lisäksi? Oisi kiva lukea kommentteja, kun olen ollut tosi ilahtunut seuratessani blogin kävijälaskureita ja sivujen latauksia. Ihanaa, että noin moni on jakanut lukea, tsekata.

Tää on niin hassua tää bloggaaminen, aivan uutta mulle. En ole edes kirjottanut päiväkirjaa, muutakuin joskus teininä. Muistan, etten saanut oikeen mitään irti siitä. En ole ajatellut että osaisin kirjottaa mitenkään hyvin tai kiinnostavasti, tai että ylipäätään jaksaisin kirjottaa mitään. Siksi on tuntunut aivan ihanalta saada hyvää palautetta, lähinnä Facebookin kautta. Juttua mulla tuntuu riittävän , se on yllättänyt belive it or not eniten minut itseni. Ongelma on että näistä blogeista tulee ihan järkyttävän pitkiä, kuten olet varmaan huomannutkin, ja en jotenkin osaa lopettaa ajoissa... Enkä jaksa lukea näin pitkiä, omia juttujani kun on, edes oikolukemalla läpi. Mutta kaipa tässäkin kehittyy ja opin enemmän nostamaan niitä olennaisia asoita esille, ettei mene ihan jaaritteluksi vaan. Mutta aika jaarittelija olen puhuessanikin, hyvin usein, joten sama nainen täällä on tietokoneen takana, joten teksti sen mukaista. Mutta siis hämmentää itseäni, kuinka paljon tykkään paukuttaa tätä tietokonetta näppäimistö sauhuen. Olen muuten tosi nopea kirjottamaan koneella, joten ei mene niin kauan aikaa kuin voisi luulla tähän kirjottamisene. Tajunnanvirtatekniikka kuitenkin tuntunee olevan ainoa minkä tällä hektellä handlaan.

 Tänään juttelin muuten yhden 20-vuotiaan romanialaisen tytön kanssa tästä blogistani. Kyselin häneltä,  että onko heillä velvoitetta tehdä blogia tai raporttia opiskelija vaihdostansa?

Tyttöä nauratti että, kirjottan blogia. Piti sitä jotenkin lapsellisena, mitä ihmettelin. Hän perusteli, että blogia kirjotaa jotkut teinit ja hänkin kirjotteli kauan (lue: 4 vuotta sitten). Mutta tämä somettuminen ja koko medialisoituminen on ollut hänelle läsnä varhaisnuoruudesta lähtien. Kun itse olin teini ei ollut Facebookkia. Kyllä, elämää  on ollut ennen sitä. Seitsemän, kahdeksan vuoden ikäero ei ole suuri vuosissa, mutta teknologisessa kehityksessä kyllä. Ysikympin lämpimämmällä puolella syntyneet ovat kasvaneet internetin kanssa. Mä muistan vielä selvästi kun isä näytti mulle tietokoneen ja selitti internetin ja kaikki. Ei sillon paljoa kiinnostanut. Mutta se, miten voimakkaasti internet, sosiaalinen media esimerkiksi ilmenee ihmisten elämässä on merkittävää. Merkittävää on siis ero aikaan ennen sitä. Itse olen kyllä harvinaisen onnellinen, että ei ollut facebookkeja kun olin lapsi. Saatikka teini-ikäinen.

Tämä kommentti ei vienyt lainkaan iloa bloggaamisesta, päinvastoin. Antoi hedelmällisen pähkinän pohdittavaksi. Onko kasari vai ysäri, siinäkin on paljon eroa. Eri vuosikymmenillä syntyneet ovat kasvaneet sen ajan normien ja kulttuurin keskellä. Minkälaista on niiden lasten nuoruus, jotka ovat syntyneet tänä vuonna? Teknologinen kehitys on väistämätöntä ja tarpeellista.

 Muistan kun kahdenkympin vähän ali ja ylikin, halusin olla aikuinen. Tehdä eron lapsuuteen ja aikajänne oli aivan erilainen kuin nyt on, esimerkiksi 4 vuotta (johon tämä joka mielestä bloggaaminen on niin last season viittasi) viereähtää yllättävän nopeasti.

Mutta siis kun lähestyy pikkuhiljaa kolmeakymppiä taas se on vähemmän imartelevaa, jos sanotaan että on "vanhanoloinen",  kypsä ikäisekseen, saatikka ikäisensä näköinen.  No mutta mulle ei niin usein sanota.Se, mikä on hienoa iässäni, että mun ei tarvitse enää pelätä että olisin lapsellinen, liian nuoren oloinen...vaikkakin pikkusisko olenkin.Vanhenemisessa on hienoa se, että oppii tuntemaan itsensä paremmin ja mitä vanhempi on sitä syvällisemmin ainakin itse näen asiat. Asiat näyttäytyvät (usko pois) paljon mustavalkoisemmilta kun on  vasta 20+/-. En nyt tarkoita että olisin itse jotekin kaikkitietävä kun on noi maagiset nuoruusnuoruus  vuodet takana, mutta että siis hahmottaa eri tavalla asiat. Varmasti sama pätee aikaan nyt ja aikaan kymmenen vuoden päästä. 

Muistan kun asuin tosiaan siellä Fugessa niin eräs nainen, joka oli muuten 27- vuotias kuten minä nyt, niin hän sanoi minulle Linda: "Sä huomaat naisena niin suuren eron siinä kun on 22 tai 27.  Se on vaan viisi vuotta, mutta se on todella tärkeät viisi vuotta." Pidin tuolloin kommenttia ärsyttävänä hieman, tai loukkaannuin (pelko lapsellisuudesta,  epäaikuisuudesta kts. aiemmin :P )

Täytyy sanoa, että sen kyllä sen huomaa, mutta enemmän implisiittisesti. Eli en voi pukea sitä sanoiksi jotka voisi konstruktiivisen maailmankuvanikin johdosta, yksinkertaisesti kuvata.  

Pari kaveria on pyytänyt että lähtisin jonnekkin tänään. Itseasiassa aika monta vaihtoehtoa olisi minne mennä ja mitä tehdä & missä porukassa.  Laiskottaa kuitenkin tai oikeastaan väsyttää huonoista yöunista johtuen. En vielä tiedä jaksanko mennä tänään minnekkään, jää nähtäväksi. Harmitaa, että  ESN:n Zaragosan reissu jää itseltäni väliin, vaikka sitä aiemmin kaveriden kanssa sumplittiin. On parempi etten lähde nyt pitkille kellonympäri reissuille, kun kuitenkin olin vielä päiviä sitten todella kipeä. Ja nämä juhlat, tapahtumat yms. ei täältä lopu :) Madridin reissuun lähden, ellei tule mitään pakottavaa esteettä.

Hauskaa viikonloppua ja hyviä hulluja päiviä, niillähän se viikonloppu menee eikös? ;)

                                           P.s Vihdoin sain opiskelijakorttini.  Estoy estudianta; virallisesti! Ja vuoteen 2017 validi kortti!! Eli jään tänne vielä 4 vuodeksi erasmustelemaan...ei vaiskaan, mutta siis eikö ookkin hieno?? Jos vaan näkisitte mun aikasemmat passikuvat, niin oisitte jo nyökytelleet moneen kertaan. Tää on vaan aika loistava otos musta passikuvaksi. Ei näytä yhtään ees pidätyskuvalta. Viime passikuvassa tosin vaikutti ilmeen lisäksi marimekon paita, joka vaan sattui sillon olemaan päällä.
 .