Tänään aamulla menin vihdoin siis luennoille. Oli aika vaikea herätys, sillä olin tottunut kipeenä ollessani menemään todella myöhäisin nukkumaan. Aamu kahdeksan luento tuntui (lue: liian) aikaiselta. Kävelin kouluun ja ennätin vielä ajoissa luennolle. Hieno suoritus multa, vaikka itse sanonkin, ja ne ketkä mut tuntevat ymmärtävät miksi. Olen aamuvirkun vastakohta.
Ensimmäinen luento oli kansainvälisen kaupan kurssia, juuri sitä, jossa on ryhmätyö josta olen aikaisemmin kirjottanut. Puolitoistatuntinen vierähti nopeasti ja vaihdoin pikaisesti kuulumisia ryhmäläisten kanssa. Yksi ryhmäläinen puuttui luennolta, hän jonka kanssa on ollut ajoittain vaikeuksia kommunikoida. Huomenna aamulla on samaan aikaan luento, saa nähdä tuleeko hän sinne sitten. Maanataina kello 15 tapaamme näillä näkymin koko ryhmän kanssa ja alamme tekemään ryhmätyötämme eteenpäin.
Luento meni yllättävän nopeasti. Keskustelut olivat todella mielenkiintoisia ja koko tullausprosessit yms, verotuspolitiikka kiinnostaa minua. Tämän ryhmätyömme tarkoitus on siis esitellä maahantuoti prosessi alusta loppuun, huomioiden lainsäädäntö ja muut erinäiset vaikuttavat seikat. Oma ryhmäni on nimeltään Parfyymi ryhmä. Hehe, kerron tähän väliin että opettaja, tänään kävellessämme ohitsemme luennon loputtua, huudahti iloisesti hymyillen; Parfyymi ryhmä oli todellakin paikalla, hyvästä tuoksusta sen huomaan. Aamulla suihkautettu Lancomen La Vie Est Belle:ni siis huomattiin ja positiivisesti :) Muuten käytän joka päivä hajuvesiä. Jos unohdan laittaa niin ei ole niin hyvä fiilis. Tapa ja mieltymys on periytynyt äidiltäni, ja hänen kanssaan on aina ihanaa fiilistellä kun löytyy uusi suosikki. Laitampa tähän väliin, kun aiheeseen sopii kuvan huoneeni parfyymihyllystä. Kyllä, ajattelin "vain" neljällä selvitä tämän viisi kuukautta.
Täytyy muuten manita, että parfyymi aihe on omakeksimäni ja ihmiset ketkä ovat ryhmässäni, kokivat aiheen kiinnostavaksi ja liittyivät ryhmään. Aihe kumpusi kiinnostuksestani yleisesti kosmetiikkaan ja parfyymeihin. Kuitenkin tärkeimpänä aiheen valinnassa oli se, että koska parfyymit sisältävät useimmiten alkoholia, ne luokitellaan "vaaralliseksi hyödykkeeksi", jolla on oma lainsäädäntönsä. Tämän alkoholin ja nesteen vuoksi, ajattelin että tässä olisi hyvä hyödyke jota maahantuoda harjoitustyössämme. Ryhmien muodostaminen ei ollut siis mitenkään perinteisen tylsä kuten Suomessa liian usein "tehdään kaverin kanssa". Ryhmiä on esim. oliviiöljy, liha..ja meidän parfyymiryhmämme. Jokaisesta ryhmästä, jokaisella luennolla tulee olla vähintään yksi ryhmän jäsen paikalla. Olemme tästä aina sopineet ennakkoon, että joku varmasti menee. Menen itse huomenna myös luennolle, siitäkin syystä että olen ollut kipeänä poissa viime viikolla kolmelta luennolta.
Muuten, tähän väliin voisin kertoa, että on hassua miten asiat muuttuvat. Tai oikeastaan ymmärrys voi muuttua. Minulla nimittäin oli todella suuria haasteita ymmärtää tämän kansainvälisen kaupan opettajan englantia ensimmäisinä viikkoina. Tänään luennolla tajusin, että hetkinen, minähän ymmärrän ihan kaiken. Jotenkin ajattelin, että aksenttiin ei tottuisi mutta nyt jotenkin kuulin kaiken selkeästi. Loistavaa :) Saman efektin huomasin myös seuraavalla julkisen sektorin luennolla, opettajan voimakasta aksenttia oli huomattavasti helpompi ymmärtää kuin aiemmin. Ehkä tämä lepotauko kotona viruksen kourissa teki hyvää kielelliselle kehittymiselle?
Palaan vielä tähän kansainvälisen kaupan luentoon. Ihan hetkeksi vain, sitten siirrytään muihin päivän tapahtumiin. Luento oli siis kaiken kaikkiaan kiinnostava. Opettaja halusi nostaa esiin muutamia käytännön ongelmia, täysin siis off the topic, kurssi-ilmottautumiseen liittyen, anteeksi pyydellen tosin. Espanjassa(kin) on siis samoja haasteita, kuin Suomessa. Jotenkin tuntui kivalta, että opettaja halusi jakaa turhautumistaan kanssamme. Häntä myös kiinnosti meidän mielipiteemme ilmottautumista ryhmien koosta ja käytännön järjestelyistä. Ryhmiä on tällä periodilla nimittäin kaksi tällä kurssilla. Meidän ryhmässä on päälle 20 henkeä, hänen toisessa ryhmässään yli 60. Olen siis sattunut hyvään ryhmään, kun kahdesta oli valita. Tosin menin tähän ryhmään, missä olen, koska toinen oli jo muistaakseni täynnä kun ilmottautumisen hetki tuli. Opettaja nosti esiin vielä mielenkiintoisen seikan; meidän ryhmässä on 14 eri kansallisuutta. Vain muutama paikallinen. Toisessa ryhmässä asia on toisinpäin, homogeenisempi ryhmä, jossa erasmukset on vähemmistönä. Olen tyytyväinen, että olen ryhmässä missä olen.
Seuraavaksi oli julkisen sektorin luento, se meni myös oikein mukavasti. Opettaja tosin lopetti jälleen ajoissa, mikä oli paikallaan luennon asiapitoisuuteen nähden. Käsitellyt asiat olivat tuttuja itselleni, mutta huomasin että pitäisi petrata sanavarastoa englanniksi. Monet käsitteet tunnen vain suomeksi.
Tällä kurssilla on aiemmin ollut ongelmana kova meteli; johon opettaja turhautui jo viikkoja sitten. Nyt on rivit harventuneet ja paikalla oli enää vain 30% niistä henkilöistä, ketkä olivat ensimmäisillä luennoilla. Täytyy kyllä sanoa, että kurssi on hieman erilainen, kuin luulin sen olevan. Enemmän käsitellään kansantaloustieteen teorioita, kuin itse julkisen sektorin toimintaa. Toivoisin saavani enemmän konkreettista tietoa. Kiinnostaisi erityisesti muiden maiden julkisen sektorin toiminta ja sen tiedon varassa olii mukava peilata sitä Suomen julkisen sektoriin. Muutenkin ajatukset suomalaisesta hyvinvointivaltiosta ovat kummunneet mielessäni erityisesti viime aikoina.Olenkin käynyt keskusteluja suomalaisesta politiikasta, kämppäkavereiden, kurssikavereiden...kanssa. Aiempien opintojen vuoksi sosiaalipoliittinen näkökulma on itselläni läsnä, kauppatieteidenkin viitekehyksessä.
Tämän luennon jälkeen tuli sen vuoro, millä aloitin tämän blogin. Ei ole parempaa kuin espanjalainen kahvi. Cafe con leche <3. Toisen sokeripussin nappasin talteen ja toisen tyhjensin kuppiin ja olin juuri hörppäämässä kun kuulin nimeni. LINDA! Säpsähdin. Kolme poikaa istahtivat pöytääni. Heistä yksi, mukava nuori ranskalainen poika oli enemmän tuttu, luennoilta ja vapaa-ajan tapahtumista, kahden muun kanssa olin aiemmin jutellut vain ohimennen. Tässä kahvilan pöydässämme istui muuten 4 eri kansallisuutta, espanja, italia, ranska ja suomi.
Espanjalainen poika muisti heti, että olen suomalainen. Muistinkin puhuneeni hänen kanssaan siitä aiemmin ja hänen kertoneen tuntevansa täältä suomalaisen tytön, joka on perustutkinto-opiskelijana. Tämä espanjalainen oli mukava ja halusi että puhun hänelle suomea, sillä hän halusi oppia muutamia sanoja. No siinä pöydässä kahvin kera tapailtiin muutamia sanoja ja ilmauksia. Olin yllättynyt miten hyvin erityisesti tämä espanjalainen poika osasi lausua. Italialainenkin pisti aika hyvin kampoihin.
ÄÄ ei tuottanut vaikuksia. Hyvää Päivää! Buenos Dias! Kahvit juotua matkasimme sitten luennolle, joka oli kaikilla meillä sama, paitsi italialaisella pojalla, eli talousjohtaminen.
Odottelimme luennon alkua, niin tämä ranskalainen poika kertoi, että hänellä taitaa olla sama virus, kuin minulla on ollut. Olin jutellut hänen kanssaan Facebookissa juuri näistä oireistani ja aiemmin hän epäili että hänellä on vain pieni flunssa. Nyt hän tuntui että virus on iskenyt. Hän näytti kyllä jo kahvilassa aika kipeältä, mutta luokkahuoneessa vielä enemmän. Kehotin häntä menemään kotiin ja lääkäriin, mutta hän halusi jäädä kun oli kouluun asti "raahautunut".
Olin aika väsynyt koska en saanut oikeen nukuttua viime yönä, unirytmin sekaannuksesta johtuen, joten oli nauru herkässä. Huvitti niin kovasti, kun tämä espanjalainen poika istui meidän välissämme, ja pelkäsi että saa viruksen. Toisella puolella post-virus ja toisella pre-virus. Ranskalainen kertoi oireistaan enemmän ja nyt ne kieltämättä olivat aika samanlaiset mitä minulla. Voikohan muuten saada saman viruksen uudestan, minkä on jo kerran sairastanut? Heti peräjälkeen? Toivottavasti ei!
Vielä ennen opettajan saapumista, tämän espanjalaisen kanssa keskustelimme siitä, miksi olen tullut juuri espanjaan vaihtoon ja mitä odotan vaihdolta. Oli mukavaa, kun hän oma-aloitteisesti kyseli ja vaikutti aidon kiinnostuneelta.
Kerroin hänelle hieman koulutus- ja työhistoriastani, mitä opiskelen nyt ja minkälaiseen positioon tulevaisuudessa tähtään... ja tietenkin kiinnostuksesta espanjalaiseen kulttuuriin. Kerroin, että minulla on serkkuja Ecuadorissa ja hän hämmästeli kovasti tätä. Hän halusi tietää ovatko he yhtä vaaleita kuin minä, ja halusi verrata käsiemme sävyeroa, kun hämmästeli vaaleuttani. Sanoin että ei, serkkuni ovat enemmän latinon näköisiä kuin suomalaisia perusblondeja. Näytin kuvan toisesta serkustani Facebookissa, johon hän totesi että ei näytä tyypilliseltä ecuadorilaiselta.
Vertailukuva. Ettette vaan mene sekaisin, kumpi mun käsi on paljastan että ei ole ylempi :D
Tämä sai minut miettimään myös niitä kulttuurillisia pieniä ilmentymiä, mitä ulkopuolisen on mahdotonta havaita...sosiaalisia representaatioita. Täällä esimerkiksi aikaisemmin tutustuin yhteen tyttöön, jota aluksi luulin espanjalaiseksi. Olimme luentojen jälkeen istuskelemassa kahvilla porukalla ja juttelin tämän tytön kanssa kysyen neuvoja, en muista enää tarkemmin mihin... Mutta sitten jossain vaiheessa hän huomasi, että luulin häntä lokaaliksi. Hän kertoi olevansa myös erasmus, hollannista! En olisi ikinä uskonut, mutta pöydässä olleet epanjalaiset taas sanoivat, että selvästi näkee ettei hän ole espanjalainen.
Huolimatta siitä, että on eri kulttuurista. Vaikka ei ole yhteistä kieltä on mahdollista kohdata toisen ihmisen kanssa syvällisesti. Ennen kun uppouduin kirjottamaan tätä blogia, keskustelimme Lauran kanssa melkein pari tuntia ja oli niin ihana tunne, että hän todella ymmärtää minua. Ja minä ymmärrän Lauraa. Olemme todella samalla aaltopituudella, olimme heti alusta saakka. Olen todella onnekas, että on näin hyvät kämppäkaverit, joita voi kutsua ystäviksi.
Täällä ollessa olen suhteellisen harvoin tavannut suomalaisia. Muutamia kylläkin keneen olen tutustunut ja tietysti samasta yliopistosta tuli toinen suomalainen erasmusopiskelija tänne vaihtoon. Mutta siis, enemmän päivät menee englantia puhuessa (mihin pitäisi saada muutos, mutta laiskana helposti sortuu englantiin) ja tietysti espanjaa kuunnellessa ja puhuessa. Olen ruvennut jopa ajattelemaan englanniksi...kun ajatukset rupee rullaamaan espanjaksi voisin sanoa olevani tyytyväinen :P Ajoittain kaipaa suomen puhumista.
Tänään talousjohtamisen luennolla tämä espanjalainen, juuri se joka halusi verrata käsiemme sävyeroja, tutustutti minut hänen suomalaiseen ystäväänsä. Tämä tyttö oli todella ystävällinen ja iloinen. Oli kylläkin jotenkin hassua puhua suomea yhtäkkiä, siinä luokassa muiden kuunnellessa "hassua kieltä" korvat höröllä. Se, mitä siis halusin sanoa on, että kun täällä tapaa suomalaisen, se on erilaista kun tapaisi suomessa. Jotenkin on heti tutumpi ja erilaisempi kohtaaminen, mikä helpottaa ystävystumistä. Tämä suomalainen tyttö, joka on muuten suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kuin minä (jee!), lainasi minulle muistiinpanojaan. Olin todella kiitollinen siitä ja kun vielä näin kuinka siistit ja tarkat muistiinpanot olivat. Helpottaa todella paljon, että sain lainata, sillä olin jäänyt aika paljon jälkeen. Tämä talousjohtamisen kurssi on mielestäni vaikein mikä minulla nyt on ja etenemisvauhti ei ole tyypillisen espanjalainen (jos tiedät mitä tarkoitan...).
Kävin tämän luennon jälkeen hakemassa opiskelijakorttini toimistosta ja suuntasin kopiointiliikkeeseen. Oli mielettömän helppoa iskeä paksu nippu vain kouraan ja hetkessä oli kauniissa pinossa kopioituna lainatut muistiinpanot. Maksoi vain 90 senttiä. Itse koin niin raivostuttavaksi tappelun omassa yliopistossani kopiointilaitteiden kanssa, että lopetin koko toiminnan. En tiedä missä oli vika, mutta aina kun itse yritin kopioida niin jokin tekninen häiriö tai muu iski. Myös tulostatamisen onnistuminen ei ole itsestäänselvyys, melkeinpä aina jotain ongelmia tapaa sattua kohdalleni Suomessa. Eli tunsin iloa selvitessäni näin helpolla, pitäen taloudelliset menetykset vaivaan nähden että olisin itse manauaalisesti kopioinut alihintaisina.
Kävelin kotiin auringon paisteessa ja soitin Famulleni puhelun. Yritin ekana killereitä (eli soittaa vain kerran, jotta toinen soittaisi takaisin, kyllähän te tän tiedätte..?), mutta ei onnistunut. Sitten soitin perille asti ja pyysin Famua soittamaan suominumerooni takaisin. Syy se, että kun soitan maksaa se minulle 30 senttiä minuutti, vastatessa vain 10 senttiä. Kannan muuten täällä mukanani aina kahta kännykkä espanjan kortin omaamaa Lumiaa (820) ja Suomen kortin Samsungia (joka maksoi kympin, mutta toimii muy bueno). Oli kiva jutella Famun kanssa ja juttelimme melkein koko kotimatkan. Kiersin Nostrumin kautta hakien ihanan vuohenjuustosalaatin, lähikaupastani (jossa hetkellinen viruksen aiheuttama ruotsalaistuminen tapahtui kts, aiempi blogi) patongin ja nam!; Starbucksin kahvin. Näitä viimeksi mainittuja pystyn ostamaan hyvällä omalla tunnolla täällä, sillä ovat melkein puolet halvempia kuin Suomessa.
Kotona kera herkkujen. Huomaa kantiskortti, sillä saa -50% kaikista tuotteista!
Suht tervein Terveisin;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti