Buenas Noches :)


Ajattelin kirjottaa lyhyesti kivasta päivästä joka tänään oli :) On siis sunnuntai ja vuokran-antajamme olivat kutsuneet meidät 3 vuokralaista, eli minut ja Laurat syömään Paellaa heidän kotiinsa, joka sijaitsee kotoani noin tunnin matkan päässä, Calafellissa Cataloniassa :) Myös tämän nuoremman Lauran poikaystävä, Tom, tuli mukaan. Ensin menimme täältä metrolla juna-asemalle ja sitten ensimmäistä kertaa täällä olo aikana junaan :) Juna oli yllättävän moderni, mitä ihmettelinkin tälle vanhemmalle Lauralle, ja Laura kertoi että kaikki on uusittu muutama vuosi sitten. Silti lähes joka penkissä oli ilkivallan merkkejä, mutta Laura valaisi että se on se realiteetti mikä täällä on. Aina kun tulee jotain uutta niin se pitää rikkoa... Samaa on kyllä valitettavasti myös Suomessa, ketään kategorisoimatta mutta erityisesti nuorison parissa  kentis. Muuten kutsun jatkossa tätä nuorempaa Lauraa Lauritaksi, kuten hän pyysi, sekaannuksien välttämiseksi.

Juna matka meni ihan mukavasti, alkua lukuunottamatta. Tietysti viereeni paukahtaa kaksi aika ronskisti käyttäytyvää espanjalaisteiniä, jotka syövät todella voimakkaan hajuista (mielestäni kuvottavan) corizo-makkara leipää. Ja muuten söivät ennätyksellisen hitaasti. Voin aika huonosti hajun takia, mutta Laura onneksi komppasi elekielellään, että koita kestää kun minut tuntee :)

Paco vuokran-antaja tuli noutamaan meidät asemalta ja vei aivan ihanan kodikkaalle, isohkolle omakotitalolleen upeissa maisemissa. Talo on juuri sellainen, jonka itse haaveissani omistan "isona".

Olin yllättynyt, kuten vain suomalainen saattaa, että paikalla olikin aika paljon porukkaaa. Eli paljon poskissuukkoja taas sateli, ja hienosti osasin jo moiskauttaa ilmaan takaisin :) Tämä on oikeasti vaatinut harjoittelua, ja olen saanut asiasta kommentteja, mutta nyt menee melkeen jo rutiinilla :D

Paella oli aivan loistavaa, ihan mielttömän hyvää ja rakkaudella tehtyä :) Paco, perheen isäntä, oli tämän kokkimestari. Myös salaatti oli hyvää ja jälkiruoka jätski ja itsetehty kakku. Kakku muistutti oman Famuni tekemää piimäkakkua ja se maistui todella hyvin. Hitaasti nautitun ruoan ja jälkiruoan kruunasi vielä ihana espanjalainen kahvi, ai että! Söin varmasti parhaiten koko täällä olo aikanani, ja vielä aitoa espanjalaista kotiruokaa.  Parasta oli kuitenkin jutella kaikkien kanssa ja jälleen kerran havaita se kiinnostus mikä heillä oli suomalaiseen kulttuurrin. Mika Häkkiset, Nokiat, Angry Birdsit tunnettiin tietysti... Kaiken kaikkiaan ihana noin nelituntinen Paella päivällinen :)

Junalla kotiin ja nyt kun tätä kirjottelen huomaan että olen valitettavasti vilustunut. Kurkku on todella kipeä ja  pää... kuuma suihku onneksi auttoi vähän. Laura epäili että junan ilmastointi on vilustuttanut, voi olla että onkin, mutta junassa olin kyllä todella onnellinen kyseisestä vempeleestä.

Muuten mulla on uusi lempinimi. Eräs vuokraisäntiemme vieraista halusi välttämättä kutsua minua Liliksi :) En pane pahakseni ollenkaan, ihana lempinimi. Suomessa mulla onkin kyllä kavereidenki kesken vaikka mitä lempinimiä, mitä nyt tähän hätään muistan, Lindsay; Lintu; ,Lintsi Charlie... Eli Lili on hyvä lisä :)



Hehe, tämä on siis se kun kirjotan lyhyesti.... :D Hyvää yötä;   a.k.a Lili

 

Yhteiskuva; p.s kaikilta kysytty lupa kuvan julkaisuun ;)

 

Pacon Paella

 

Richardon sormi Suomen kohdalla :)

Hola!

Nyt on perjantai ja viikonloppu...ja sopiva hetki kirjotella taas tänne kuulumisia.  Tänään olen ottanut ihan rennosti, mitä nyt siivonnut koko talon  ja illalla en ole tekemässä mitään perjantaista huolimatta. Taitaa olla ensimmäinen perjantai, kun nyt haluan vaan rentoutua kotona. Siivoomisesta se, että on hämmentävää että espanjalaiset eivät tapaa käyttää imuria ollenkaan. Ihan perinteisesti vaan harjalla lakaistaan lattiat ja sen jälkeen mopataan. Imuri kun mielestäni olisi niin paljon kätevämpi ja tarkempi. Myös se, että ulkokenkiä pidetään sisällä on outoa, varsinkin kun kadut verraten Suomeen likaisia. Tosin tässä asunnossani ei pidetä kenkiä sisällä, olemme sopineet niin Laurojen kanssa.

 Päivät täällä menee siivillä, pulloillaan vapaa-ajan tapahtumia, opiskelua unohtamatta. Olen saanut nyt kurssejani järjesteltyä paremmin, joten se puoli on kunnossa :)

Sain vaihdettua matikan kurssini aikaisempaan ryhmään mikä oli tosi hieno juttu. Muutosten saaminen ei tosin ollut kovinkaan helppoa, sillä todella monikin tahtoi muutoksia. Sain siis aikaisemman matikan ryhmän ja meni innostuneena ensimmäistä kertaa tämän ryhmän luennolle. Mutta luentosali oli tyhjä ja monen mutkan kautta sain selville, että opetus onkin toisessa salissa tänään. Löysin kymmenisen minutta myöhässä perille. Opettaja oli eri kuin aikasemmassa ryhmässä ja muutekin puhui todella epäselvästi "espanjaa" ja luokka oli jälleen suhteellisen meluisa muutenkin, joten siitäkin epäselvyys saattoi johtua, tai niin luulin. Tämä matika kurssini on siis espanjaksi. Kuuntelin siinä "suu auki" kunnes valo syttyi. Katalaania! Kuulostaa samalta hieman, mutta ei, aivan eri kieli. En ymmärtänyt mitään! Suomalainen kainous iski ja mietin pakenemissuunnitelmaa, ja kun sopiva hetki tuli hilppasin ulos luokasta. Käytävällä törmäsin entuudestaan tuntemattomaan espanjalaiseen poikaan joka sitten neuvoi missä oli oikea luokka. On niin helppoa jäädä "suustaan kiinni" täällä, niin jäin puolivahingossa sitten lörpöttelemään tämän pojan kanssa, kun hänen silmänsä kirkastuivat kerrottuani että olen suomalainen. Tämä onkin aihe josta olen halunnut jo aiemminkin kirjottaa, mutta on jäänyt...

Suomalaisuus espanjalaisten silmissä. Olen jutellut lukuisten uusien ihmisten kanssa luonnollisesti täällä ja suurin osa espanjalaisista ei osaa kunnolla englantia. Kerrottuani olevan Suomesta, ihmisten reaktio on ollut tähän saakka poikkeuksetta yllättävän positiivinen. Jotenkin ennakkoon ajattelin, että Suomi ei olisi tuttu espanjalaisille, mutta näyttää olevan. Innoissaan ovat kertoneet mitä tietävät, revontulet, lumen, pakkasen, koulutuksen tason... Eräs nainen jopa sanoi, että olen etuoikeutettu, että olen saanut syntyä Suomeen! Suomalaisen koulutuksen taso on asia, mikä on noussut keskusteluissa päällimmäisenä esiin, myös yliopisto-opetuksen maksuttomuus, maan korruptoimattomuus yms. Tähän mennessä pelkästään positiivisia, ainoastaan on ihmetelty humoristisesti sitä, että miten suomalaiset säilyvät hengissä kylmässä pakkasessa :D Kerronpa tässä vielä hauskan jutun tähän liittyen;

Täällä tietysti tulee monissa tilanteissa esiin minkä ikäisiä on jne. Hämmentävää on ollut, että monet ovat luulleet minua täällä 6-7-vuotta nuoremmaksi kuin olen...tosin sama juttu on Suomessakin :) Niin, eräs poika heitti huulta tähän, että sen takia suomalaiset naiset näyttävät nuoremmilta kuin ovat, koska Suomessa ei vanhene, koska välillä jäätyy pakkasen takia :D Hauska juttu mielestäni, ehkä englanniksi kerrottuna toimii paremmin...

Viikolla oli koulua, ryhmätyön tekemistä, ja illalla paljon juhlia.... Kerron vähän ryhmätyön tekemisestä. On ollut ajoittain haastavaakin toimia ryhmässä, jossa on 5 eri kansallisuutta ja kielimuuri tulee välillä vastaan, mutta kun yhteinen sävel löytyy, niin ei ole ongelmaa. Aluksi ryhmässäni ollut nuori tyttö 19-vuotias oli aika hankala ja kiukutteli. Olimme sopineet tapaamispaikan, ja odottelin siinä 5 minuuttia ennen, eli hyvissä ajoin minulle, koska ajoissa oleminen ei todellakaan ole hyveeni, sen tietää kaikki ketkä mut tuntevat :P Odottelin siinä siis ja lopulta kello oli jo 10 minuuttia yli sovitun tapaamisajan. Ei mua kyllä haitannut siinä odotella, sillä juttelin yhden espanjalaisen tytön kanssa... No sitten tämä 19-vuotias tyttö paukahti päälle ja melkein huusi että me olemme odottaneet sinua ja täällä vaan juttelet. Olin että mitä? No tämä tyttö oli muuttanut paikan ja sanoi lähettäneensä minulle tekstiviestin. Kysyin mihin numeroon ja pyysin näyttämään. No tyttö oli laittanut sen ilman suuntanumeroa (hänellä on oman maansa liittymä, eikä halua espanjalaista liittymäää, vaikka aiemmin yritin häntä valaista kustannussäästöistä...)! Yritin selittää, että hei ystävä hyvä, ei viesti tule perille jos ei ole suuntanumeroa ja maan X puhelimesta espanjalaiseen numerooni. No hän piti tätä sitten tekosyynä ja kiukutteli, että on niin väsynyt yms. Itsekkin olin ollut aamukahdeksta saakka koulussa, mutta en pystynyt olemaan vihainen tytölle, vaan rauhottelin häntä. Rupesin myös miettimään, että noin nuorelle voi tällänen Erasmus puoli vuotta olla suhteellisen rankka henkisesti, tietysti onhan se tapauskohtaista. Ryhmä saatiin kuitenkin toimimaan ja saatiin ekassa esiintymisessä hyvää palautetta päällisin puolin, Näistä ryhmätyö tilanteista voi oppia todella paljon, ihmisten kanssa toimimisesta. Tulevaisuudessa ja maailman monikulttuuristuessa, kulttuurilliset erot tulenevat arkipäiväksi työpaikoille yhä kasvamammassa määrin. Siinä mielessä tämä Erasmus puoli vuotta on todella loistava tilaisuus ja yhteisöllisyydessään tietyllä tavalla ainutlaatuinenkin. Olen esimerkiksi ystävystynyt Etelä-Korealaisen lähelle samanikäisen miehen kanssa ja on ollut todella hedelmällistä käydä kerskusteluja, juuri näistä kulttuurieroistakin johtuen. Hän asuu sattumalta tien toisella puolella, joten olemme menneet yhtä matkaa eri juhliin.

Viikolla oli siis monia juhlia, pitäisi kirjottaa tänne päivittäin että pysyisi kärryllä paremmin, mutta yritän nyt muistella... Tiistaina oli LaMerce sisältäen aivan mielettömän ilotulituksen musiikin kera! En ole eläessäni nähnyt yhtä mahtavaa ilotulitusta ja musiikki oli todella loistava lisäelementti. Ennen tätä tapahtumaa oli opiskelitreffit espanjalaisen naisen kanssa, jota tulen tapaamaan noin kerran viikossa, hän opettaa minulle espanjaa minä hänelle englantia. Ensimmäinen tapaaminen meni vähän tutustuessa, mutta nyt ensi tiistaina sovimme ottavamme hieman formaalimman otteen, jotta hyöty tästä Intercambiosta paremmin toteutuu. Lähtökohta myös seuraavalle tapaamiselle on, että minä puhun niin paljon kun vaan pystyn pelkkää espanjaa ja hän englantia. Tämänlainen oppimismahdollisuus on todella arvokas ja haluan ottaa sitä kaiken hyödyn irti mitä vaan irtoaa! Toisen epanjalaisen kanssa lähinnä Facebookissa opetamme toisiamme, hän haluaa oppia Suomea (kyllä, Suomea!) ja minä espanjaa. Kun tapaamme koululla puhumme tosin automaattisesti englantia, mutta Facebookissa pyrimme pitämään suomi-espanjan.

Viikko mennyt taas hurahtamalla, olen taas tutustunut paljon uusiin ihmisiin eri kulttuureista ja huomenna menen aamusta shoppailemaa yhden todella samanhenkisen naisen kanssa, kuin itse olen. Hänkin on Erasmus-opiskelija, mutta Italiasta. Hän ei puhu kuin vain vähän englantia, joten on hyvä etten pääse lusmuilemaan puhumalla englantia, mihin ansaan niin helposti muuten lankeaa, jos vastapuoli puhuu englantia.

Tähän loppuun vielä yksi juttu mikä on mielestäni hassu. Suomessa aina talvisin tapaan valittaa kylmyyttä ja pakkasta, lunta...kuten monet muutkin. Mutta täällä, ai että kun ajoittain kaipaan kylmää raikasta talvi-ilmaa, pakkasta! Täällä kun kokoajan on todella KUUMA!


Saludos!

 

Buenos Dias!

Tänään on tiistai ja jälleen yksi pyhäpäivä normaalien arkipäivien seassa tarkoittaen; vapaata opinnoista, mutta en valita ;) Uusi kämppis; hänkin Laura nimeltään 20-vuotias taiteiden opiskelija on saapunut. Olisi ollut niin mukava olla vain tämän arkkitehti-Lauran kanssa kahdestaan, mutta toisaalta nytkun on uusi kämppis asettunut asumaan, eipä tarvitse asuntoa sitten enää muille esitellä, sillä enempää vuokrattavia huoneita ei ole. Nimittäin esimerkiksi viime viikolla yllättäen vuokraisäntä Paco soitti ja kertoi, että alakerrassa on mies tulossa katsomaan asuntoa. Hoidin kuitenkin asuntoesittelyn kiinteistökuningatarkaisa- maisesti, sillä tämä mies olisi ollut mukava kämppis todennäköisesti, sillä oli todella hiljaisen oloinen kauppatieteiden opiskelija, pienhköltä paikkakunnalta Barcelonan lähialueilta. Huone oli kuitenkin tämän miehen mielestä liian¨pieni, joten aiemmin asuntoa katsomassa käynyt Laura muutti tänne nyt...

Huomaan tässä aamuisessa tunnelmassa suomalaisen tyypillisen (?), miten sen nyt sanoisi, "omistuksen halun".  Ärsyttää kun tämä uusi tyttö tuli tänne ja tekee asiat ihan eri tavoin miten olemme Lauran kanssa aiemmin tehneet viikkojen ajan. Hän esimerkiksi katsoo paljon televisiota aika kovaa ja televisio sijaitsee ihan huoneeni vieressä, ja äänieritykset on mitä on (ei ole). Muutenkin kyseli pyykkipäivistä, ostetaanko yhdessä ruoat yms. mikä oli mielestäni hämmentävää. Arkkitehti-Laura kuitenkin selvensi kahdestaan ollessamme, että se on ihan normaalia kysellä tuollaisia, sillä joissain kimppakämppä asunnoissa tehdään kaikki yhdessä. Itse olen tykännyt juuri asua Lauran kanssa tässä, vaikka tulemme loistavasti toimeen ja vietämme paljon aikaa asunnossa yhdessä höpötellen, ruokaa laittaen niin, olemme kuitenkin molemmat aika itsenäisiä. Asunnossa on pesukone, niin itse en jaksa ainakaan mitään pyykkipäiviä organisoida, jos on mahdollista pestä pyykit silloin kjun itselle sopii. Ruoat haluan myös itse ostaa ja valmistaa kun siltä tuntuu. En edes syö lihaa enkä kanaa, joten sekin on aika rajoittava tekijä yhteisiin ruokahetkiin. Espanjalaiset syövät nimittäin oman kokemukseni mukaan todella paljon lihaa. Heräsin siis hieman ärtyneenä tähän kovaan televison ääneen, mutta tosiaan sopeutumista kaikki, ehkä menee vaan muutama päivä niin totun, että täällä on myös tämä toinen Laura. Ja haluan pitää mielessä, että olen tullut nimenomaan hakemaan erilaisia kokemuksia, opiskelusta, asumisesta, kulttuurista, verrattuna elämään Suomessa.  Uskon, että tulen tutustumaan vielä ajan kanssa paremmin tähän toiseen Lauraan. Nimittäin tästä arkkitehti Laurasta, on tullut minulle todella tärkeä ystävä :) Laura muuten tietää tästä blogistani ja eilen hän katsoi sitä kanssani ja bongasi oman nimensä ja oli otettu, että hänet on mainittu. Laurasta tiedän jo tämän lyhyen ajankin jälkeen, että hän on sellainen ihminen, kenen kanssa tulen varmasti pitämään yhteyttä Suomessakin. .

Ajattelin vielä kirjoittaa parin viikon takaisesta perjantaista, kun tänään tähän bloggaamisen makuun eilen pääsin. Sinä perjantaina oli viimeinen päivä espanjan kielikurssia ja takana todella rankka viikko; kurssia 5 tuntia ja sitä ennen oli vielä yliopiston kurssit aamusta alkaen.Torstaina olin esimerkiksi lähtenyt kotoa ennen aamukahdeksaa ja illalla kotona olin vasta puoli kymmenen (!) jälkeen ->  "koko päivä koulussa" :)  No siis kertaan vielä; perjantaina oli siis viimeinen päivä kurssia ja aamulla olin todella väsynyt edellisestä päivästä. Ja tänä perjantaina oli myös espanjan tentti luvassa, joka päätti kurssin...

 Aluksi aamulla oli luvassa yliopistolla luennot. Aamu oli jo kotona yllättävän hankala, liukastuin kylpyhuoneessa, viime hetkellä tilanteen pelasten niin, ettei mitään vakavampaa tapahtunut. Silloin päätin, että pitää hommata sellainen "turvamatto", mutta empäs ole vieläkään saannut aikaiseksi. Mikään ei pysynyt aamullä kädessäni, hammasharja tippui lattialla ja muuta yllättävää aamuista haastetta, kuten tietokoneen netti ei toiminut ja kaiken lisäksi myöhästyin hieman luennolta, mennessäni silloin vielä metrolla (nykyään kävelen aina, kun on lyhyempi) ja missattuani metron juuri sekunnin sadasosalla, vaikka juosta puuskutin metrolle kuin pieni hikinen possu.

Aamun luentojen jälkeen lähdin kävelemään kotiin päin. Olin unohtanut penaalin kotiin, mutta se nyt ei ollut mikään suuri vastoinkäyminen. Silti olin hieman huonolla tuulella väsymyksen vuoksi, tulevan tentin yms. ja minun piti käydä nopeasti kotona luentojen välissä hakemassa unohtuneet espanjan kirjat. Päätin kävellä kotiin ja  pysähtyessäni liikennevaloihin ja sitten se tapahtui. Jotain mitä ei ole koskaa aiemmin tapahtunut ja toivoin ettei koskaan tapahtuisi... PULU.  Tiedätte kyllä mitä ja suoraan päähäni!!! Olin tietysti järkyttynyt ja ällötti hirveästi ja aspekti jota en ollut ennen tapahtunutta ajatellut...se sattui!!!  No jouduin sitten kävelemään pulun jätökset päässä kotiin, odottamaan liikennevaloissa yms. tuntien sen päässäni, valuen kuumuudesta alaspäin, peläten kuinka iso erä yläkerrassa oikeen odottikaan. Kaikista kiusallisinta oli kuitenkin kotitaloni hississä, sillä tottakai tutut naapurit olivat samaan hissiin tulossa.  Mistä se johtuu muuten, että aina kun et halua tavata ketään, ainakana tuttuja, varmasti sitten tapaat ? Murphyn laki, that`s it!!Siinä hississä sitten yritin olla pää kenossa, ettei näkyisi kuontaloni kohtalo. Pääsin kotiin ja siitä sitten suihkuun. Pesin tukkani monta kertaa, kunnes shampoo loppui (taisi riittää kolmeen perusteelliseen pesuun). Oli sen verran ällöttävä kokemus, täytyy todeta, ettei ihan yksi pikapesu olisi riittänytkään. Kämppäkaverini Laura sattui olemaan kotona, ja tarjosi tukea. Hän lohdutti todeten, että se tietää vaan hyvää onnea. Se oli outoa, että tunsin pesuista huolimatta vielä koko päivän, että linnunkakkaa oli vielä päässä :D

Nämä pienet vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet tähän pulun pommitukseen.Suihkun jälkeen laitoin vaatteita pesukoneeseen, mutta pesukoneesta lensi vettä päälle, lumiani ei toiminut ja rupesin todella tuntumaan,  että kaikki menee ihan päin prinkkalaa... Ajattelin vielä tarkistaa kalenterista, että olen varmasti katsonut oikein missä salissa tentti on. Otin kalenterin käteen, ja sitten tajusin sen: 13 päivä perjantai!!! En koskaan aiemmin ole uskonut päivässä olevan mitään erikoista, mutta nyt tälle päivälle sattui liian monta epäonnista sattumaa, että aloin niin uskomaan :P No ennen tenttiä oli kiva kertoa kavereille tästä epäonnisesta päivästä, mutta puluja oon ruvennut katsomaan ihan eri silmällä nykyään, sillä konkreettisesti tiedän mihin ne ovat kykenväisiä :D On muuten hauskaa, että nyt oikeasti pystyn nauramaan tapahtuneelle, mutta silloin ajattelin ettei tämä koskaan naurata. Aika tekee tehtävänsä tässäkin.

Kirjottaessani tätä blogia puhelimeni soi. Damaris, 34-vuotias espanjalainen nainen soitti ja kysyi lähtisinkö kahville tänään, jotta voisin opettaa hänelle englantia ja hän opettaa minulle espanjaa. Intercambioksi tätä täällä päin maailmaa kutsutaan. Sovimme treffit Maria Christinaan muutaman tunnin  päähän, niin että on hyvin aikaa lähteä iltaohjelmiin kello 21. Illalla on jälleen yksi iso tapahtuma koulun porukan kanssa, ilotuksineen päivineen,  ja olen sopinut muutamien kavereiden kanssa, etät mennään sinne yhdessä. Olen itse asiassa löytänyt aika monta paikallista ihmistä, kenen kanssa opiskella espanjaa, tarjoten vastineeksi englantia. Esimerkiksi reilu viikko sitten torilla tutustuin reilu 50 vuotiaakseen naiseen Lurdesiin, joka asuu tässä lähellä minua. Hän oli myymässä koruja siinä torilla, mitä menin hypistelemään ja siitä sitten juttu lähti liikkeelle, puhelias ihminen kun olen. Hän itse kielivaihtoa, sillä hän ei osannut englantia kuin vaan muutamia lauseita, mutta ymmärsi kuitenkin vähintäänkin auttavasti. Sovimme hänen kanssa menevämme lähipäivinä kahville ja siitä tulikin mieleeni, että tulisi soittaa hänelle! Olen vaan viime päivät ollut niin kokoajan menossa, ettei ole muistunut mieleen. On ollut ihana nähdä, kuinka ystävällisiä ja kärsivällisiä ihmiset ovat ja ovat aidosti halunneet tutustua. Koulussakin, viimeksi esimerkiksi matikan tunnilla olen kontaktoinut ihmisten kanssa, jotka haluavat tätä intercambiota kanssani :) Aion ottaa kyllä mahdollisuuksista hyödyn irti, sillä yliopiston kurssien lisäksi luonnollisesti tavoitteena on oppia espanjaan ja saada kosketusta espanjalaiseen, täällä erityisesti katalaani-kulttuuriin.

Positiivisena asiana tähän loppuun, sain vihdoin viestin yliopistolta, että olen saanut kurssejani nyt vaihdettua kuten toivoin! Huomenna menen hakemaan todistuksen kursseista ja  pystyn vihdoin aloittamaan normaalin arjen ja tiedän, mille kursseille osallistun. Harmikseni, en mahtunutkaan markkinoinnin kurssille, jonka olen jo aloittanut ja käynytkinn luennoilla, mutta pitänee iloita niistä muista muutoksista mitkä olen saanut. Kokonaisuudessaan iloitsen kuitenkin vasta sitten, kun saan sen paperin käteeni missä kurssini lukevat, sillä täällä olen oppinut että ei voi olla liian varma mistään. Varsinkin kun viestini oli osoitettu Lisalle :D

"Dear Lisa,

Your enrollment of courses have been fixed. Your new official enrollment document is ready. You can come pick it up from this evening (Monday, 23th of September) and onwards. Please remember that our opening hours are Monday to Friday, from 10:00 to 14:00 and Monday to Thursday, from 16:00 to 19:00.

Best Regards..."

  Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä.

Kello löi täällä jo kaksitoista aamulla, on niin mukava kuulla avoimesta ikkunasta aina tuo kellon kilkatus lähikirkosta, niin pysyy edes vähän kärryillä mikä kellonaika on, sillä täällä en kelloa pidä ranteessani, vaan haluan nauttia kiireettömyydestä, jonka espanjalaiset niin hyvin taitavat :)

Mukavaa päivää kaikille ja terkkuja täältä!

                                                                         Pulut

                                                               Minä parvekkeellani

Vichy Catalan <3

Hola!

Kirjottelen nyt ensimmäistä kertaa blogia. Olen ollut nyt 5 päivää vajaan kuukauden täällä Barcelonassa ja niin paljon on kaikkea mahtunut näihin päiviin, etten ole saanut aikaiseksi aloittaa tätä blogia aiemmin, vaikka aloittaminen onkin ollut usein mielessä :)
28.8.2013 kone Helsinki-Vantaan lentokentältä lähti kohti Barcelonaa ja niin alkoi 5 kuukautta kestävä Erasmus opiskelijavaihto Barcelonan yliopistossa (UB). Vasta lentokentällä rupesi jännittämään kunnolla, mitä vastassa odottaa, sillä Barcelonassa en ollut koskaan aiemmin edes käynyt. Taksimatka lentokentältä oli todella "järkyttävä", sillä epäonnekseni päädyin todella epämiellyttävän taksin kyytiin, joka yritti nyyhtää 3 kertaisen hinnan eikä omannut hyvää tahtoa ymmärtääkseen ruosteista espanjaani mitenkään.... Huusi, raivosi ja kiroili kun ei saanut huijattua, kaahasi mieletöntä ylinopeutta moottoritiellä ja oikeasti pelkäsin ja tahdoin vain pois kyydistä. Kun lopulta pääsin iskettyäni kaksikymppisen taksikuskin kouraan, olin todella helpottunut! Hän sitten jätti matkalaukkuineen päivineen keskelle katua, josta onnekseni miellyttävämpi taksikuski noukki matkaan kohti määränpäätä velottaen niin vähän että ihmetytti. No sainpa heti ensialkuun maistiaisen siitä, että täällä tulee olla varovainen kokoajan, ettei tule huijatuksi. Taskuvarkaita olenkin bongaillut ja olen tietoisesti ollut kokoajan varovainen, pitäen huolta omaisuudestani. Katsoin ennen lähtöä Huijareiden Kaupunki- televisiosarjan jakson Barcelonasta, joka oli hyvä perehdytys siihen realiteettiin mikä täällä vallitsee. Paikalliset pitävät reppuja väärinpäin ja syystä!
Asuntoni sijaitsee Coll Blancissa, aivan ihanalla, hyvällä alueella. Ensimmäiset päivät olin yksikseni, mutta sitten kämppäkaveri saapui. Espanjalainen 24-vuotias arkkitehti-opiskelija Laura. Heti Lauran tavattuani olin niin helpottunut, tulemme toimeen aivan loistavasti. Laura on opiskeluidensakkin johdosta kiinnostunut Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista. Olen opettanut Lauralle Suomea ja Laura minulle espanjaa :) En ole koskaan asunut kämppäkavereiden kanssa, joten tämä kimppa-asuminen luonnollisesti ensialkuun mietitytti. Eniten myös jännitti minkälainen asuntoni kunto yms. verrattuna kuviin, mutta kaikki yllätti positiivisesti. Tosin sain apua asunnon löytämiseen paikallisilta ystäväviltä ja tutuilta jotka olivat käyneet katsastamassa asunnon ennakkoon. Asunto on turvallinen ja hyvä ja sijainti on mieleeni, sillä täällä saa paremmin kosketuksen aitoon espanjalaiseen kulttuuriin, koska alue ei  ole turistien suosima sen erityisemmin, mitä toivoinkin.
Ennen koulun alkua olin kahden viikon espanjan intensiivikurssilla, mikä tuli todella tarpeeseen,  sillä kieli oli unohtunut todella paljon. Olen aikaisemmin opiskellut espanjaan kaksi kurssia Helsingin yliopistossa ja kaksi Lappeenrannassa. Tämän lisäksi asunut reilun puoli vuotta turistien suosimassa Fuengirolassa melkein kuusi vuotta sittten. Tämä kurssi oli tämän vaihtoyliopistoni kielikeskuksen järjestämä ja se kesti  yhteensä 40 tuntia (5 ECTS). Kurssi oli todella intensiivinen ja vei aikalailla mehut, mutta opin todella paljon. Yllättävää oli, että opettajat olivat todella tarkkoja että opetus kestää vähintään 40 tuntia kokonaisuudessaan ja tauot eivät olleet pitkiä. Suosittelen ehdottomasti ottamaan vastaavan kurssin, mikäli on edes yhtään tarvetta!
Kurssit ovat alkaneet kauppatieteiden kampuksella, kirjoitan niistä myöhemmin tarkemmin.  Kaiken kaikkiaan opiskelu on täällä hyvin erilaista kuin se, mihin olen Suomessa tottunut. Yhden kurssin kieli esimerkiksi vaihtui yhtäkkiä englannista katalaaniksi ja siitä onneksi edes espanjaksi. Joillakin kursseilla oli ensimmäisillä luennoilla mahdotonta kuulla yhtään mitään, ellei istunut ensimmäisesssä rivissä. Aksentti englannin kielisillä kursseilla vaatii totuttelua vieläkin. Kaikki kurssit ovat tupaten täynnä, joten olen saanut päänvaivaa siitä, että saan kaikki kurssit jotka haluan ja vähintään 20 opintopistettä suoritetuksi. Asia on työnalla, kirjoitan myöhemmin kun olen saanut asian edistymään... Kävin viimeksi tänään puhumassa kurssimuutoksistani; tällä hetkellä minulla on 5 kurssia, mutta niissä on päällekkäisyyksiä yms, jotka tulee saada pois. Näistä kursseista kaksi on espanjaksi.
Kaiken kaikkiaan aika on mennyt kuin siivillä täällä, paljon olen tutustunut uusiin ihmisiin, käynyt mielettömän hienoissa tapahtumissa, mainittakoon esimerkiksi eilinen Correfoc... ESN-järjestö toimii täällä hyvin & he järjestävät paljon tapahtumia. Kaiken kaikkiaan Erasmus opiskelijoiden kesken vallitsee todella hyvä yhteishenki. Buddy programm oli myös positiivinen yllätys, jota voi verrata tuutorointiin. Joka illalle olisi vaikka mitä tapahtumia ja hienoja juttua ja monissa tapahutmissa olen käynytkin. Tänään ajattelin pitää pitkästä aikaa vapaaillan vapaa-ajan aktiviteeteista niin  oli aikaa tämän bloginkin aloittamiseen :)

 Pitänee päivitellä jatkossa tätä blogia säännöllisesti, sillä nyt on mahdotonta kirjoittaa kaikista mitä on tapahtunut yhdellä istumalla...

Eli terveisiä Suomeen; kirjoittelen ensi kerralla ajankohtaisemmin ja kun kunnolla on päässeet kurssit alkamaan UB:llä :)