Liikunta



ja

                                                                                                             Minä suoraan jumpasta :) ^^

hyvä mieli :)


Olen vihdoin ja viimein ruvennut hyödyntämään kunnolla UB Sportsia, eli Barcelonan yliopiston liikuntaa. Olen käynyt viikon sisällä, Zumbaamassa parikin kertaa, BodyPumpissa ja tänään uudessa tuttavuudessa Bodycompactissa. Liikunnasta oikesti saaa mielettömästi energiaa ja hyvää mieltä. Miksi sen aina välillä unohtaa? Itselläni on takana täällä ajanjakso jolloin en liikkunut paljon yhtään, mutta nyt kun liikunnan ilon olen taas löytänyt, en halua sitä enää kadottaa :)

Tänään oli kiva Bodycompact tunti takana ja olin niin energinen että juoksin kokomatkan vielä kotiinkin :) Zumbatunnit ovat täällä olleet muuten aivan mielettömämän innostavia ja vauhdikkaita ja yllättävää suomalaiseen kulttuuriin nähden; miehet ovat menossa mukana ihan yhtä lailla. Kyllä miehiä Zumba tunneilla on myös mukana. Olen aivan innoissani, kuten varmaan tähän mennessä luettuasi jo huomaatkin, näistä ryhmäliikuntatunneista, joilla olen ruvennut käymään :)

Liikunnan iloa ja siitä saatua energiaa varjostaa kuutenkin puristavalla otteellaan hyökännyt koulustressi. Yhtäkkiä on todella paljon dedlinejä ja tehtävää. Mihin tämä aika on oikeen mennyt ja nyt on kohta jo marraskuun puoliväli? Ensimmäinen välikoekin lähestyy, johon en ole vielä valmistautunut lainkaan....ja niin paljon tehtävää on, että tuntuu ahdistavalta :( Koska sitä oppisi tekemään asiat ajoissa, suunnitelmallisesti, jotta välttäisi paniikin? Harmittaa, että kouluasioissa liian usein olen samanlainen kuin moni muukin, saan draivin vasta kun on pakko.

Kansainvälisen kaupan kurssin ryhmätyön esitys ja raportin palautus lähestyy. Olemme tavanneet ryhmän kanssa muutamia kertoja ja sen kutistuttua kolmi henkiseksi, on dynamiikka parantunut. Kaikki tuntuu olevan samalla viivalla, mutta harmikseen ryhmätöiden tarkoituksenmukaisuus 3 päätä on enemmän  kuin yksi, ei ole toteutunut täydessä potentiaalissaan. Kiire tuppaa vaivaamaan ja tämäkin ryhmätyö tuntuu välillä olevan tulipalojen sammuttelua, eli teemme vain mitä on pakko ja siinä aikataulussa.

Tämän kv-kaupan kurssin opettaja on, kuten olen muistaakseni aiemmin jo maininnutkin, aika persoonallinen tapaus. Hänellä on vuosikymmenien kokemus professorina; opettajana toimimisessa. Hän todella myös opettaa, ja on täysin vastakohta tylsille kalvosulkeis opettajille. Hän on myös luova ja kytkee meissä oppilaissaan luovuutta esiin. Olen nauttinut tästä kurssista muuten todella paljon, mutta ajankohta (aamu kahdeksan jälkeen, kolme kertaa viikossa), ei ole omalle luontaiselle rytmilleni mikään parhain... Niin luovuudesta olin sanomassa, että opettaja on monesti esittänyt toiveensa että esitelmä pidettäisiin jossakin muualla kuin luokkahuoneessa.

Tämä hänen toiveensa aiheutti keskustelua Parfyymi-ryhmässämme. Ehdotin jo viime viikolla, että pitäisimme esitelmän läheisessä puistossa. Toinen tytöstä järkyttyi, että eihän siellä voi powerpoint-esityksiä tehdä. Juuri tämänlaisesta "laatikkoajattelusta" opettaja on yrittänyt vapauttaa kurssilaisia. Onneksi tänään opettaja rivien välistä tähdensi, että toivoo että powerpointit jätetään pois. Tyttö rentoutui ja tajusi, että puisto on mahdollinen vaihtoehto. Pohdimme myös  kahviloita yms. mutta niissä lupien yms kautta on esitys hankalampi toteuttaa. Esitystä pitää olla parikymmenhenkisestä ryhmästämme katsomassa vähintään parfyymi-ryhmämme lisäksi 5 + opettaja. Se, miten tämä käytännössä onnistuu jää nähtäväksi.

     Zona Universitatilla kaunis suihkulähde ja vasemman puoleinen kuva vahinko, huomaisn kuvia selaillessa   etä olin vahingossa ottanut ton kuvan. Aika kiva kuva kuitenkin :)


En muuten pääsekkään ylihuomenna seminaariin, josta kirjoitin viime blogissa. Lähden nimittäin ESN-reissulle Ranskaan :) Tämä tuli vähän yllättäen, sillä olin unohtanut koko tulevan matkan. Sen kuitenkin järjestää ystäväni, joka erityisesti pyysi minua osallistumaan. Epäröin koulukiireiden vuoksi, mutta hän rohkaisi useasti, niin päätin että on lähdettävä. Maksoin pankkiin matkan maksun (110e sis. majoitus hotellissa 2 yötä, ruokaa, matkat yms.)pankkiin tiistaina ja näin sinetöin päätökseni lähteä. Ruokailu ja majoitus jännittää. Olen pescovegetaristi (ollut jo 10 vuotta) ja se aiheuttaa aina välillä hämmennystä hispaanisessa kulttuurissa. Majoitus myös millainen on mietityttää. En ole koskana aiemmmin käynyt Ranskassa, niin on kiva mennä. Odotan jännityksellä millainen reissusta tulee. Lähdemme perjantaina aamuvarhaisella (mitenköhän onnistun heräämään...) ja palaamme iltamyöhään sunnuntaina.

                                                      Viime perjantaina. Oli niin hyvä hiuspäivä, että oli pakko ottaa kuvatodiste. Muuten mun hiukset on aiheuttaneet täällä yllättävän paljon hämmennystä; ihmetellään voiko luonnostaan (itselläni siis ei-värjätyt) näin vaalea tukka :) Kehuja saan niin usein, että olen itsekin ruvennut katsomaan uudella silmällä tukkaani ja arvostamaan, että vielä kakseiskana on näin vaalea :)
Sain tosin tänään tietää julkisen sektorin kurssilla, että meillä on taas uusi iso työ tehtävä valmiiksi ensi keskiviikkoon mennessä. Jos olisin tämän tiennyt tiistaina, olisin joutunut kieltäytymään matkalle lähdöstä. Mutta nyt on matka jo maksettu, niin on pakko jotenkin pystyä tekemään tämä työ, parfyymiryhmän raporttia ja valmistautua tentteihin... Stressiä ymmärettävästikkin on siis ilmassa.

Kirjottelen ensi kerralla sitten miten Ranskan reissu meni,

                                                     Viime perjantain facephoto^^ :)
terkkuja Suomeen. Onko lunta jo maassa?


<3 Linda

Päivät hurahtaa hetkessä täällä(kin).

Cavan juuret ovat pitkät. Vaikka asta 1970-luvulla otettiin käyttöön nimi Cava, on valmistusprosessin salaisuudet eläneet jo kauan ennen. Taustalla perhe ja perinteet^^


Nyt on jo torstai-ilta ja viikko on mennyt todella nopeasti. Huomenna on jo perjantai (jihuu)!

Viikolla oli tavalliseen tapaan luentoja. Eilen kävi vähän hassusti, että muistin että luento alkaa jo kello kahdeksan aamulla, mutta alkoikin vasta yhdeksältä. Olin tuntia etuajassa aamulla koululla. Olen poikkeuksellisen aamu-uninen ihminen ja tiistai-iltana oli ollut vielä Tandemkin, niin olisi tullut tunnin lisäuni tarpeeseen. No huomasin tämän vasta koululla ja join sitten kahvilassa rauhassa aamun kahvit (x2).  Oli  tosin kiva olla kerrankin ajoissa luennolla. Siis 15 minuttia etuajassa reippailin oikeaan luentosaliin.

                                          Valmistusprosessin ja historiann kuvausta esitteessä^
Tänään olin kuuntelemassa mielenkiintoista konferenssia (Conferencies d empresa familiar). Aiheena oli perheomisteiset yritykset; Cava Torello. Eli Cava (tämä shampanjan kaltainen espanjalainen kuohuviini) joka on lähtöisin Kataloniasta. Konferenssista olin kuullut talousjohtamisen luennolla ja osallistumistpäätökseen vaikutti myös se, että osallistumalla tähän konferenssisarjaan saa yhden opintopisteen. Sen lisäksi aiheet ovat mielenkiintoisia. Ensi viikolla on toinen konferenssi, aihetta Cosme Toda. Konferenssi alkoi katalaaniksi ja aloin jo huolestumaan, että jääkö mitään käteen koko tilaisuudesta...mutta onneksi kieli vaihtui aiheeseen päästäessä espanjaksi. Ymmärsin yllättävän paljon. Olin ehkä ainoa Erasmus koko tilaisuudessa, muut vaikuttivat olevan espanjalaisia opiskelijoita. Pari kaveriani piti osallistua tilaisuuteen kanssani, mutta heillä oli tentti kyseisenä aikana mistä eivät voineet olla poissa.

                                          Cavan valikoimaa nykypäivänä (esite konferenssissa)
Konferenssi oli  kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen jo ihan kokemuksenakin. Suosittelen osallistumaan vastaavanlaisiin, jos tulee tilaisuus. Oli hauska seurata, kuinka formaalit tilaisuudet muistuttavat täällä yllättävän paljon suomalaista etikettiä.

Aika menee täällä siis hujauksessa. Viime päivinä on ruvennut ahdistamaan jo, että aika menee LIIAN nopeasti. 88 kokonaista päivää jäljellä enää vaihtoani. Tulee ikävä kaikkia keneen olen täällä tutustunut ja ihmisiä joista on tullut läheisiä ystäviä. Tiedän, että jatkossa voi pitää yhteyttä ja varmasti monen kanssa pidänkin, mutta tämä kokomus on ainutkertainen.  Yritän sen vuoksi nauttia jokaisesta päivästä parhaan kykyni mukaan & osallistua mahdollisimman moniin tapahtumiin ja nähdä mahdollisimman  paljon. Tällä hetkellä Suomeen paluu ei houkuta lainkaan, paitsi rakkaita ihmisiä (omaa koiraani Rufusta) on tietysti kokoajan ikävä <3.

Säät ovat muuten suosineet vieläkin. On ollut todella lämmintä ja aurinkoista :) Paikalliset päivittelevätkin päivittäin, että on poikkeuksellisen kuuma vaikka on marraskuu. Olen samaa mieltä...on hassua kuvitella minkälaiset säät Suomessa on nyt. Tiedän siis sen, mutta siis täällä kun säät ovat näin kesäiset on hankala käsittää että ON marraskuu. Siksi juuri säpsähdinkin nyt että apuva nyt on JO marraskuu, aika menee niin nopeasti. Tuntuu ihan aurinkoiselta syyskuulta vieläkin, ainakin sään puolesta.


Kello onkin jo puoli kaksitoista. Lopettelen tällä kertaa tähän. Buenas noches a todos.


/Linda

Minä tänään. Oli aurinkoista häkäisi. Matkalla kotiin. Mustavalkonen kuva siis minuta tänään, jotta voin vähän adaptoitua Suomen marraskuu meininkeihin.

Kuuma!

Kyllä tänään taas oli todella yllättäen todella lämmin; jopa kuuma päivä! Eilen vasta valittelin kylmyydestä ja kesän loppumisesta, heh. Olin kuitenkin eilisestä kylmyydestä johtuen varautunut...vähän liiankin hyvin, kuten kuvasta näkyy...

Ulkona oli siis melkeimpä täysi helle, itselläni mukana pitkähihaisen paidan lisäksi, mikä ei kuvassa koska päällä villahuivi, villapaita, farkkutakki. Vain pipo puuttui :D Mutta siis yllättävää, mutta ihanaa että tulee vielä näin lämpimiä päiviä että lyhythihaisellakin pärjää. Tosin aiheuttaa haasteita pukeutumiseen, kun ei koskaan tiedä miten kannattaisi pukeutua. Ei taida kyllä paikallisetkaan tietää, sillä tänäänkin näin espanjalaisnaisen täysi toppatakki päällä hikoilemassa tuolla ulkona. Säät todellakin vaihtelee.

Espanjalaisen ekonomian luento oli taas todella mielenkiintoinen. Olen kyllä iloinen, että otin tämän kurssin, sillä opetuksen taso on todella hyvä. Pespektiivi, josta asioista katsellaan on kyllä hyvin erilainen kuin Suomessa. Jotenkin huomaan suhtautuvani kriittisesti tietoon, jota luennolla olen saanut. Espanjan positio talouskriisissä esimerkiksi mielestäni esitetään hieman liian ruusuisesti, verrattuna siihen suorapuheiseen todellisuuteen mihin olen itse talouspoliittista keskustelua seuratessani tottunut, saatikka puhumattakaan kansanatalouden opinnoista :) Mielenkiintoista nähdä, mihin kurssi etenee...

Kotiin kävellessäni, auringon paistasessa kävin matkan varrella olevassa vihanneskaupassa. Käyn useimmiten toisessa, joka on lähellä minua. Tämä missä tänään kävin on vielä vähän hinnakkaampi kuin minua lähempänä olevampi kiinalaisten pitämä, mutta tässä on jotenkin tuoreempia ja vielä parempia vihanneksi mielestäni.

Ajattelin havainnollistaa teille mitä 5,55 eurolla saa täältä ostettua. Kaksi isoa kassia täynnä vihanneksia. Kärjistettynä Suomessa tuolla summalla saisi pahimina aikoina kaksi isoa kurkkua. Kurkut muuten näyttävät täällä  ihan erilaisilta kuin Suomessa. Vaikka ne Suomikurkut tulevat espanjasta, jotka näyttävät ihan erilaisilta. Hämmentävää.

Huoh. Pakko ottaa myöhäset miniSiestat.  Sen jälkeen menen tapaamaan D.tä ja illalla vielä Tandemiin, jos jaksan (ja löydän, on uudessa paikassa).


Terkut!

Kylmä.

Kyllä, kylmä on saapunut tänne Barcelonaankin.Tosin käsitykseni kylmästä lienee hieman jo espanjalaistunut.

 Tänään aamulla kun menin kouluun tippui muutama vesipisarakin ja tuuli niin että pusersin farkkutakkiani tiukemmin kiinni.  Kävin lähikaupan kautta ja nappasin mukaan kahvin ja leipäsen, jota kiireessä söin kävelleessäni. Ilma oli selvästi nyt kylmempää kuin aiemmin.Onneksi sentään kaulaliina mulla oli mukana. Olin ostanut kaulaliinan viikonloppuna. Mulla on Suomessa kymmenittäin kaulaliinoja ja talvivaatteita. Silti en mitään ottanut tänne mukaan. En yhtä ainutta lämpimää takkia, en mitään lämmintä. Miksi? Alitajuntaisesti varmaan ajattelin, ettei täällä kylmä tule.  Tai se marraskuu tuntu kesäkuussa pakatessa niin kaukaiselta, ettei pystynyt assennoitumaan siihen todellisuuteen että kesäkin jossain vaiheessa täälläkin loppuu.

Matkalla huomasin taas espanjalaisen ihanan kiireettömyyden kun ripeästi talsin kouluun. Churroja maisteltiin aamutuimaan, ilman kiirettä minnekkään. Tämä kiireettömyyden taitaminen on espanjalaisten erityistaito.

Minä & Kaulaliina <3 Tänään. Takana Ekonomicampus.

 

Tänään alkoi espanjalaisen ekonomian  kurssi. Oli ensimmäinen luento siis. Olin positiivisesti yllättäynyt että ensimmäistä kertaa ei ollut mitään vaikeuksia ymmärtää tämän katalaani opettajan englantia. Vaikuttimena kuitenkin se, että olen tainnut jo tottua espanjalisten englantiin. Kurssi vaikuttaa todlella mielenkiintoiselta, ensimmäisellä luennolla tosin päästiin lähinnä perehtymään kurssin rakenteeseen. Maanantaisin ja tiistaisin on luentoja ja keskiviikkoisin aina harjoitus työpaja. Kurssi on mahdollista suorittaa jatkuvalla arvioinnilla (40%) tai ainoastaan loppukokeella. Valitsen luonnollisesti jatkuvan arvioinnin, jota opettajatarkin suositteli.

 

Luokassa oli taas älämölöä. Mutta se loppui kuitenkin suhteellisen nopeasti. Tämän kurssin opettajalla, noin nelikymppisellä naisella, oli sellaista hiljaista aktoriteettiä, että luokka vaikeni. Hän ei räyhännyt tai huutanut. Mainitsi vain kerran pölöttämisestä ja siihen tuli sitten loppu. Itselläni ei kyllä ollut vaikeuksia kuulla mitä luennolla puhuttiin, sillä olen tottunut nykyisin parkkeeraamaan itseni eturiviin siltä varalta että on kova möykkä, että varmasti kuulee.

 

Viime viikko oli aika kiireinen ja stressaava. Julkisen sektorin esseet vaativat paljon työtä ja olivat paljon isompi urakka kun luulinkaan. Onneksi sain eilen sunnuntaina palautettua ne virtuaaliseen oppimisympäristöön ajoissa. Jopa 5 minuuttia ennen dedlinea. 5 minuutin päästä siis koko mahdollisuus palauttaa työolisi sulkeutunut, eli sain hieman draamaa järjestettyä kun tiedoston lisääminen ei ensiksi meinannut onnistua. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Sää ei ollut tänään mikään parhain. Aurinko oli lomalla.

Kyselin tänään tutuilta espanjalaisnuorilta, jotka olivat samalla luennolla että miten heidän julkisen sekorin työn tekeminen sujui ja kauanko kesti aikaa tehdä se kokonaisuudessaan. Itse kerroin,että olen hyvin väsynyt koska tein sitä viime hetkiin saakka ja itse työ oli yllättävän työläs. He katsoivat minua oudosti ja kysyivät alta kulmien että teinkö minä tosiaan itse sen työn? Sanoin että tietenkin! He kertoivat että kopioivat oman työnsä, ei opettaja kuitenkaan niitä lue kun luokka on niin iso. Tämä hämmästytti todella paljon, Suomessa tämänlaisesta toiminnasta kiinni jääminen johtaisi erottamiseen. En myöskään usko että monen suomalaisen moraali edes antaisi läpi huijaamiseen.

Keskustelin tästä aiheesta yhden toisen espanjalaisen tytön kanssa, joka oli itse tehnyt varmasti koko työn eikä kopiounut mitään. Hän kertoi että tämänlainen kopiointi on hyvin yleistä espanjassa. Kysyin mitä käy jos jää kiinni. Tyttö kertoi että ei kai mitään...

 

Miten nämä kopioijat pääsevät sitten läpi loppukokeesta joka muodostaa kuitenkin 60% lopullisesta arvosanasta. Kopioijat purevat itseään jalkaan loppujen lopulta.

 

Muutenkin olen täällä huomannut että suomalainen moraalikäsitys, rehellisyys on todella kunnioitettavaa ja harvinaista. Eräs espanjalainen poika sanoi minulle, että täällä ajatellaan että se on tyhmä, joka ei käytä tilaisuutta hyväkseen. Eli pitäisi aina huijata jos siihen on mahdollisuus jäämättä kiinni. En pysty ymmärtämään tätä. Eikö omatunto kolkuta?

 

 

Palmut kotimatkalla.

Depressiivinen wcrunous ei ole ainoastaan Suomalaisten taito. Suomennettuna: Olen väsynyt elämääni enkä jaksa sitä enää.

 

 

Koin hankaluuksia viime viikolla tähän aiheeseen liittyen. Toisen kurssin ryhmätyöläiset espanjalaiset nuoret naiset kohtelivat mielestäni minua epäreilusti. He jättivät tulematta tapaamisiin monta kertaa ilmottamatta minulle. Lopulta he vain iskivät facebookissa graaffit jotka olivat tehneet ja kirjottivat tylysti että minun tulee ne yksin analysoida. Ei ollut mielestäni yhtään reilua jättää rankin työ minulle. Tätä mieltä olivat myös ystäväni, jotka ovat aiemmin käyneet kyseisen kurssin. Kun en ymmärtänyt yhtä graaffia, sillä se oli väärin tehty, he vain sanoivat että eivät auta minun osuudessani. Eli ei ollut ryhmätyötä nähnytkään. Koin mahdottomaksi näiden tyttöjen kanssa työskentelyn, joten  jätin kesken kurssin jatkuvan arvostelun ja menen vain loppukokeeseen. Toivottavasti oli oikea ratkaisu. Yritin pitkään saada hommaa toimimaan, mutta oli pakko heittää pyyhe kehään oman jaksamiseni vuoksi. Opin ainakin ryhmätyöskentelystä sen, miten toimimalla kaikki menee pileen. Tylyys ja hälläväliä asenne kuitenkin ihmetytti. En itse voisi toimia tuolla tavalla toisia kohtaan. Mutta aina ei ole reilua.

 

Kävin viikolla D:n kanssa taas kahvilla, tarkoituksenamme että hän opettaa minulle espanjaa ja minä hänelle englantia. Meni enemmän taas englannin jutusteluksi, mutta ei hänen syytään lainkaan. Tulemme todella hyvin juttuun niin aika aina menee todella nopeasti. Huomenna tapaamme jälleen; silloin yritetään enemmän pitää espanjan kieli keskiössä.

 

Torstaina oli Halloween. Oln viikolla tentannut espanjalaisilta ystäviltäni Halloween perinteitä. Summa Summarum on, että juhla on enemmän kaupallinen ja lasten juttu. Espanjalaiset juhlivat enemmän pyhäinpäivää kuten tosin Suomessakin. Eroja Suomalaiseen pyhäinpäivään on lunnollisesti. Täällä esimerkiksi on perinteenä keittää sellaista kasvishedelmä juomaa (?) ja sitä nauttia pyhäinpäivänä. En muista ollenkaan sen nimeä, mutta kadut tuoksuivat tältä viime viikolla pannujen käydessä kuumana sitä valmistaessa.

 

Ostin muuten tänään talvitakin. Tai oikeastaan välikausitakin. Pakko ruveta pukeutumaan paremmin, ,kun ilmat ovat viilenneet. Nyt on vähän taas vilustunut olo nimittäin, kun ei kaulahuivista huolimatta ollut tänään tarpeeksi päällä.

 

Ohhoh! Kello on taas jo aikas paljon. Lopettelen tällä kertaa tähän ja ensi kerralla tarkemmin kuulumisia. Terkkuja Suomeen

 

 

<3 Linda

 

 

 

P.s Se vielä mainittakoon, että olin Halloween juhlissa, jotka ESN järjesti. Olin pukeutunut "Mustaksi Leskeksi". Oli ihan mukavaa, paitsi unohdin lipun kotiin ja puolet juhlasta meni siihen , että hain sen kotoa ja palasin juhlapaikalle. Etele-Korealainen JY oli niin mukava että lähti mukaani hakemaan unohtunutta lippua. Bussiliikenne takkuili sinä torstaina todella paljon, joten siksi lipunhaku reissuun upposi liikaa aikaa. Hauskaa kuitenkin oli ja näin paljon tuttuja, joita en moneen viikoon ole tavannut.