Heippa!

Enpä ole oikeen ennättänyt viime aikoina kirjottelemaan, mutta tässä tulee nyt ehkä vuoden viimeinen päivitys. Takana on tenttejä, välikokeita esseiden dedlinejä, myös juhlia ja se Andalucian reissu. Aika käy täällä vähiin sillä palaan jo helmikuun alussa Suomeen. Päivä päivältä on koti-ikävä kasvanut.

Andalucian matka oli todella rankka, mutta kiva että tuli tehtyä. Tutustuin paljon uusin ihmisiin, näin Granadan, Cordoban ja Sevillan (viimeinen pikaisesti). Bussissa tuli nukuttua kaksi yötä ja hostelleissa 3. Majoitukset olivat ihan kohtuullisia, tosin ensimmäisessä majapaikassa jaoimme 6 hengeen huoneemme lisäksi wc:n ja suihkun 24 ihmisen kanssa. Tasan eivät nallekarkit  menneet sillä toisilla oli oma vessa ja suihku per 4 henkilöä. Espanjalaiset eivät ole kovin hyviä koordinoimaan tai tasapuolisuus ei näin kärjistäen ole edellytys millekkään. No keksin hyvän sloganin joka kuvasi tätä majoitusta; Privacy is overrated :P Selvittiin ja hauskaa oli. Suosittelen ehdottomasti menemään ESN-reissuille kun on vaihdossa. Mutta varsinkin hispaanisissa kulttuureissa lienee hyvä asennoitua että aikataulut eivät pidä, odottamista ja kaaosta, mutta myös hauskuutta ja rentoa meininkiä! :) Tässä vähän kuvia Andalucian reissulta;

 

Täällä on paljon ollut siis tenttejä vapaa-ajan ohjelmien lisäksi. Välikokeen talousjohtamisen kurssin suoritin tyydyttävästi ja entorn economic espanjolin keskiarvoa paremmin. Olen  tyytyväinen näihin pisteisiin. Tosin kansainvälisen kaupan tentistä sain hylätyn (kuten melkein kaikki kurssilla). Ihmettelin kovasti hieman diktaattorimaista arviointia sillä  olin kuitenkin vastannut kysymyksiin oikein, mutta en tarpeeksi joten nollia paukkui. No menen uusimaan tämän tammikuussa.... Myös ryhmätyöstä saimme vain 5/10. Tämä oli odotettavissa, en itse ollut tyytyväinen lopputulokseen, muta oli hankala muuttaa toisten kirjoittamia kohtia kielimuurin yms. takia, joten asennoiduin hieman laizzes faire loppua kohdin...  Hyvä että on mahdollisuus uusia tämä tentti. Aion valmistautua paremmin, joten eiköhän se läpi ainakin mene??

Sain tänään 2,5 ETCS seminaarista johon olin osallistunut, Seminaari oli 3 osainen tehtävineen. Minulla on siis kasassa nyt 7,5 ETCS eli tarvitsen vielä vähintään 12,5 saavuttaakseni vaadittavan suoritusmäärän. On hieman stressannut että mitä jos en pääsekään läpi? Arvostelukäytännöt ovat kaukana ajoittain ennalta-arvattavista/reiluista. Toivon kuitenkin parasta.

                                          Minä Pikkujouluissa. Secret Santa antoi minulle suklaata :)
Vietin pikkujouluja kaveriporukan kanssa johon tutustuin ranskan reissulla, ja olen tullut heidän kanssaan läheisimmiksi kuin muiden täällä aikaisemmin tapaamieni ihmisten kanssa. Erityisesti Zaracostasta kotoisin oleva Carolina on henkilö kuka on todella samalla aaltopituudella kanssani. Ihan ihmissuhteidenkin takia kannattaa lähteä reissuille, tutustuu ihmisiin paljon paremmin kuin luennoilla tai lyhyissä tapahtumissa. Kun viettää 4 päivää tiiviisti yhdessä se tutustuttaa tietysti :)

Anteeksi kun kirjotan tylsästi. Olen vain aika väsynyt ja koin että nyt on "pakko" kirjottaa kun en ole hetkeen kirjotellut. Ylihuomenna lähden jouluksi Lontooseen ja palaan Barcelonaan toinen tammikuuta.  Ihanaa päästä vähäksi aikaa muualle. Toinen kämppis muuten muutti tänään pois. Olen aika iloinen siitä, vaikka ihana tyttö onkin, niin todella sotkuinen. Sanoinkin toiselle Lauralle (arkkitehti) että tykkään hänestä, mutta en kämppäkaverina. On koetellut pinnaani kun hän sotki todella paljon eikä siivoillut lähes koskaan tai viiveellä. Nyt hän kun muutti kokonaan pois jätti tiskinsä, likaiset pesuämpärit yms. tavaroita. Ärsyttävää, mutta aika kultanee muistot tässäkin suhteessa :) Hän lähtee Suomeen Erasmus-vaihtoon, kerroin että kun olen Suomessa autan häntä jos hän tarvitsee apua, annoin numeroni kun toivottelin hyvät jatkot. Tämä kimppakämppä asuminen on ollut ajoittain haastavaa sillä tykkään omasta rauhasta, siisteydestä, yksityisyydestä... Olen oppinut arvostamaan todella paljon asuntoani Suomessa. Olen ajatellut että voisin olla Barcelonassa vielä pidempäänkin, mutta en tässä asunnossa.  On monia erinäisiä seikkoja, mutta voisi olla paljon huonomminkin. Tai paljon paremmin :D

Mutta toivottelen nyt Hyvät Joulut ja onnelliset uudet vuodet! Ensi vuoteen;

/Linda

Buenas Noches

                                           Ryhmäkuva ESN Francia-tripiltä :)

Nyt on jo toinen joulukuuta ja tasan 2 kk enää tätä Barcelona-aikaa jäljellä. Enpä ole taas hetkeen kirjotellut, pahoittelut siitä, mutta paljon on ollut kiireitä koulussa ja vapaa-aikana.

 Kävin ESN-porukan kanssa 3 päivän reissussa Ranskassa ja sain mahtavan ensikosketuksen ranskalaiseen kulttuuriin. Vaikka säät eivät todellakaan suosineet (lue: kylmä ja satoi), huomasin suuren eron ranskalaisen ja espanjalaisen kulttuurin kanssa.  Ranskassa oli paljon nähtävyyksiä joissa kävimme. Järjestelyt kyllä tökkivät todella pahasti, mutta käteen jäi kuitenkin positiivinen kokemus. Ainakin jälkikäteen aika on kullannut muistot. Tosin tulin heti reissun jälkeen todella kipeäksi, olin taas noin viikon kipeä, ääni lähti kokonaan moneksi päiväksi ja nyt vasta on palannut kunnolla takaisin. Hei kerron tähän tästä aiheesta vielä loppuun, siis järjestelyiden toimimattomuudesta sen, että aamulla kun lähtö oli Barcelonasta kello 7:00, se ei toteutunut. Lähdimme lopulta vasta 8:00, kun odotimme Rafaelia ja Valentinaa (jotka olivat nukkuneet pommiin). He eivät olleet edes järjestäjiä tai mitään...Suomessa olisi perävalot vilkkuneet jo vähintään varttia yli.

Kulttuurierojen tarkastelu, havainnointi sekä myös oman kulttuurillisen käytökseni itsereflektio on ollut lempitopikkejani tämän vaihdon ajan. Uskon, että se on se suurin lisäarvo tulevaisuudelle, niin yksityiselämässä omaan maailmankatsomukseeni, kuin työelämään laaja-alaisempana ymmärryksenä, on mitä tästä vaihdosta jää käteen, kun tasan kahden kuukauden kuluttua pakkaan laukkuni (joiden sisältö muuten on vähintään tuplaantunut, ostelen ajoittain tavaraa kuin asuisin täällä pysyvästi :D) ja suuntaan kohti Helsinki-Vantaata.

Ensimmäinen tenttikin on muuten takana. Se tentti oli välitentti talousjohtamisen kurssilta. Dedlinejä esseisiin ja harjoitustöihin oli myös menneellä viikolla ja onneksi sain ne suoritettua. Ylihuomenna on suullinen esitys Parfyymi-ryhmämme kanssa ja huomenna (siis tänään kello on  1:13 yöllä) harjoittelemme esitystä. Minusta ja venäläisestä tytöstä, joka on ryhmässämme on muuten tulleet hyvät kaverit. Jotenkin hän tuntuu ajoittain läheisemmältä kun kun on "läheltä". Lappeenranta sijaitseekin ihan Venäjän rajan lähellä (niille tiedcoksi jotka  eivät Lappeeta tunne). Mutta siis palaan vielä tenttiin. Kyseessä oli ensimmäinen ns. välikoe ja jännitti mennä sinne liian huonosti valmistautuneena (flunssa yksi syy, ei tekosyy). Kaveri toisesta ryhmästä oli kertonut että suurin osa jätti tekemättä välikokeen kun näki miten vaikea se on. Saimme nimitätin kokeen alkaessa 5 minuuttia aikaa päättää teemmekö kokeen vai menemmekö suoraan loppukokeeseen. Päätin tehdä kokeen vaikka vaikealta näyttikin. Se päätös kannatti, sillä pääsin läpi pistein 6,25/10. Eli se tarkoittaa että helpotin omaa asemaani seuraavaan kokeeseen, josta minun pitää saada vain 4,25/10 (osa painotettuja tosin).
Itse kokeessa oleminen oli jännä kokemus. Turhauttava ja erilainen. Takana olevat lunttasivat toisiltaan aivan selkeästi supsuttelivat "oikeita" rivejään... Kyseessä oli siis monivalintakoe. En kuunnellut heitä, tai väkisin kuulin jotain numeroita mutta luotin omiin vastauksiini. Se kannatti, sillä esimerkiksi ensimmäisessä kysymykessä kuiskuttelivat oikean vastauksen olevan a, mutta itse sain sen oikein, bee se oli. Mietin silloin, että miksi kuuntelisin heidän rivejään, he eivät selkeästi osaa jos pitää vilpillisiä keinoja käyttää. Silti siinä mittakaavassa turhautti että "kantelin" opettajalle tästä lunttaamisesta. Opettaja naurahti ja sanoi, että sellasta se on, ei sille mitään voi. Suomessa tälläistä ei voisi tapahtua tällä tavalla...

Olin muuten aivan vihoviimeinen tekemässä tenttiä. Käytin koko annetun ajan tentin tekemiseen. Olin vähän huolestunut kun olin vielä kesken muutamat vastaukset, kun viimeinenkin ennen minua lähti luokasta, se hieman nörtin näköinen eturivin poika. Hätäännyin ja "veikkasin" viimeisen vastauksen noin viitisen minuuttia tämän  pojan lähdön jälkeen. Mönkäänhän se vastaus meni ja se harmitti. Olsi pitänyt jättää vastaamatta niin olisin saanut paremmat pisteet. No läikkynyttä maitoa ei voi itkeä :D Kuulostaapa tyhmältä toi sananlasku käännettynä, mutta jostain mielensopukoista se iskostui.

Olin eilen muuten Hamsteri Rudolfin syntymäpäivillä. Kuvaus synttäreille oli vastaavanlainen:

Hey guys!! As you all probably know, next week my hamster Rudolph is turning one year old and I'd like to surprise him :) It has been a really hard year for him and as I love him so much I think Rudolph deserves a big party to cheer him up. You don't have to bring anything but if you want it would be nice if you could bring him some presents like seeds or a nice new bow tie :) Feel free to invite anyone, just please don't tell your cats because he really can't stand them since his brother got eaten by one :/ :( Anyway, hope to see you all here and if you bump into Rudolph before the party, please dont spoil the surprise :)

Hehe ;) Eli olen löytänyt ihania ystäviä, joilla on samanlainen huumorintaju kuin mulla. Loistavaa.

Olisi kiva kirjotella enempi kuulumisia ja tapahtumia Rudolfin kemuista, jotka loppuivat valitettavasti aika lyhyeen eikä Rudolfia näkynyt edes ja ennen juhlia (onneksi ennen hehe hamsterin top ten synttäritoiveden toteuttamista) huomasin tämän;  hem, Rudolfo confirms that he doen't exist. I had to tell you before this prank got out of hand... (it already did).  Mutta ihanaa huumoria siis, love this :)


Buenas Noches a todos;

/Linda


P.s Lähden Andalucian reissulle ensi viikon keskiviikkona ja palaan sunnuntaina :)

Liikunta



ja

                                                                                                             Minä suoraan jumpasta :) ^^

hyvä mieli :)


Olen vihdoin ja viimein ruvennut hyödyntämään kunnolla UB Sportsia, eli Barcelonan yliopiston liikuntaa. Olen käynyt viikon sisällä, Zumbaamassa parikin kertaa, BodyPumpissa ja tänään uudessa tuttavuudessa Bodycompactissa. Liikunnasta oikesti saaa mielettömästi energiaa ja hyvää mieltä. Miksi sen aina välillä unohtaa? Itselläni on takana täällä ajanjakso jolloin en liikkunut paljon yhtään, mutta nyt kun liikunnan ilon olen taas löytänyt, en halua sitä enää kadottaa :)

Tänään oli kiva Bodycompact tunti takana ja olin niin energinen että juoksin kokomatkan vielä kotiinkin :) Zumbatunnit ovat täällä olleet muuten aivan mielettömämän innostavia ja vauhdikkaita ja yllättävää suomalaiseen kulttuuriin nähden; miehet ovat menossa mukana ihan yhtä lailla. Kyllä miehiä Zumba tunneilla on myös mukana. Olen aivan innoissani, kuten varmaan tähän mennessä luettuasi jo huomaatkin, näistä ryhmäliikuntatunneista, joilla olen ruvennut käymään :)

Liikunnan iloa ja siitä saatua energiaa varjostaa kuutenkin puristavalla otteellaan hyökännyt koulustressi. Yhtäkkiä on todella paljon dedlinejä ja tehtävää. Mihin tämä aika on oikeen mennyt ja nyt on kohta jo marraskuun puoliväli? Ensimmäinen välikoekin lähestyy, johon en ole vielä valmistautunut lainkaan....ja niin paljon tehtävää on, että tuntuu ahdistavalta :( Koska sitä oppisi tekemään asiat ajoissa, suunnitelmallisesti, jotta välttäisi paniikin? Harmittaa, että kouluasioissa liian usein olen samanlainen kuin moni muukin, saan draivin vasta kun on pakko.

Kansainvälisen kaupan kurssin ryhmätyön esitys ja raportin palautus lähestyy. Olemme tavanneet ryhmän kanssa muutamia kertoja ja sen kutistuttua kolmi henkiseksi, on dynamiikka parantunut. Kaikki tuntuu olevan samalla viivalla, mutta harmikseen ryhmätöiden tarkoituksenmukaisuus 3 päätä on enemmän  kuin yksi, ei ole toteutunut täydessä potentiaalissaan. Kiire tuppaa vaivaamaan ja tämäkin ryhmätyö tuntuu välillä olevan tulipalojen sammuttelua, eli teemme vain mitä on pakko ja siinä aikataulussa.

Tämän kv-kaupan kurssin opettaja on, kuten olen muistaakseni aiemmin jo maininnutkin, aika persoonallinen tapaus. Hänellä on vuosikymmenien kokemus professorina; opettajana toimimisessa. Hän todella myös opettaa, ja on täysin vastakohta tylsille kalvosulkeis opettajille. Hän on myös luova ja kytkee meissä oppilaissaan luovuutta esiin. Olen nauttinut tästä kurssista muuten todella paljon, mutta ajankohta (aamu kahdeksan jälkeen, kolme kertaa viikossa), ei ole omalle luontaiselle rytmilleni mikään parhain... Niin luovuudesta olin sanomassa, että opettaja on monesti esittänyt toiveensa että esitelmä pidettäisiin jossakin muualla kuin luokkahuoneessa.

Tämä hänen toiveensa aiheutti keskustelua Parfyymi-ryhmässämme. Ehdotin jo viime viikolla, että pitäisimme esitelmän läheisessä puistossa. Toinen tytöstä järkyttyi, että eihän siellä voi powerpoint-esityksiä tehdä. Juuri tämänlaisesta "laatikkoajattelusta" opettaja on yrittänyt vapauttaa kurssilaisia. Onneksi tänään opettaja rivien välistä tähdensi, että toivoo että powerpointit jätetään pois. Tyttö rentoutui ja tajusi, että puisto on mahdollinen vaihtoehto. Pohdimme myös  kahviloita yms. mutta niissä lupien yms kautta on esitys hankalampi toteuttaa. Esitystä pitää olla parikymmenhenkisestä ryhmästämme katsomassa vähintään parfyymi-ryhmämme lisäksi 5 + opettaja. Se, miten tämä käytännössä onnistuu jää nähtäväksi.

     Zona Universitatilla kaunis suihkulähde ja vasemman puoleinen kuva vahinko, huomaisn kuvia selaillessa   etä olin vahingossa ottanut ton kuvan. Aika kiva kuva kuitenkin :)


En muuten pääsekkään ylihuomenna seminaariin, josta kirjoitin viime blogissa. Lähden nimittäin ESN-reissulle Ranskaan :) Tämä tuli vähän yllättäen, sillä olin unohtanut koko tulevan matkan. Sen kuitenkin järjestää ystäväni, joka erityisesti pyysi minua osallistumaan. Epäröin koulukiireiden vuoksi, mutta hän rohkaisi useasti, niin päätin että on lähdettävä. Maksoin pankkiin matkan maksun (110e sis. majoitus hotellissa 2 yötä, ruokaa, matkat yms.)pankkiin tiistaina ja näin sinetöin päätökseni lähteä. Ruokailu ja majoitus jännittää. Olen pescovegetaristi (ollut jo 10 vuotta) ja se aiheuttaa aina välillä hämmennystä hispaanisessa kulttuurissa. Majoitus myös millainen on mietityttää. En ole koskana aiemmmin käynyt Ranskassa, niin on kiva mennä. Odotan jännityksellä millainen reissusta tulee. Lähdemme perjantaina aamuvarhaisella (mitenköhän onnistun heräämään...) ja palaamme iltamyöhään sunnuntaina.

                                                      Viime perjantaina. Oli niin hyvä hiuspäivä, että oli pakko ottaa kuvatodiste. Muuten mun hiukset on aiheuttaneet täällä yllättävän paljon hämmennystä; ihmetellään voiko luonnostaan (itselläni siis ei-värjätyt) näin vaalea tukka :) Kehuja saan niin usein, että olen itsekin ruvennut katsomaan uudella silmällä tukkaani ja arvostamaan, että vielä kakseiskana on näin vaalea :)
Sain tosin tänään tietää julkisen sektorin kurssilla, että meillä on taas uusi iso työ tehtävä valmiiksi ensi keskiviikkoon mennessä. Jos olisin tämän tiennyt tiistaina, olisin joutunut kieltäytymään matkalle lähdöstä. Mutta nyt on matka jo maksettu, niin on pakko jotenkin pystyä tekemään tämä työ, parfyymiryhmän raporttia ja valmistautua tentteihin... Stressiä ymmärettävästikkin on siis ilmassa.

Kirjottelen ensi kerralla sitten miten Ranskan reissu meni,

                                                     Viime perjantain facephoto^^ :)
terkkuja Suomeen. Onko lunta jo maassa?


<3 Linda

Päivät hurahtaa hetkessä täällä(kin).

Cavan juuret ovat pitkät. Vaikka asta 1970-luvulla otettiin käyttöön nimi Cava, on valmistusprosessin salaisuudet eläneet jo kauan ennen. Taustalla perhe ja perinteet^^


Nyt on jo torstai-ilta ja viikko on mennyt todella nopeasti. Huomenna on jo perjantai (jihuu)!

Viikolla oli tavalliseen tapaan luentoja. Eilen kävi vähän hassusti, että muistin että luento alkaa jo kello kahdeksan aamulla, mutta alkoikin vasta yhdeksältä. Olin tuntia etuajassa aamulla koululla. Olen poikkeuksellisen aamu-uninen ihminen ja tiistai-iltana oli ollut vielä Tandemkin, niin olisi tullut tunnin lisäuni tarpeeseen. No huomasin tämän vasta koululla ja join sitten kahvilassa rauhassa aamun kahvit (x2).  Oli  tosin kiva olla kerrankin ajoissa luennolla. Siis 15 minuttia etuajassa reippailin oikeaan luentosaliin.

                                          Valmistusprosessin ja historiann kuvausta esitteessä^
Tänään olin kuuntelemassa mielenkiintoista konferenssia (Conferencies d empresa familiar). Aiheena oli perheomisteiset yritykset; Cava Torello. Eli Cava (tämä shampanjan kaltainen espanjalainen kuohuviini) joka on lähtöisin Kataloniasta. Konferenssista olin kuullut talousjohtamisen luennolla ja osallistumistpäätökseen vaikutti myös se, että osallistumalla tähän konferenssisarjaan saa yhden opintopisteen. Sen lisäksi aiheet ovat mielenkiintoisia. Ensi viikolla on toinen konferenssi, aihetta Cosme Toda. Konferenssi alkoi katalaaniksi ja aloin jo huolestumaan, että jääkö mitään käteen koko tilaisuudesta...mutta onneksi kieli vaihtui aiheeseen päästäessä espanjaksi. Ymmärsin yllättävän paljon. Olin ehkä ainoa Erasmus koko tilaisuudessa, muut vaikuttivat olevan espanjalaisia opiskelijoita. Pari kaveriani piti osallistua tilaisuuteen kanssani, mutta heillä oli tentti kyseisenä aikana mistä eivät voineet olla poissa.

                                          Cavan valikoimaa nykypäivänä (esite konferenssissa)
Konferenssi oli  kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen jo ihan kokemuksenakin. Suosittelen osallistumaan vastaavanlaisiin, jos tulee tilaisuus. Oli hauska seurata, kuinka formaalit tilaisuudet muistuttavat täällä yllättävän paljon suomalaista etikettiä.

Aika menee täällä siis hujauksessa. Viime päivinä on ruvennut ahdistamaan jo, että aika menee LIIAN nopeasti. 88 kokonaista päivää jäljellä enää vaihtoani. Tulee ikävä kaikkia keneen olen täällä tutustunut ja ihmisiä joista on tullut läheisiä ystäviä. Tiedän, että jatkossa voi pitää yhteyttä ja varmasti monen kanssa pidänkin, mutta tämä kokomus on ainutkertainen.  Yritän sen vuoksi nauttia jokaisesta päivästä parhaan kykyni mukaan & osallistua mahdollisimman moniin tapahtumiin ja nähdä mahdollisimman  paljon. Tällä hetkellä Suomeen paluu ei houkuta lainkaan, paitsi rakkaita ihmisiä (omaa koiraani Rufusta) on tietysti kokoajan ikävä <3.

Säät ovat muuten suosineet vieläkin. On ollut todella lämmintä ja aurinkoista :) Paikalliset päivittelevätkin päivittäin, että on poikkeuksellisen kuuma vaikka on marraskuu. Olen samaa mieltä...on hassua kuvitella minkälaiset säät Suomessa on nyt. Tiedän siis sen, mutta siis täällä kun säät ovat näin kesäiset on hankala käsittää että ON marraskuu. Siksi juuri säpsähdinkin nyt että apuva nyt on JO marraskuu, aika menee niin nopeasti. Tuntuu ihan aurinkoiselta syyskuulta vieläkin, ainakin sään puolesta.


Kello onkin jo puoli kaksitoista. Lopettelen tällä kertaa tähän. Buenas noches a todos.


/Linda

Minä tänään. Oli aurinkoista häkäisi. Matkalla kotiin. Mustavalkonen kuva siis minuta tänään, jotta voin vähän adaptoitua Suomen marraskuu meininkeihin.

Kuuma!

Kyllä tänään taas oli todella yllättäen todella lämmin; jopa kuuma päivä! Eilen vasta valittelin kylmyydestä ja kesän loppumisesta, heh. Olin kuitenkin eilisestä kylmyydestä johtuen varautunut...vähän liiankin hyvin, kuten kuvasta näkyy...

Ulkona oli siis melkeimpä täysi helle, itselläni mukana pitkähihaisen paidan lisäksi, mikä ei kuvassa koska päällä villahuivi, villapaita, farkkutakki. Vain pipo puuttui :D Mutta siis yllättävää, mutta ihanaa että tulee vielä näin lämpimiä päiviä että lyhythihaisellakin pärjää. Tosin aiheuttaa haasteita pukeutumiseen, kun ei koskaan tiedä miten kannattaisi pukeutua. Ei taida kyllä paikallisetkaan tietää, sillä tänäänkin näin espanjalaisnaisen täysi toppatakki päällä hikoilemassa tuolla ulkona. Säät todellakin vaihtelee.

Espanjalaisen ekonomian luento oli taas todella mielenkiintoinen. Olen kyllä iloinen, että otin tämän kurssin, sillä opetuksen taso on todella hyvä. Pespektiivi, josta asioista katsellaan on kyllä hyvin erilainen kuin Suomessa. Jotenkin huomaan suhtautuvani kriittisesti tietoon, jota luennolla olen saanut. Espanjan positio talouskriisissä esimerkiksi mielestäni esitetään hieman liian ruusuisesti, verrattuna siihen suorapuheiseen todellisuuteen mihin olen itse talouspoliittista keskustelua seuratessani tottunut, saatikka puhumattakaan kansanatalouden opinnoista :) Mielenkiintoista nähdä, mihin kurssi etenee...

Kotiin kävellessäni, auringon paistasessa kävin matkan varrella olevassa vihanneskaupassa. Käyn useimmiten toisessa, joka on lähellä minua. Tämä missä tänään kävin on vielä vähän hinnakkaampi kuin minua lähempänä olevampi kiinalaisten pitämä, mutta tässä on jotenkin tuoreempia ja vielä parempia vihanneksi mielestäni.

Ajattelin havainnollistaa teille mitä 5,55 eurolla saa täältä ostettua. Kaksi isoa kassia täynnä vihanneksia. Kärjistettynä Suomessa tuolla summalla saisi pahimina aikoina kaksi isoa kurkkua. Kurkut muuten näyttävät täällä  ihan erilaisilta kuin Suomessa. Vaikka ne Suomikurkut tulevat espanjasta, jotka näyttävät ihan erilaisilta. Hämmentävää.

Huoh. Pakko ottaa myöhäset miniSiestat.  Sen jälkeen menen tapaamaan D.tä ja illalla vielä Tandemiin, jos jaksan (ja löydän, on uudessa paikassa).


Terkut!

Kylmä.

Kyllä, kylmä on saapunut tänne Barcelonaankin.Tosin käsitykseni kylmästä lienee hieman jo espanjalaistunut.

 Tänään aamulla kun menin kouluun tippui muutama vesipisarakin ja tuuli niin että pusersin farkkutakkiani tiukemmin kiinni.  Kävin lähikaupan kautta ja nappasin mukaan kahvin ja leipäsen, jota kiireessä söin kävelleessäni. Ilma oli selvästi nyt kylmempää kuin aiemmin.Onneksi sentään kaulaliina mulla oli mukana. Olin ostanut kaulaliinan viikonloppuna. Mulla on Suomessa kymmenittäin kaulaliinoja ja talvivaatteita. Silti en mitään ottanut tänne mukaan. En yhtä ainutta lämpimää takkia, en mitään lämmintä. Miksi? Alitajuntaisesti varmaan ajattelin, ettei täällä kylmä tule.  Tai se marraskuu tuntu kesäkuussa pakatessa niin kaukaiselta, ettei pystynyt assennoitumaan siihen todellisuuteen että kesäkin jossain vaiheessa täälläkin loppuu.

Matkalla huomasin taas espanjalaisen ihanan kiireettömyyden kun ripeästi talsin kouluun. Churroja maisteltiin aamutuimaan, ilman kiirettä minnekkään. Tämä kiireettömyyden taitaminen on espanjalaisten erityistaito.

Minä & Kaulaliina <3 Tänään. Takana Ekonomicampus.

 

Tänään alkoi espanjalaisen ekonomian  kurssi. Oli ensimmäinen luento siis. Olin positiivisesti yllättäynyt että ensimmäistä kertaa ei ollut mitään vaikeuksia ymmärtää tämän katalaani opettajan englantia. Vaikuttimena kuitenkin se, että olen tainnut jo tottua espanjalisten englantiin. Kurssi vaikuttaa todlella mielenkiintoiselta, ensimmäisellä luennolla tosin päästiin lähinnä perehtymään kurssin rakenteeseen. Maanantaisin ja tiistaisin on luentoja ja keskiviikkoisin aina harjoitus työpaja. Kurssi on mahdollista suorittaa jatkuvalla arvioinnilla (40%) tai ainoastaan loppukokeella. Valitsen luonnollisesti jatkuvan arvioinnin, jota opettajatarkin suositteli.

 

Luokassa oli taas älämölöä. Mutta se loppui kuitenkin suhteellisen nopeasti. Tämän kurssin opettajalla, noin nelikymppisellä naisella, oli sellaista hiljaista aktoriteettiä, että luokka vaikeni. Hän ei räyhännyt tai huutanut. Mainitsi vain kerran pölöttämisestä ja siihen tuli sitten loppu. Itselläni ei kyllä ollut vaikeuksia kuulla mitä luennolla puhuttiin, sillä olen tottunut nykyisin parkkeeraamaan itseni eturiviin siltä varalta että on kova möykkä, että varmasti kuulee.

 

Viime viikko oli aika kiireinen ja stressaava. Julkisen sektorin esseet vaativat paljon työtä ja olivat paljon isompi urakka kun luulinkaan. Onneksi sain eilen sunnuntaina palautettua ne virtuaaliseen oppimisympäristöön ajoissa. Jopa 5 minuuttia ennen dedlinea. 5 minuutin päästä siis koko mahdollisuus palauttaa työolisi sulkeutunut, eli sain hieman draamaa järjestettyä kun tiedoston lisääminen ei ensiksi meinannut onnistua. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Sää ei ollut tänään mikään parhain. Aurinko oli lomalla.

Kyselin tänään tutuilta espanjalaisnuorilta, jotka olivat samalla luennolla että miten heidän julkisen sekorin työn tekeminen sujui ja kauanko kesti aikaa tehdä se kokonaisuudessaan. Itse kerroin,että olen hyvin väsynyt koska tein sitä viime hetkiin saakka ja itse työ oli yllättävän työläs. He katsoivat minua oudosti ja kysyivät alta kulmien että teinkö minä tosiaan itse sen työn? Sanoin että tietenkin! He kertoivat että kopioivat oman työnsä, ei opettaja kuitenkaan niitä lue kun luokka on niin iso. Tämä hämmästytti todella paljon, Suomessa tämänlaisesta toiminnasta kiinni jääminen johtaisi erottamiseen. En myöskään usko että monen suomalaisen moraali edes antaisi läpi huijaamiseen.

Keskustelin tästä aiheesta yhden toisen espanjalaisen tytön kanssa, joka oli itse tehnyt varmasti koko työn eikä kopiounut mitään. Hän kertoi että tämänlainen kopiointi on hyvin yleistä espanjassa. Kysyin mitä käy jos jää kiinni. Tyttö kertoi että ei kai mitään...

 

Miten nämä kopioijat pääsevät sitten läpi loppukokeesta joka muodostaa kuitenkin 60% lopullisesta arvosanasta. Kopioijat purevat itseään jalkaan loppujen lopulta.

 

Muutenkin olen täällä huomannut että suomalainen moraalikäsitys, rehellisyys on todella kunnioitettavaa ja harvinaista. Eräs espanjalainen poika sanoi minulle, että täällä ajatellaan että se on tyhmä, joka ei käytä tilaisuutta hyväkseen. Eli pitäisi aina huijata jos siihen on mahdollisuus jäämättä kiinni. En pysty ymmärtämään tätä. Eikö omatunto kolkuta?

 

 

Palmut kotimatkalla.

Depressiivinen wcrunous ei ole ainoastaan Suomalaisten taito. Suomennettuna: Olen väsynyt elämääni enkä jaksa sitä enää.

 

 

Koin hankaluuksia viime viikolla tähän aiheeseen liittyen. Toisen kurssin ryhmätyöläiset espanjalaiset nuoret naiset kohtelivat mielestäni minua epäreilusti. He jättivät tulematta tapaamisiin monta kertaa ilmottamatta minulle. Lopulta he vain iskivät facebookissa graaffit jotka olivat tehneet ja kirjottivat tylysti että minun tulee ne yksin analysoida. Ei ollut mielestäni yhtään reilua jättää rankin työ minulle. Tätä mieltä olivat myös ystäväni, jotka ovat aiemmin käyneet kyseisen kurssin. Kun en ymmärtänyt yhtä graaffia, sillä se oli väärin tehty, he vain sanoivat että eivät auta minun osuudessani. Eli ei ollut ryhmätyötä nähnytkään. Koin mahdottomaksi näiden tyttöjen kanssa työskentelyn, joten  jätin kesken kurssin jatkuvan arvostelun ja menen vain loppukokeeseen. Toivottavasti oli oikea ratkaisu. Yritin pitkään saada hommaa toimimaan, mutta oli pakko heittää pyyhe kehään oman jaksamiseni vuoksi. Opin ainakin ryhmätyöskentelystä sen, miten toimimalla kaikki menee pileen. Tylyys ja hälläväliä asenne kuitenkin ihmetytti. En itse voisi toimia tuolla tavalla toisia kohtaan. Mutta aina ei ole reilua.

 

Kävin viikolla D:n kanssa taas kahvilla, tarkoituksenamme että hän opettaa minulle espanjaa ja minä hänelle englantia. Meni enemmän taas englannin jutusteluksi, mutta ei hänen syytään lainkaan. Tulemme todella hyvin juttuun niin aika aina menee todella nopeasti. Huomenna tapaamme jälleen; silloin yritetään enemmän pitää espanjan kieli keskiössä.

 

Torstaina oli Halloween. Oln viikolla tentannut espanjalaisilta ystäviltäni Halloween perinteitä. Summa Summarum on, että juhla on enemmän kaupallinen ja lasten juttu. Espanjalaiset juhlivat enemmän pyhäinpäivää kuten tosin Suomessakin. Eroja Suomalaiseen pyhäinpäivään on lunnollisesti. Täällä esimerkiksi on perinteenä keittää sellaista kasvishedelmä juomaa (?) ja sitä nauttia pyhäinpäivänä. En muista ollenkaan sen nimeä, mutta kadut tuoksuivat tältä viime viikolla pannujen käydessä kuumana sitä valmistaessa.

 

Ostin muuten tänään talvitakin. Tai oikeastaan välikausitakin. Pakko ruveta pukeutumaan paremmin, ,kun ilmat ovat viilenneet. Nyt on vähän taas vilustunut olo nimittäin, kun ei kaulahuivista huolimatta ollut tänään tarpeeksi päällä.

 

Ohhoh! Kello on taas jo aikas paljon. Lopettelen tällä kertaa tähän ja ensi kerralla tarkemmin kuulumisia. Terkkuja Suomeen

 

 

<3 Linda

 

 

 

P.s Se vielä mainittakoon, että olin Halloween juhlissa, jotka ESN järjesti. Olin pukeutunut "Mustaksi Leskeksi". Oli ihan mukavaa, paitsi unohdin lipun kotiin ja puolet juhlasta meni siihen , että hain sen kotoa ja palasin juhlapaikalle. Etele-Korealainen JY oli niin mukava että lähti mukaani hakemaan unohtunutta lippua. Bussiliikenne takkuili sinä torstaina todella paljon, joten siksi lipunhaku reissuun upposi liikaa aikaa. Hauskaa kuitenkin oli ja näin paljon tuttuja, joita en moneen viikoon ole tavannut.

 

 

STRIKE!

Oli tämän viikon torstaina, eli lakko. Tästä kuulinkin jo viime viikolla. huhupuheet kiersivät pitkin koulua. Mutta viikolla se vahvistui, torstaina olisi lakko.

 Miksi?

 Esitin kysymyksen muille vaihtareille, mutta lähinnä vastaukseksi sain että ketä kiinnotaa, vapaata koulusta! No mutta jatkoin sinnikkäästi selvittämistä ja kun puhuin espanjalaisten opiskelijoiden kanssa alkoivat syytkin selvitä. Taustalla on, kuten aina lakoissa raha, mausteena vielä katalaanikulttuurin säilyttäminen koulutusjärjestelmässä. Tunteita herättäviä topikkeja siis.

 

Lakkoon suhtauduttiin rutiinimaisesti. Suomalainen perustutkinto-opiskelija yhdeltä samalta kurssilta kertoi, että kouluun ei ole turvallista tulla lakon aikana. Ystäväpiirissäni tuntuu olevan tunnollisia opiskelijoita sillä kyselivät että saako kouluun mennä :D Pyysin häntä tarkistamaan ja kertoi että luentosalien ovet tukitaan mahdollisesti silikoonilla yms. spaymaaltaaan seiniä... Ei siis välttämättä pelkkää rauhanomaista mielenilmaisua.

Kouluun ilmestyikin spraymaalilla tehyjä tekstejä ympäriinsä. Meniköhän viesti perille, sitä en tiedä...muutoksen tiet ovat täällä(kin) hitaita. Tästä byrokraattisuudesta, kansalaisten tyytymättömyydestä olen kuullut lähes jokaisen espanjalaisen suusta, kenen kanssa olen aihetta edes hiukan sivunnut.

                                              Kaverin kanssa Starbucksissa luentojen välissä^^ Starbucks on valloittanut sydämmeni täällä täysin. Love it!

Viikolla oli ryhmätöiden tekemistä. Tai olisi pitänyt olla. Sovin ryhmän jossa on lisäkseni kaksi espanjalaista tyttöä, että tapaamme maanantaina. Eivät saapuneet paikalle, eivät uutena sovittuna päivänä tiistaina, eivätkä keskiviikkona. Laittovat kuitenkin pahoittelut jälkikäteen. Sain kuitenkin tukea muilta espanjalaislta ketkä ovat samalla kurssilla; on normaalia että ei tulla paikalla ja aikataulut muuttuu. Ihanko totta...? Olen sen huomannut, mutta suomalainen aikataulujen ja sovittujen asioiden noudattaminen on juurtunut syvälle.  Manana meininki vaatii kuitenkin vielä harjottelua...:)

 

 

Julkisen sektorin opettajan pinna tuntuu rakoilevan vielä pahemmin. Hän on menettänyt hermonsa jo monesti mölyävään luokkaan. Keskiviikkoisessa luennossa hän kerran varotti luokkaa, että olkaa hiljaa. Kun melu jatkui, opettaja sanoi vaan; tunti on ohi. Näytti käsillä ihmisiä ulos. Harmitti. Mikä idea on tulla mölyämään luentosaleille. En puhu siis pienestä kuiskattelusta jota myönnettäköön itsekin harrastan ajoittain. Vaan siis tasaisesta tausta älämölöstä. Luokan akustiikka oli vielä niin kehno, että äänet korostuivat. Samainen opettaja kertoi, että perjantaiset luennot ovat tästä lähtien peruttu. Syy tuntematon. Tällä kurssilla on siis se todella työläs tehtävä Campus Virtualissa, josta aiemmin kerroinkin^^.

 

Yöks. Tätä kirjottaessa on kitkeä savun haju tässä kämpässä. Pahiten tulee kylpyhuoneesta ja patiosta. Huutelin pation kautta Lauralle että onko varma, ettei oo tulipaloa tässä talossa?

 

 

Laura eilen keittiön ikkunassa. Lauran huone on täysin mun huonetta vastapäätä, pation kautta usein "naapureiden riemuksi" keskustellaan... :)

 

 Laura sanoi, että todennäköisesti ei ole. Hänen mukaansa kun on haissut jo reilun tunnin, haju saattaa tulla naapurirakennuksista. Jossakin kuitenkin on pakko olla tulipalo. Käympäs tässän välissä katsomassa parvekkeelta jos selviäisi...

Nappasin kuvan äsken kun parvekkeella kävin. Kas onpas: Kuuma & Aurinkoinen Sunnuntai =KAS! :P

 

Ei parvekkeelta ei tule mitään hajua. Silmiä häikäisi kun niin ihana kesäinen ilma ja kuuma ilmavirtaus hyökkäsi astuessani parvekkeelle.  On kohta marraskuu ja täällä on poikkeuksellisen kesäiset säät. Laura kertoikin odottavansa jo kylmempiä säitä ja aina vähän väliä mainitsee ettei tämä ole normaalia, että on näin kuuma! Kun välillä on väsyttänyt niin olen oppinut espanjalaisittain syyttämään säätä. Kun aurinko ei paista on mieli enempi maassa. Tuttujuttu! Oon kevät ihmisiä joten suunnitelma syksyn pimeyttä pakoon on onnistunut tähän mennessä loistavasti :)

 

 

Okei jatkanen kirjoittamista. Ei taida olla mitään tulipalonvaaraa. Oon aika hyvin parantunut mun korkean paikan kammosta. Ei pelota yhtään olla parvekkeella kotona, eikä laittaa patiolle pyykkejä kuivumaan. Enkä nyt edes ole mitenkään peloissanin että on tulipalo ja olen noin 13 metrissä... No en anna sen ajatuksen ryhtyä elämään omaa elämäänsä.

 

 

Viikolla keskiviikko-iltana oli juhlat lakon kunniaksi. Voiko sanoa lakon kunniaksi? Kuulostaa hassulta...No kuitenkin ESN joka tuki lakkoa myös sulkemalla toimistonsa, oli järkännyt opiskelija tapaamisen illaksi. Menin sinne saksalaisen tytön, johon olin tutustunut jo kauan sitten täällä kielikurssilla sekä tien toisella puolella asuvan korealaisen J:n. Oli mukava ilta ja tutustuin taas muutamaan uuteen ihmiseen. Esimerkiksi tyttöön, joka oli ollut 6 vuotta sitten kuukauden Suomessa. Hän muisteli lämmöllä Helsinkiä ja sanoja jotka muisti Suomeksi. Oli ihana kuunnella hänen positiivisia muistoja Suomesta. Kehotin häntä katsomaan youtubesta videoita Suomesta, siellä onkin niitä paljon, hyviäkin joita olen linkitellyt kavereille. Hän myös mietti Erasmusvaihtoa jonnekkin ja Suomi oli yksi vaihtoehto.

 

 

Suomen kylmä sää tuntuu vaan aina pelottavan espanjalaisia ja elämisen kalleus. Ruoka on kyllä mielettömän kallista Suomessa. Kun täällä mietti miten paljon saa viidellä eurolla esimerkiksi, on ero Suomeen valtava. Vihanneskaupoissa hinnatkin on todella alhaiset mielestäni. Silti viimeksi siellä asioidessani koin pientä huvitusta kun espanjalainen vanha herra tinkasi porkkanoista, kuinka hinta oli nyt hänen mielestään järkyttävän korkea. Muualla oli kuulemma halvempaa. Alennusta ei kuitenkaan herunut.

 

Kerronpa vielä toisen esimerkin näistä hintaeroista. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta kerrotaan tämä nyt...Olen lainannut kavereilta muistiinpanoja jos en ole päässyt jollekkin luennolle. Muistiinpanot on kätevä käydä kopioimassa yliopiston yhteidessä olevassa kopiointiliikkeessä. Ja todella helposti. Ei tarvitse muuta kuin ojentaa kopioitava nippu työntekijälle ja tadaa...hetken kuluttua (siis oikeasti ihan hetkisen, tässä liikkeessä silmäräpäyksen nopeaa palvelua, harvinaista I know) kädessä on siisti nippu monisteita oikeassa järjestyksessä. Voi kuinka monet kerrat olenkaan menettänyt hermoni aiemmin Helsingin yliopistolla, myöhemmin Lappeenrannassa, tapellessani kopiointilaitteiden kanssa...######*

 

No mutta siis olin tulossa pointtiini tässä tarinassa, kerran kun olin kopioimassa hätkähdyin kun tajusin ettei mulla ole paljoa käteistä. Tuli sellainen suomalainen nolouden tunne, hätä, apua jos mulla ei olekaan tarpeeksi rahaa! Lompakossa oli vaan euro ja muutamia senttejä. Kun nippuni oli valmis kuulin hinnan. Kaksitoista senttiä. SIIS senttiä! Huvitti jotenkin todella paljon oma hermostuneisuuteni, kun luulin että rahat eivät riitä...

 

Tässä siis tämän kuluneen viikon kuulumisia^^

 

Toivottavasti Suomessa on aurinkoinen kaunis syyspäivä! Kertokaa minkälainen sää on nyt? :)



 

 

p.s Tähän loppuun vielä Warholin hengessä Selfie*7 kera totisen ilmeen. Toivottavasti tarpeeksi Anti-Bynes. 

Anteeksi.

Blogin laiminlyönti. On käynyt monituista kertaa mielessäni kirjottaa, mutta on jäänyt vaan aina kirjottamatta. En ole ollut mitenkään sen kiireisempi kuin aiemminkaan, eli mitään erityistä syytä tähän ei rehellisyyden nimissä ole. Jälkikäteen kun on hankala muistella päivien sisältöä...Yritän nyt kuitenkin pinnistää  ja kirjottaa lyhyesti mitä olen tehnyt viime päivinä.

Tyhjää lyöpi. Nyt on jo tiistaiaamuyö ja nyt sitten ajattelin olevan otollisin hetki kirjotella kun ajatukset eivät rullaa yhtään. Olen tänään muuten ollut poikkeuksellisen väsynyt koko päivän. Ilman mitään erityistä syytä. Täällä on tapana, kuten muuallakin Suomessakin syyttää ilmastoa. Ilmaston muutosten takia väsyttää ja tuli flunssa jne. Syytetään nyt matalapainetta. Muttakuin tänään oli kuuma, niin kuuma että kävelin aamupäivällä kouluun hihattomassa paidassa.

 Mutta joo kerron vaikka viikonlopusta ensin. Perjantaina olin aamusta saakka koulussa iltapäivään saakka ja AINIIN sain jotain tosi hyödyllistä aikaiseksi. Hetken mielijohteesta syöksyin VIHDOIN UB:n yliopistoliikuntaan, kun oli luentojen välissä tauko. Ostin nyt sitten liikuntakortin, millä pääsee uimaan, jumppaan, salille, pallopeleihin jne. Kävin luentojen jälkeen rauhassa kiertelemässä koko liikunta-alueen. Se oli todella iso ja niin kalteva, että kävi jo kuntoilusta tämä tutustuminen.

 Eniten houkutti uimahalli. Kloorin tuoksu oli vaan jotenkin  niin herkullinen, raikas tuoksahdus...mutta sitten tuli harmitus. Siis mulla on ollut kotona tyhjänpanttina musta uimahattu varmaan 6 vuotta. Nyt täällä on sitten uimahattupakko. Eli sen kun ois tajunnut ottaa mukaan, ei tarvitsisi täällä nyt lähteä uimahattua metsästämään. Varsinkaan kun työntekijöiltä ei edes irronnut mitään hyviä vinkkejä mistä saisi niitä edullisesti. Mutta siis tää uimahatun pakollisuus vie hieman tätä uimahalli-innostuksen hohtoa, koska se on aika nolo jotenkin se hattu...mä tiedän. Aika lapsellinen kommentti, mutta siis en haluaisi pitää hattua. Mutta kauneudenhoidon näkökulmasta taas; kloori on ihan myrkkyä hiuksille...eli kyllä mä kiltisti sen hatun hommaan :) Kun ei ole syväpuhdistus-shampoitakaan mukana.

Mutta siis yliopistoliikuntaan kortti on hommattu vihdoin. Jee. Eli askel kohti terveellisempää elämää otettu :) Toinen juttu on että olen päättänyt että nyt rupean syömään oikeasti terveellisemmin ja hyödyntämään näitä ihania hedelmäkauppoja vieläkin enemmän! Tänään teinkin aivan ihanan salaatin. Söin ison lautasellisen ja ahneena hain lisää...ja ahneellahan on.. piip loppu. Koko salaatti kaatui sitten rähmäkäpäöistäni lattialle. Eli meni hukkaan se, mutta hyvää oli se eka annos. Salaatista olisi kyllä pitänyt riittää ainakin kolmeen kertaan, eli siksi harmittaa tämä menetys. Tiedän, ne ketkä eivät tunne mua henkilökohtaisesti voivat ihmetellä, MITEN salaattikulho voi kipsahtaa yhtäkkiä maahan. Mut tuntevat tietävät, olen hämmentävän kömpelö. Siis sarjassa hämmennän  itseäni kömpelö.

Tiistai-iltana kävin ensimmäistä kertaa Tandem-tapahtumassa. Kyseessä oli kiva iltatapahtuma, jossa oli tarkoitus oppia vierasta kieltä rennossa ilmapiirissä. Oli mukavaa ja aion mennä jatkossakin tiistaihin tapahtumaan. Promosin taas yliopistoani Lut:ia kun tuli monen nuoren espanjalaisen kanssa juteltua, jotka miettivät Erasmusvaihtoa pohjoismaihin. Kerroin toki kokemuksiani myös Helsingin yliopistossa, jossa olen siis aiemmin opiskellut valtiotieteitä. Aloitinkin viime keskiviikkona kirjoittamaan blogia, mutta kesken jäi. Tässä mitä silloin (16.10.13) kirjoitin:

"Spanglish !

Olin eilen ESN:n järjestämässä tapahtumassa eilen ensimmäistä kertaa. Viime viikon tiistainakin oli takoitus mennä, mutta tulin kipeäksi kuten tiedättekin.. Tapahtuman kuvaus on seuraavanlainen:

"¡¡Hola gente guapa!! :)

Welcome to theTandem language exchange !! The perfect place to meet more new people while having a drink but mainly to practise or learn different languages! :P...


The Tandem or “language exchange” consists in a different way to practice languages in a more casual and funny way. It is an activity in which you can meet local and international students from all the universities in Barcelona!

...We will meet in Campechano Bar/Restaurant and while we have something to drink or eat, we will talk for a while in our mother tongue/s and later we will talk in the language that you want to learn and practice with the buddy that masters it.

• How does it work?

We make several groups of people depending on the amount of people and the languages to practice, and in each group we'll speak one language first and then will change.

• How long is our language exchange?

The Tandem will last approximately for 2h30..."

Menin tapahtumaan italaialisen ystäväni V:n kanssa. Meillä oli aluksi hieman haasteita löytää perille, sillä molemmat olemme hieman huonoja suunnistamaan...mutta lopulta löysimme perille. Olimme sopineet aiemmin, että pukeudumme aiemmin ostamiin paitoihimme....joissa on vanhaa aikaa henkivät valokuvat kera hassujen hiustyylien...

Mennessämme sisään, meitä ohjeistettiin kirjottamaan nimilaput; oma kansallisuus ja kielet joita osaa ja mitä haluaa oppia. Tämä oli kiva, kun näki ihmisten nimet kun illan aikan tuli juteltua, kommunikaatio helpottui siis suuresti. 

Kivaa oli ja tutustuin paljon uusiin ihmisiin eri kulttuureista :)."


Perjantaina kävin syömässä ulkona kaverin kanssa. Hän halusi ottaa kuvan Instragamiin. Mä en koko sovellusta tunne, mutta kiva kuva tuli. Laitettiin se vielä Facebookkiin, niin tasapuolisuuden nimissä tännekkin sitten ;) Kaverini tunsi muuten Barcelonan tosi hyvin, joten hän näytti minulle turistioppaan tavoin parhaita paikkoja keskustassa, mitä en tuntenut. Hän ei ole Erasmus, koska tulee EU:n ulkopuolelta ja aikoo jäädä tänne pidemmäksikin aikaa. Olemme yhdellä samalla kurssilla.

                                            Kuva ravintolasta :) Söin pastaa & tomaattimozzarella tapaksen. Hyvää oli :)

Viikonloppu meni aika rauhallisesti rentoutuen, shoppaillen, kokkaillen.... Lauantaina tosin kävin pikaisesti lyhyen kaavan mukaan paikallisen mukaan kuuluisimmassa yökerhossa Opiumissa. Sinne oli tarkka pukukoodi ja olin kelvollinen onneksi..eikä tarvinnut maksaa sisään edes. Paikalliset kaverit olivat kyllä infonneet tästä, joten olin osannut varautua. Täytyy sanoa, että oli kyllä valtava ja viihdyttävä; viuluesityksiä, trapetsia, taitavia esitanssijoita ja vaikka mitä. Emme kuitenkaan viihtyneen kauaa, sillä kaikki olimme aika väsyneitä. Mutta oli kiva kuitenkin käydä, että olen nähnyt paikan. En tiedä menenkö enää uudestaan, sillä pidän enemmän pienemmistä, edullisemmista paikoista. Jää nähtäväksi :)

Tänään olin koulussa ja pohdimme ryhmätyötämme maailman ekonomisen ympäristön kurssin kanssa. Huomenna tapaamme luennon jälkeen ja ryhdymme tositoimiin...aika yllärinä itselleni tuli että tässä onkin dedis jo perjantaina...!

Yritin lisäillä kuvia, mutta ei teknisistä vaikeuksista johtuen onnistunut. Laitan myöhemmin kuvia jotka tähän kuuluvat^.  Lohdutan laittamalla tähän kuvan espanjalaisista suklaakekseistä, jotka poistavat pakkauksen mukaan selluliittiä ja laihduttavat :D Muuten oli tosi hyviä ja täyttäviä... :D Vaikutuksia odotellessa ;)

P.s Onnea Veli 31v. 21.10.2013 <3 Kerro jos huomaat tän. Onnittelin jo päivällä facebookissa, mutta tänne vielä myöhäiset onnittelut :)

 

Buenos Dias!

 

Eilinen päivä meni yllättävän helposti kuitenkin, vaikkei juoksevaa vettä ollutkaan. Tein tosin muutaman kerran "Beanit", kun unohdin asian. Tarkottaen siis, että avasin hanan ja se pieni vähä vesi mikä oli ulos tullakseen roiskahti paineella vaatteiden päälle. No mutta nyt asia on kunnossa. Päivän nopeuteen vaikutti myös se, että tulin vasta aika illalla yhdeksän aikoihin kotiin.

 

 

 

 

Iltapäivällä oli ryhmätapaaminen kansainvälisen kaupan ryhmän  kanssa. Meni hyvin ja saimme jaettua vastuualueet ja muutenkin pääsimme kaiken kaikkiaan eteenpäin. Nuori tyttö ei tosin ollut taaskaan paikalla. Nyt lähipäivinä pitää selvittää onko hän mukana ryhmässä vai ei.

 

Koulun jälkeen eilen oli tapaaminen espanjalaisen naisen "D:n" kanssa, joka opettaa minulle espanjaa minä hänelle englantia. Eli Intercambio. Tapassimme viiden aikoihin jälleen vakkaripaikassa Maria Cristinassa, Corte Ingelesin edessä. Olin tosin etuajassa, niin kerkesin sitä ennen käymään CI:ssä sisälläkin. Ihan mielettömän hienoa muuten oli sisällä, ja vaikka mitä huippumerkkejä...ja paljon vartioita. Tuli jopa vähän alipukeutunut olo, jotenkin niin hienoa sisällä oli ja hinnatkin sen mukaiset :)

 

D:n kanssa vierähti nopeasti kolmisen tuntia, kävimme kahvilassa ja juttelimme luontevasti mitä mieleen juolahti ja myös suunnitellummin tietyistä aiheista. Tämänlainen kielen oppiminen on todella tehokasta. D on muuten pätevä opettajakin, joten olen hienoa, että hän haluaa opiskella kanssani! Tulemme muutenkin hyvin juttuun niin ei tunnu työltä.

D ja päivän virheeni, jotka kävimme lopuksi läpi. Häneltä on muuten lupa kuvan julkaisuun...:)

Menin vielä lähikaupan kautta kotiin. Tuli eräs suomalainen ystävä täältä mieleen, kun näin tämän Nutella mainoksen. En ole itse täällä vielä maistanut, mutta kuulemma on koukuttavaa tämä suklaalevite..ehkä on parempi etten pääsekkkään Nutellan makuun???

 

Päädyin syömän "Tu Noviota" lukuunottamatta terveellisen myöhäisen illallisen ja sain Laurasta seuraa ja vaihdoimme päivän kuulumiset. Vesikin rupesi kymmenen aikoihin illalla toimimaan jälleen normaalisti.

Mukavaa päivää teille, tässä lyhyt päivitys tällä kertaa. Olen lähdössä kohta luennolle ja illaksi on ohjelmaa luvassa :) Niistä myöhemmin :)

 

                                                         

Huomenta!

                                            Hetki sitten napattu kuva parvekkeelta ^^



Kello on täällä vasta vähän päälle seitsemän aamulla. Olen hereillä, vaikka ensimmäinen luento on vasta kahdeltatoista. Siksi, että heräsin suihkuun ja pesemään hampaat. Laura kertoi nimittäin eilen illalla, että tänään on vesi poissa aamukahdeksan jälkeen koko päivän.

Tietysti olisin nukkunut aamun, mutta oli pakko senkin takia, että saa hampaat edes pestyä. Edes wc ei tule Lauran mukaan toimimaan tänään koko päivänä. Saa nähdä miten selviää tästä päivästä. Sähkökatkokset Suomessa kestän suhteellisen hyvin, mutta veden puuttumista en. Vesikatkokset korostavat juuri sitä, kuinka tärkeä luonnonvara vesi on. Tärkein.

Mutta olen varautunut. Kuten Laura ja Lauritakin. Olen takannut kraanavettä pulloihin, jota voi pestä kädet esimerkiksi ja keittää ruokaa. Juomavettä en halua siihen tuhlata. Illalla, ennen kun nukahdin kuuntelin pation kautta, että olin kuulevinani myös múiden varautuvan tähän katkokseen. No tietystihän se on viistasta tehdä niin.

Eli saa nähdä miten tästä päivästä selviää ilman juoksevaa vettä.

Eilen oli sunnuntai. Minulla oli "Entorn" kurssin kanssa ryhmätapaaminen. Tällä kurssilla ei taida olla yhtäkään muuta vaihto-opiskelijaa lisäkseni, ja opetus on espanjaksi.  Pääsin tosi kivasti ryhmään, jossa on kaksi espanjalaista tyttöä, jotka puhuvat englantia. Paikan ryhmässä minulle hommasi yksi toinen barcelonalainen tyttö, jolta kyselin missä kurssilla mentiin, kun olin ollut monta luento poissa sairastumisen vuoksi.

Tapaaminen oli toisen tytön kotona. Oli aika hankala löytää perille, sillä en ole parhain suunnistamaan paikkoihin. Haastetta lisäsi, että puhelimeni kartta oli  jumissa....eli ei toiminut lainkaan. No lopulta aikani ihmeteltyäni löysin perille. Kyseessä oli espanjalainen opiskelija-asunto, toisessa kerroksessa, mutta aika korkealla. Ikävä todeta, mutta huomasin korkean paikan kammoni tehneen comebäckin, sillä huimasi matalista kaiteistakin johtuen, kurkatessani porraskuiluun. Ehkä tämä korkeanpaikan kammo kytkyeytyy nimenomaan vieraisiin paikkoihin. Kotona kun ei enää lähes koskaan pelota olla näin korkealla.

Tämä opiskelija-asuntola oli todella siisti ja tilava. Kuitenkin aika vanha, mutta oli kiva nähdä millainen koti heillä oli. Huoneet olivat isot ja yhteisiä tilojakin löytyi. Kollektiivisuus huokui ilmapiiristä. Kun kerroin, että asun Suomessa yksin ilman kämppäkavereita hertätti se heissä hämmennystä. Eikö silloin tule todella yksinäinen olo?

Emme olleet kauhean tehokkaita tällä ekalla tapaamisella Lähinnä meni tutustumiseksi, mutta viihdyin todella hyvin heidän kanssaan. Reilu kolme tuntia vierähti nopeasti.Taas tuli näytettyä videoita Suomesta (Lut:in promokin)..- Tänään nähdään uudestaan,, kun kahdeltatoista on tämän kurssin luento.

Mukavaa päivää teille ja hei kommentoikaa mistä aiheesta haluaisitte että kirjottaisin tarkemmin? Tai kokeillaan nyt käänteispsykologiaa; Kommentointi On kielletyä  :D


Ja hei katos onnistunhan kirjottaa lyhyestikkin. Johtuu varmaan siitä, että olen vielä unessa niin ei juttu ihan yhtä polveilevasti luista. :P

/ Linda

P.s
Valitettavasti mulla ei ole kuvia oikeen tähän päivitykseen eiliseltä, sillä puhelin oli jostain syystä jumissa. Tähän saakka Lumiani on kyllä toiminut moitteettomasti. Pitäisi varmaan päivittää se...

Sää kuin Syksyisessä Suomessa. Näin voisi Pekka Pouta kuvailla tämän päivän sääkarttoja. On kylmä, tuulee ja sataa. Toivottavasti kesä ei ole ohitse vielä? Mitä vielä? Nyt on lokakuu! Totta, mutta jotenkin olen täällä aurinkoa päivittäen tankatessani unohtanut koko syksyn. Ehkä olin heittäytynyt harhaluuloon, että täällä saan jatkaa loputonta kesää. En kuitenkaan ole heittänyt kirvestä kaivoon; kuumia hellepäiviä on vielä tulossa. Pakko! Koska se, että olisin viettänyt viimeiset kesäiset päivät täällä kotona kipeenä makoillen, olisi yksinkertaisesti vain liian väärin.

         Me and my ipad. Muuten aika harvoilla on täällä tablettei käytössä koulussa.     Tosin tänää äin yhdellä ruotsalaisella, muilla en ole muistaakseni nähnyt.


Tätä kirjottaessani siis sataa vettä. Ei mitenkään paljoa, enemmän Suomen syksytihkusadetta siis. Aamullakin satoi. Tuli mieleen yhden tuutorin sanat. Hän kertoi minulle, että en tasan tarkkaan kävele kouluun kun sataa kunnolla. Olin väittänyt hänelle, ehkä huvikseenkin hieman provosoiden, että kyllä aion kävellä aina kouluun. Sitten muistin millaisia sateita Espanjassa voi olla. Asuessansi kuusi vuotta sitten noin 7 kuukautta Fuengirolassa (Malagan lähellä oleva turistiparatiisi), sainkin todistaaa hurjia rankkasateita. Kadut tulvivat ja kaikki pysähtyi sateen ajaksi. Mutta kyllä Suomessakin on rankkasateita ja tulvia nähty kautta vuosien.

Muutama vuosi sitten tapahtunut mieletön rankkasade on jäänyt mieleeni. Siis mieletön, sarjassa HR (hardrain) kun menin koirani Rufuksen kanssa ulos lenkkareissa, palatessani kotiin oli nilkkoihin asti vettä jokapuolella. Kahlasimme siis Pojankanssa kotiin ja joku pienempi puudeli ei olisi kyllä selvinnyt yhtä urheasti kuin minun Rufukseni. Tämä tapahtui silloin aivan yllättäen, kuin joku olisi avannut hanan auki taivaalla ja voi kyllä; satoi rankasti! .No mutta miksi kerron tämän nyt?

Tämä Suomessa tapahtunut rankkasade palasi mieleeni tepsutellessani  tänään kouluun tihkusateessa. Tuli jotenkin todella voimakkaat asossiaatiot ja olin varma että kohta rupeaa satamaan - ja kunnolla. Lähdin juoksemaan, koska näin jo sieluni silmin laukkuni olevan lipimärkä. Pelkoa kastumisesta lisäsi mukana oleva tabletti ja Lumia. Ne kun ovat aika arvokkaita. Sateenvarjoa minulla ei tietenkään ollut mukana, vaikka sellaaisen omistan. Keltaisen vielä, mutta lähinnä se ajaa seinäkoristeen virkaa. En vaan ole sellainen varautuja ihminen, vaikka pitäisi olla enemmän.

Rankkasadetta ei kuitenkaan tullut. Tihkusade tosin jatkui koululle saakka. No hyvä niin, ja tulipas tehtyä ballerinat jalassa juosten aamulenkkikin. Yllättävän nopeasti olinkin perillä koulussa ja  etuajoissa reippaasti ensimmäiselle luennolle. Luento meni kivasti. Nuori tyttö ei kyllä ollut taaskaan paikalla. Olimme venäläisen, nuoren symppiksen, tytön kanssa ainoat edustajat ryhmästämme. Luento meni taas siivillä, mutta time flyes when  ...you know :) Tullausprosessit, maahantuonti yms. Se vaan kiinnostaa minua. Tarkennettuna kaikki hankintatoimeen liittyvä, edes, minkä huomasin jo Lappeenrannassa melko varhain fuksivuonna. Aionkin tästä syystä yrittää jotenkin ujuttautua hankintatoimen puolelle talousjohtamisesta, joka tähtää muihin pääaineisiin.

 Se hieno havainto, mihin mulla meni elämästäni monta aikuusvuotta on se, että on oikeasti tärkeää olla rehellinen itselleen  . Tiedostaa omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Omat preferenssit, ne mitkä kumpuavat sisältä, ei niitä voi loppujen lopuksi paljoa muuttaa.

Valitsin kandivaiheen suuntautumiseksi talousjohtamisen, mutta samalla olin vilpillinen itseäni kohtaan. Hyvät perusteluthan mulla oli; tavoittena hakea substanssiosaamista talouden puolelle, mikä on todella tärkeää, mutta se ei vaan tule multa luonnostaan. En pidä matematiikasta. Valitettavasti kyseinen suuntautuminen vaatii aika pitkälle edes jonkin sortin matikkapäätä. Sitä minulle ei ole siunaantunut...

                                         Kynä sauhusi ^^ tänään talousjohtamisen tunnilla jälleen..  


Silti nautin tutkia tilinpäätöksiä; yritysten taloudellista menestymistä. Olen utelias! Kiinnostaa mikä on menestyksen takana, tuloksen ohjailu jne.  On mielestäni tärkeää, että ymmärrän kirjanpidosta ja tilinpääöksestä perusteet. Pakko tähän väliin vähän nostaa omaa häntää, että sain kirjanpidosta kotiyliopistollani ensimmäisen vitosen, eli parhaan arvostanan. Laskentatoimestakin nelosen...Mutta luontaisia lahjoja minulla ei ole laskemiseen.

Sen, ettei matikkaneron vikaa minussa ole varmaan aavisteleekin ne, ketkä blogiani sinnikkäästi seuraavat, ovatkin huomanneet. Olen enemmän luova ulospäinsuuntautuva tyyppi, kuin matemaattinen älykkö. Spontaani. Kirjoitankin nytkin ihan tajunnanvirtana, ilman minkäänlaista suunnittelua, ja siitä poukkoilevuus johtuneekin (but hang in there, i am learning...?).

 Olen kiinnostunut taloudesta, mutta myönnettäköön että enemmän juuri yhteyksistä poliittiseen päätöksentekoon. Tärkein syy siihen, että valtiotieteellisen jälkeen halusin kauppatieteelliseen oli  juurikin se, että haluan ymmärtää talouspolitiikka. Sosiaalipoliittisia päätöksiä perustellaan taloudella. Sehän on selvää, että talous määrittää koko maailmaa. Kaipasin ymmärrystä yhteiskunnan rakenteisiin, juuri taloudelliseen aspektiin.

                                          ^^20-vuotiaan espanjalaisen pojan kynästä. Kertoi näillä kahdella sananlaskulla mulle että, espanjalaiset ovat täydentäneet Suomen merkitykseltään vastaavaa sananlaskua olennaisesti: "Rahalla saa ja hevosella pääsee", eli naisilla. Eli raha ja naiset pyörittävät maailmaa,.    Ylempi on vähän epäformaalimpi, sitä en tulkkaa, ymmärtäköön ken ymmärtää :P


Itselläni oli nuorempana paljon mielipiteitä siitä, miten hyvinvointivaltion tulisi toimia paremmin. Koin turhautumista ideologisen kriisi-ikän kynnyksellä, kun ymmärsin ettei elämässä nallekarkit mene todellakaan tasan. Mietin kovasti sitä, miten sosiaalipolitiikkaa tulisi harjottaa. Sydäntä lähinnä, vuosia sitten päästessäni suoraan lukiosta Helsingin valtsikaan, oli erityisesti marginalisoituminen; yhteiskunnan & sosiaalinen ekskluusio, gerontologiset kysymykset... Yleisesti vaikuttaminen asioihin jotka koin tärkeiksi.

Toki. On minulla vieläkin paljon mielipiteitä, mutta se mitä tajusin opiskellessani että mielipiteitä on kaikilla. On helppo sanoa populistisesti esimerkiksi politiikassa mitkä asiat ovat väärin. Liian harva sanoo konkreettisesti miten pitäisi tehdä. Tosin epäkohtien ymmärtäminen on ensimmäinen askel.

 Koin että valtiotieteellinen koulutus lähinnä laajensi ymmärrystä siitä, miten vähän ymmärrän.
Miten monimutkaisia ja paradoksaalisiakin piirteitä suuret kysymykset ja ongelmat sisältävät.

Ymmärräthän mitä tällä tarkoitan?

 Nuorena tosin on helppo paukuttaa totuuksia, koska kuten Anssi Kela laulaa "kaikesta kaikki tiedettiin.."

Uskon että valtiotieteellinen ja kauppatieteellinen on hyvä combo. Kauppatieteilevä sosiaalitieteilijä. Sosiaalinen kauppatietelijä?  Mitä  sillä tulevaisuudessa teen, siitä on itselläni monia visioita. Saa nähtäväksi. Kauppatieteellinen ajattelumaailma on kyllä juurtunut muutamassa vuodessa voimakkaammin, mutta sosiaalitieteilijä olen vähintään puoliksi kuitenkin. Ainakin vielä.

No lähti taas juna vähän sivuraiteille...mutta palataan vielä koulupäivään. Ensimmäinen luento meni todella mukavasti. Oli mahtavaa oppia uusia asioita. Se, että iltavirkku (esim tänään 3 tunnin yöunilla..) hinaaan itseni (tai tosin tänään juoksin) aamuvarhaisella koululle, niin pitääkin jäädä jotain käteen luennoista. Arvostan juuri sellaisia kalvosulkeisia välttäviä opettajia, jotka Opettaen jakavat omaa asiantuntemustaan.

Ensimmäisen luennon jälkeen ilman taukoa kiiruhdin seuraavalle. Tuttuja kavereita tuli istumaan ympärilleni ja rupateltiin siinä niitä näitä. Kului kymmenen minuuttia, 10min... sitten kaksikymmentä. 20 min.

Yhteisymmärryksestä luennolle saapuneet opiskelija totesivat että ei opettaja ole tulossa. Kuulemma normaalia, että näin käy, eikä siitä mitään ilmoiteta. Se, mitä toteamuksen jälkeen seurasi oli todella hämmentävää!
 -->  Espanjalaiset pojat, noin parikymppisiä, hyppäsivät luentosalin eteen, sinne missä opettaja normaalisti luennoi ja huitoivat epämääräisesti ilmehtien.  Ahaa! Matkivat siis opettajaa. Pojilla oli hauskaa. Mutta sitten, toinen pojista avasi opetustietokoneen ja laittoi täysille jotain epanjalaista musiikkia. Katsoin vähän alta kulmien ja pyysin että por favor...ei kiitos noin kovaa  kuitenkaan.

Kaverini totesivat käytöksen lapselliseksi. No sitähän se oli. Alaasteelta, yläasteelta....lukiostakin (?) muistan tämän , kun opettaja on poissa, erityisesti pojat saattavat riehaantua. Pojat on poikia ja pitääkin olla! Tämä on sinäänsä hämmentää, mikä on minun joskus ollut vaikea muistaa...miehet tai no pojat, parikymppiset saattavat olla todella lapsellisia ja kypsymättämiä. Ulkoisesti saattavat näyttää aikuisilta miehiltä, mutta poikia vielä ovat. Tätä olen havainnoinut kyllä täällä(kin). Romanialainen tyttö joka oli luentosalissa kertoi minulle ja muille, että tuollaisesta käytöksestä, kiinni jäätyään, erotettaisiin vuodeksi yliopistosta! Vuodeksi! Sama koski jos jäi kiinni tupakan poltttamisesta sisätiloissa esimerkiksi hän kertoi. Aika rankkat rangastukset, mutta varmaan estävät hulabaloota.

                                          Kova musiikki sai tässä tädissä vähän kireän ilmeen.. Kuvatodiste^^

Päätettiin jättää pojat luokkaan leikkimään ja lähettiin pois. Nyt oli luvassa aika pitkä luppoaika ennen seuraavaa luentoa. Osa meni kirjastoon, itselläni oli niin nälkä, että päätin mennä kahvilaan.

                                          Päivän patonki ja kahvi. (Juustot kuvausrekvisiittaa...)

Tilasin kahvin ja juustopatongin. Hävettää myöntää, mutta en tykkää juustosta, mutta juustopatonki on ainut patonkivaihtoehdoista mitä voin syödä kahvilanmenusta. Nappaan aina nopeasti juustot pois, yrittäen tehdä sen silloin kun kukaan ei huomaa...

 Mikset tilaa ilman juustoa? Noh, en ole kehdannut tehdä numeoa. Se kun varmaan herättäisi kummennusta. Kuka syö pelkkää patonkia? Kuivaa patonkia ilman mitään? Minä! Mä tykkään vaan yksinkertaisista mauista. Kämppikseni Laura nauraa, että syön leipää ilman päällisiä. Niin olen lapsesta saakka tehnyt valtaväestöstä poiketen :) Kysykää vaikka mun äidiltä!

Kahvilassa ollessani tuli pöytääni yksi puolituttu istumaan. Oli kiva, kun sain seuraa. Pian hänen 4 kaveriaan tulivat myös kahvilaan ja pyysivät mua siirtymään heidän kanssaan samaan pöytään. Kun vaikutin ehkä hieman flegmaattiselta väsymyksestäkin johtuen, tuli kommenttia; että rohkeasti vaan tänne tutustumaan uusiin ihmisiin!

Pöydässä oli yksi saksalainen, romanialainen, ruotsalainen, portugalilainen ja minä. Oli kivaa jutella heidän kanssaan ja sekin oli mukavaa, että tämä portugalilainen muisti minut. Olimme jossain tapahtumassa, kaupunkikierroksellako se oli ?, jutelleet. Muisti nimenikin! Ja kansallisuuden.

 Vähän harmitutti, etten itse muistanut häntä, mutta pahoittelin ja hetken juteltuani hän palasikin mieleeni. Olin tosiaan aiemmin pari sanaa vaihtanut. Ongelma on vaan siinä, että milteipä joka päivä tapaa paljon uusia ihmisiä. Kaikkia ei vaan voi muistaa, vaikka haluaisikin. Nimet varsinkin on ajoittain todella hankalia mulle, kuten aika monelle muullekkin.

Mulla sattuu olemaan onneksi tosi hyvä nimi täällä asuessa. Queee?? Linda?? Sii sii, mi nombre es Linda. Vale, vale, tu eres muy Linda. Eli nimestäni lähtee hyvää juttua ja jää helposti mieleen. Linda siis tarkoittaa kaunista. Tosin täällä käytetään enemmän toista termiä (guapa/o) ja linda/o on enemmän latinoamerikkalaisten heiniä. Tästä nimestäni olen kuullut tätä samaa juttua jo monesti, mutta se on vaan hauskaa :)

Istuin talousjohtamisen luennolla samalla paikalla kuin ennenkin, espanjalaisen pojan vieressä. Olin eilen linkittänyt hänelle Facebookissa videoita Suomesta, yliopistoni (Lappeerannan teknillinen yliopisto=LUT) promovideon ja yhden pätkän, joka antoi humoristisen perehdytyksen suomalaiseen kulttuuriin. Tämä espanjalainen kehui yliopistoa todella upean näköiseksi ja oli todella kiinnostunut kaiken kaikkiaan. Hän onkin lähdössä ensi vuonna vaihtoon, ei tosin vielä ole varmaa minne. Saksaa hän oli ajatellut, mutta markkinoijasieluni saattaa houkutella hänet Suomeen vaihtoon?. Olen muillekkin kertonut opiskelusta LUT:issa, Suomesta ja eri yliopistoista. Omakohtaista kokemustahan ei itselläni ole kuin vain Helsingin yliopistosta ja LUT:ista, mutta pintapuolista tietoa muistakin löytyy, of course!

Kiinnostus on tuntunut todella positiiviselta. Jotenkin tuntuu tärkeältä kertoa Suomesta hyviä asioita ja näkee kauempaa asiat toisenlaisina. Lyhyessä ajassa olen saanutkin paljon lisää perspektiiviä siihen, miten hyvin asiat Suomessa ovat tosin pohtinut myös niitä missä olisi parannettavaa ja esimerkiksi miten korkeatasoisia yliopistoja Suomessa on. Tehokkuus on Suomessa aivan eri luokkaa. Mutta sekin on moniulotteinen seikka tietysti...

Suomessa on meneillään hullut päivät ja se on saanut minut pohtimaan. Uppoaisiko sama espanjalaisille? Jotenkin on vaikea kuvitella espanjalaisia toimivan samoin tänä kyseisenä  keltaisena viisipäiväisenä, saavuttamassa samanlaisen ostomanian kuin vuosi vuoden jälkeen niin moni suomalainen. Hullut päivät on muuten todella nerokas konsepti. Moni kyllä tietää mihin se perustuu, mutta silti koukutustuotteet houkuttelevat ja himoshoppaus saattaa vallata.

Hullujen päivien tuotteilla onkin onneksi samanlainen palautusoikeus kuin perustuotteilla. Palautusrumba alkanee, kun keltaiset silmälasit sunnuntaina viimeistään vlahtavat pois kasvoilta. Itseäni on kiehtonut jotenkin hullujen päivien ilmapiirin erityisyys vuosi vuodelta. Sokoksen vastaavat 3+1, ei aiheuta samanlaista reaktiota ihmisissä.

Suomalaisille hullujen päivien käytös on normaalia. Mutta kuvitteleppa espanjalainen kyyhöttämässä minuutteja jopa tunteja ennen avaamisaikaa,  hermostuneena syyssateessa odottaen pääsyä ostamaan sitä tiettyä halpaa tuotetta. Kyynerpäät  ojossa ja hermot kireällä. Helpotus vasta kun hikiset kädet puristaessa omaa keltaista pussia, satojen muiden keltapussien vanavedessä kotimatkalla...

 Ei. En vaan jotenkin näe sitä. Espanjalaiset ovat rennompia, yhteisöllisempiä...luulenpa että hullut päivät voisi olla epanjalaisille stressitön perhetapahtuma. Heh!

Mutta tosiaan, kulttuurilliset erot. Omasta supisuomalaisesta vinkkelistä, onkin helppo kuvitella suuria rajanvetoja ja eroavaisuuksia. Keskusteltaessani monien eri kansallisuuksien kanssa olen huomannut useaan kertaa, monissa asioissa kultuureissa on paljon samanlaisuuksia.

Sosiaali ja kulttuurantropologia on myös lähtökohtaisesti ensimmäisestä fuksivuodestani (2005) kiinnostanut minua.  Olen tosiaan opiskellut sitä vain yhden kurssin, mutta sen tiedän, että monet kulttuurilliset ilmentyvät koetaan subjektiivisesti, niiden ollessa jaettuja. Puhutaan esimerkiksi hulluista päivistä. Sressaavasta hulluttelusta selvittynä, omaa pussia hypistellen, ajatellen mitä sitä tulikaaan ostettua ja oliko se sittenkään niin halpaa? Muistaen silti itse tehneen päätöksen mennä vähän ostoksille... Ihmiset ovat kulttuurillisesti ohjelmoituja monella tapaa. Kiehtovaa!

Iltapäivän viimeisen luennon jälkeen katsoin ikkunasta ja satoi vettä. Mukava espanjalainen tarjoutui saattamaan sateenvarjollaan minut ja toisen kaverin metrolle. Hänellä oli iso sateenvaro ja sinne mahtui sopivasti muutama sokerista tehty opiskelija :D Aivan ihana ele!!!

  Kyllä siis. Aikaisemmista puheistani huolimatta menin metrolla kotiin sateesta johtuen. Nostrumin kautta kuitenkin (missä mut jo tunnetaan ja tiedetään mitä haluan). Totean jälleen kerran, että on aina kiva tulla tänne kotihuudeille, kun alue missä asun on niin rauhaisaa ja kotoisaa. Kaupoissa missä käyn mut tunnetaan, kun  ei täällä niin montaa kalkkilaivankapteenitarta päivittäin hiihtele. Chica finlandesa, that is me :)

Saa henkilökohtaista palvelua ja tuttuuden tunnetta ihan eri tavalla kuin Suomessa olen aiemmin saanut. Yhteisöllisyys ja tuttavallisuus on niin lämmin asia espanjalaisessa kulttuurissa. Erään vaatekaupan  myyjät aina haluavat, kun olen käynyt shoppailemassa jutella todella pitkään, kun sinne menee täytyy varata vähän enemmän aikaa :)

Tosin kaikissa liikkeissä ei täälläkään ole asiakaspalvelu parhainta. Suurimasssa osassa kylläkin. Eräs ketjuun kuuluva putiikki tässä ihan kivenheiton päässä kotoani omaa varmaan tylyimmät myyjät mitä olen aikoihin nähnyt. Jotenkin arkuus tuli esiin itsestäni, enkä uskaltanut enää mennä sinne. Kuulin kuitenkin muilta, että he ovat kaikille todella tylyjä kyseisessä liikkeessä, eli ei ole rasistista mua kohtaan.

 Tänään kävin luentojen jälkeen vielä lataavassa prepaidini. Douglasissa kävin myös. Muuten puhuin pelkkää espanjaa molemmissa liikkeissä, olin päättänyt että en lusmuile englannilla. Hienosti meni, vaikka itse sanonkin. Pyörähdin myös Mango Outletissä, joka on kanssa tässä ihan lähelläni. Eilen löysin muuten sieltä aivan ihanat kengät. Olin näitä katsellut jo pitkään ja nyt ne oli sitten vielä outlet-hinnasta -20e. Pitihän ne ostaa hyvään kotiin!

                                               Mango Outlet, ale popot country style <3

Ennakkoluuloista ja rasismista voisin tehdä oman postauksen joku päivä muuten. Tai siitä miten olen itse sosisaalipsykologisin silmin havainnoinut ympäristöäni. Tai HEI mistä haluaisitte että kirjotan perus päivieni lisäksi? Oisi kiva lukea kommentteja, kun olen ollut tosi ilahtunut seuratessani blogin kävijälaskureita ja sivujen latauksia. Ihanaa, että noin moni on jakanut lukea, tsekata.

Tää on niin hassua tää bloggaaminen, aivan uutta mulle. En ole edes kirjottanut päiväkirjaa, muutakuin joskus teininä. Muistan, etten saanut oikeen mitään irti siitä. En ole ajatellut että osaisin kirjottaa mitenkään hyvin tai kiinnostavasti, tai että ylipäätään jaksaisin kirjottaa mitään. Siksi on tuntunut aivan ihanalta saada hyvää palautetta, lähinnä Facebookin kautta. Juttua mulla tuntuu riittävän , se on yllättänyt belive it or not eniten minut itseni. Ongelma on että näistä blogeista tulee ihan järkyttävän pitkiä, kuten olet varmaan huomannutkin, ja en jotenkin osaa lopettaa ajoissa... Enkä jaksa lukea näin pitkiä, omia juttujani kun on, edes oikolukemalla läpi. Mutta kaipa tässäkin kehittyy ja opin enemmän nostamaan niitä olennaisia asoita esille, ettei mene ihan jaaritteluksi vaan. Mutta aika jaarittelija olen puhuessanikin, hyvin usein, joten sama nainen täällä on tietokoneen takana, joten teksti sen mukaista. Mutta siis hämmentää itseäni, kuinka paljon tykkään paukuttaa tätä tietokonetta näppäimistö sauhuen. Olen muuten tosi nopea kirjottamaan koneella, joten ei mene niin kauan aikaa kuin voisi luulla tähän kirjottamisene. Tajunnanvirtatekniikka kuitenkin tuntunee olevan ainoa minkä tällä hektellä handlaan.

 Tänään juttelin muuten yhden 20-vuotiaan romanialaisen tytön kanssa tästä blogistani. Kyselin häneltä,  että onko heillä velvoitetta tehdä blogia tai raporttia opiskelija vaihdostansa?

Tyttöä nauratti että, kirjottan blogia. Piti sitä jotenkin lapsellisena, mitä ihmettelin. Hän perusteli, että blogia kirjotaa jotkut teinit ja hänkin kirjotteli kauan (lue: 4 vuotta sitten). Mutta tämä somettuminen ja koko medialisoituminen on ollut hänelle läsnä varhaisnuoruudesta lähtien. Kun itse olin teini ei ollut Facebookkia. Kyllä, elämää  on ollut ennen sitä. Seitsemän, kahdeksan vuoden ikäero ei ole suuri vuosissa, mutta teknologisessa kehityksessä kyllä. Ysikympin lämpimämmällä puolella syntyneet ovat kasvaneet internetin kanssa. Mä muistan vielä selvästi kun isä näytti mulle tietokoneen ja selitti internetin ja kaikki. Ei sillon paljoa kiinnostanut. Mutta se, miten voimakkaasti internet, sosiaalinen media esimerkiksi ilmenee ihmisten elämässä on merkittävää. Merkittävää on siis ero aikaan ennen sitä. Itse olen kyllä harvinaisen onnellinen, että ei ollut facebookkeja kun olin lapsi. Saatikka teini-ikäinen.

Tämä kommentti ei vienyt lainkaan iloa bloggaamisesta, päinvastoin. Antoi hedelmällisen pähkinän pohdittavaksi. Onko kasari vai ysäri, siinäkin on paljon eroa. Eri vuosikymmenillä syntyneet ovat kasvaneet sen ajan normien ja kulttuurin keskellä. Minkälaista on niiden lasten nuoruus, jotka ovat syntyneet tänä vuonna? Teknologinen kehitys on väistämätöntä ja tarpeellista.

 Muistan kun kahdenkympin vähän ali ja ylikin, halusin olla aikuinen. Tehdä eron lapsuuteen ja aikajänne oli aivan erilainen kuin nyt on, esimerkiksi 4 vuotta (johon tämä joka mielestä bloggaaminen on niin last season viittasi) viereähtää yllättävän nopeasti.

Mutta siis kun lähestyy pikkuhiljaa kolmeakymppiä taas se on vähemmän imartelevaa, jos sanotaan että on "vanhanoloinen",  kypsä ikäisekseen, saatikka ikäisensä näköinen.  No mutta mulle ei niin usein sanota.Se, mikä on hienoa iässäni, että mun ei tarvitse enää pelätä että olisin lapsellinen, liian nuoren oloinen...vaikkakin pikkusisko olenkin.Vanhenemisessa on hienoa se, että oppii tuntemaan itsensä paremmin ja mitä vanhempi on sitä syvällisemmin ainakin itse näen asiat. Asiat näyttäytyvät (usko pois) paljon mustavalkoisemmilta kun on  vasta 20+/-. En nyt tarkoita että olisin itse jotekin kaikkitietävä kun on noi maagiset nuoruusnuoruus  vuodet takana, mutta että siis hahmottaa eri tavalla asiat. Varmasti sama pätee aikaan nyt ja aikaan kymmenen vuoden päästä. 

Muistan kun asuin tosiaan siellä Fugessa niin eräs nainen, joka oli muuten 27- vuotias kuten minä nyt, niin hän sanoi minulle Linda: "Sä huomaat naisena niin suuren eron siinä kun on 22 tai 27.  Se on vaan viisi vuotta, mutta se on todella tärkeät viisi vuotta." Pidin tuolloin kommenttia ärsyttävänä hieman, tai loukkaannuin (pelko lapsellisuudesta,  epäaikuisuudesta kts. aiemmin :P )

Täytyy sanoa, että sen kyllä sen huomaa, mutta enemmän implisiittisesti. Eli en voi pukea sitä sanoiksi jotka voisi konstruktiivisen maailmankuvanikin johdosta, yksinkertaisesti kuvata.  

Pari kaveria on pyytänyt että lähtisin jonnekkin tänään. Itseasiassa aika monta vaihtoehtoa olisi minne mennä ja mitä tehdä & missä porukassa.  Laiskottaa kuitenkin tai oikeastaan väsyttää huonoista yöunista johtuen. En vielä tiedä jaksanko mennä tänään minnekkään, jää nähtäväksi. Harmitaa, että  ESN:n Zaragosan reissu jää itseltäni väliin, vaikka sitä aiemmin kaveriden kanssa sumplittiin. On parempi etten lähde nyt pitkille kellonympäri reissuille, kun kuitenkin olin vielä päiviä sitten todella kipeä. Ja nämä juhlat, tapahtumat yms. ei täältä lopu :) Madridin reissuun lähden, ellei tule mitään pakottavaa esteettä.

Hauskaa viikonloppua ja hyviä hulluja päiviä, niillähän se viikonloppu menee eikös? ;)

                                           P.s Vihdoin sain opiskelijakorttini.  Estoy estudianta; virallisesti! Ja vuoteen 2017 validi kortti!! Eli jään tänne vielä 4 vuodeksi erasmustelemaan...ei vaiskaan, mutta siis eikö ookkin hieno?? Jos vaan näkisitte mun aikasemmat passikuvat, niin oisitte jo nyökytelleet moneen kertaan. Tää on vaan aika loistava otos musta passikuvaksi. Ei näytä yhtään ees pidätyskuvalta. Viime passikuvassa tosin vaikutti ilmeen lisäksi marimekon paita, joka vaan sattui sillon olemaan päällä.
 .