Hola!

Nyt on perjantai ja viikonloppu...ja sopiva hetki kirjotella taas tänne kuulumisia.  Tänään olen ottanut ihan rennosti, mitä nyt siivonnut koko talon  ja illalla en ole tekemässä mitään perjantaista huolimatta. Taitaa olla ensimmäinen perjantai, kun nyt haluan vaan rentoutua kotona. Siivoomisesta se, että on hämmentävää että espanjalaiset eivät tapaa käyttää imuria ollenkaan. Ihan perinteisesti vaan harjalla lakaistaan lattiat ja sen jälkeen mopataan. Imuri kun mielestäni olisi niin paljon kätevämpi ja tarkempi. Myös se, että ulkokenkiä pidetään sisällä on outoa, varsinkin kun kadut verraten Suomeen likaisia. Tosin tässä asunnossani ei pidetä kenkiä sisällä, olemme sopineet niin Laurojen kanssa.

 Päivät täällä menee siivillä, pulloillaan vapaa-ajan tapahtumia, opiskelua unohtamatta. Olen saanut nyt kurssejani järjesteltyä paremmin, joten se puoli on kunnossa :)

Sain vaihdettua matikan kurssini aikaisempaan ryhmään mikä oli tosi hieno juttu. Muutosten saaminen ei tosin ollut kovinkaan helppoa, sillä todella monikin tahtoi muutoksia. Sain siis aikaisemman matikan ryhmän ja meni innostuneena ensimmäistä kertaa tämän ryhmän luennolle. Mutta luentosali oli tyhjä ja monen mutkan kautta sain selville, että opetus onkin toisessa salissa tänään. Löysin kymmenisen minutta myöhässä perille. Opettaja oli eri kuin aikasemmassa ryhmässä ja muutekin puhui todella epäselvästi "espanjaa" ja luokka oli jälleen suhteellisen meluisa muutenkin, joten siitäkin epäselvyys saattoi johtua, tai niin luulin. Tämä matika kurssini on siis espanjaksi. Kuuntelin siinä "suu auki" kunnes valo syttyi. Katalaania! Kuulostaa samalta hieman, mutta ei, aivan eri kieli. En ymmärtänyt mitään! Suomalainen kainous iski ja mietin pakenemissuunnitelmaa, ja kun sopiva hetki tuli hilppasin ulos luokasta. Käytävällä törmäsin entuudestaan tuntemattomaan espanjalaiseen poikaan joka sitten neuvoi missä oli oikea luokka. On niin helppoa jäädä "suustaan kiinni" täällä, niin jäin puolivahingossa sitten lörpöttelemään tämän pojan kanssa, kun hänen silmänsä kirkastuivat kerrottuani että olen suomalainen. Tämä onkin aihe josta olen halunnut jo aiemminkin kirjottaa, mutta on jäänyt...

Suomalaisuus espanjalaisten silmissä. Olen jutellut lukuisten uusien ihmisten kanssa luonnollisesti täällä ja suurin osa espanjalaisista ei osaa kunnolla englantia. Kerrottuani olevan Suomesta, ihmisten reaktio on ollut tähän saakka poikkeuksetta yllättävän positiivinen. Jotenkin ennakkoon ajattelin, että Suomi ei olisi tuttu espanjalaisille, mutta näyttää olevan. Innoissaan ovat kertoneet mitä tietävät, revontulet, lumen, pakkasen, koulutuksen tason... Eräs nainen jopa sanoi, että olen etuoikeutettu, että olen saanut syntyä Suomeen! Suomalaisen koulutuksen taso on asia, mikä on noussut keskusteluissa päällimmäisenä esiin, myös yliopisto-opetuksen maksuttomuus, maan korruptoimattomuus yms. Tähän mennessä pelkästään positiivisia, ainoastaan on ihmetelty humoristisesti sitä, että miten suomalaiset säilyvät hengissä kylmässä pakkasessa :D Kerronpa tässä vielä hauskan jutun tähän liittyen;

Täällä tietysti tulee monissa tilanteissa esiin minkä ikäisiä on jne. Hämmentävää on ollut, että monet ovat luulleet minua täällä 6-7-vuotta nuoremmaksi kuin olen...tosin sama juttu on Suomessakin :) Niin, eräs poika heitti huulta tähän, että sen takia suomalaiset naiset näyttävät nuoremmilta kuin ovat, koska Suomessa ei vanhene, koska välillä jäätyy pakkasen takia :D Hauska juttu mielestäni, ehkä englanniksi kerrottuna toimii paremmin...

Viikolla oli koulua, ryhmätyön tekemistä, ja illalla paljon juhlia.... Kerron vähän ryhmätyön tekemisestä. On ollut ajoittain haastavaakin toimia ryhmässä, jossa on 5 eri kansallisuutta ja kielimuuri tulee välillä vastaan, mutta kun yhteinen sävel löytyy, niin ei ole ongelmaa. Aluksi ryhmässäni ollut nuori tyttö 19-vuotias oli aika hankala ja kiukutteli. Olimme sopineet tapaamispaikan, ja odottelin siinä 5 minuuttia ennen, eli hyvissä ajoin minulle, koska ajoissa oleminen ei todellakaan ole hyveeni, sen tietää kaikki ketkä mut tuntevat :P Odottelin siinä siis ja lopulta kello oli jo 10 minuuttia yli sovitun tapaamisajan. Ei mua kyllä haitannut siinä odotella, sillä juttelin yhden espanjalaisen tytön kanssa... No sitten tämä 19-vuotias tyttö paukahti päälle ja melkein huusi että me olemme odottaneet sinua ja täällä vaan juttelet. Olin että mitä? No tämä tyttö oli muuttanut paikan ja sanoi lähettäneensä minulle tekstiviestin. Kysyin mihin numeroon ja pyysin näyttämään. No tyttö oli laittanut sen ilman suuntanumeroa (hänellä on oman maansa liittymä, eikä halua espanjalaista liittymäää, vaikka aiemmin yritin häntä valaista kustannussäästöistä...)! Yritin selittää, että hei ystävä hyvä, ei viesti tule perille jos ei ole suuntanumeroa ja maan X puhelimesta espanjalaiseen numerooni. No hän piti tätä sitten tekosyynä ja kiukutteli, että on niin väsynyt yms. Itsekkin olin ollut aamukahdeksta saakka koulussa, mutta en pystynyt olemaan vihainen tytölle, vaan rauhottelin häntä. Rupesin myös miettimään, että noin nuorelle voi tällänen Erasmus puoli vuotta olla suhteellisen rankka henkisesti, tietysti onhan se tapauskohtaista. Ryhmä saatiin kuitenkin toimimaan ja saatiin ekassa esiintymisessä hyvää palautetta päällisin puolin, Näistä ryhmätyö tilanteista voi oppia todella paljon, ihmisten kanssa toimimisesta. Tulevaisuudessa ja maailman monikulttuuristuessa, kulttuurilliset erot tulenevat arkipäiväksi työpaikoille yhä kasvamammassa määrin. Siinä mielessä tämä Erasmus puoli vuotta on todella loistava tilaisuus ja yhteisöllisyydessään tietyllä tavalla ainutlaatuinenkin. Olen esimerkiksi ystävystynyt Etelä-Korealaisen lähelle samanikäisen miehen kanssa ja on ollut todella hedelmällistä käydä kerskusteluja, juuri näistä kulttuurieroistakin johtuen. Hän asuu sattumalta tien toisella puolella, joten olemme menneet yhtä matkaa eri juhliin.

Viikolla oli siis monia juhlia, pitäisi kirjottaa tänne päivittäin että pysyisi kärryllä paremmin, mutta yritän nyt muistella... Tiistaina oli LaMerce sisältäen aivan mielettömän ilotulituksen musiikin kera! En ole eläessäni nähnyt yhtä mahtavaa ilotulitusta ja musiikki oli todella loistava lisäelementti. Ennen tätä tapahtumaa oli opiskelitreffit espanjalaisen naisen kanssa, jota tulen tapaamaan noin kerran viikossa, hän opettaa minulle espanjaa minä hänelle englantia. Ensimmäinen tapaaminen meni vähän tutustuessa, mutta nyt ensi tiistaina sovimme ottavamme hieman formaalimman otteen, jotta hyöty tästä Intercambiosta paremmin toteutuu. Lähtökohta myös seuraavalle tapaamiselle on, että minä puhun niin paljon kun vaan pystyn pelkkää espanjaa ja hän englantia. Tämänlainen oppimismahdollisuus on todella arvokas ja haluan ottaa sitä kaiken hyödyn irti mitä vaan irtoaa! Toisen epanjalaisen kanssa lähinnä Facebookissa opetamme toisiamme, hän haluaa oppia Suomea (kyllä, Suomea!) ja minä espanjaa. Kun tapaamme koululla puhumme tosin automaattisesti englantia, mutta Facebookissa pyrimme pitämään suomi-espanjan.

Viikko mennyt taas hurahtamalla, olen taas tutustunut paljon uusiin ihmisiin eri kulttuureista ja huomenna menen aamusta shoppailemaa yhden todella samanhenkisen naisen kanssa, kuin itse olen. Hänkin on Erasmus-opiskelija, mutta Italiasta. Hän ei puhu kuin vain vähän englantia, joten on hyvä etten pääse lusmuilemaan puhumalla englantia, mihin ansaan niin helposti muuten lankeaa, jos vastapuoli puhuu englantia.

Tähän loppuun vielä yksi juttu mikä on mielestäni hassu. Suomessa aina talvisin tapaan valittaa kylmyyttä ja pakkasta, lunta...kuten monet muutkin. Mutta täällä, ai että kun ajoittain kaipaan kylmää raikasta talvi-ilmaa, pakkasta! Täällä kun kokoajan on todella KUUMA!


Saludos!