Buenos Dias!
Tänään on tiistai ja jälleen yksi pyhäpäivä normaalien arkipäivien seassa tarkoittaen; vapaata opinnoista, mutta en valita ;) Uusi kämppis; hänkin Laura nimeltään 20-vuotias taiteiden opiskelija on saapunut. Olisi ollut niin mukava olla vain tämän arkkitehti-Lauran kanssa kahdestaan, mutta toisaalta nytkun on uusi kämppis asettunut asumaan, eipä tarvitse asuntoa sitten enää muille esitellä, sillä enempää vuokrattavia huoneita ei ole. Nimittäin esimerkiksi viime viikolla yllättäen vuokraisäntä Paco soitti ja kertoi, että alakerrassa on mies tulossa katsomaan asuntoa. Hoidin kuitenkin asuntoesittelyn kiinteistökuningatarkaisa- maisesti, sillä tämä mies olisi ollut mukava kämppis todennäköisesti, sillä oli todella hiljaisen oloinen kauppatieteiden opiskelija, pienhköltä paikkakunnalta Barcelonan lähialueilta. Huone oli kuitenkin tämän miehen mielestä liian¨pieni, joten aiemmin asuntoa katsomassa käynyt Laura muutti tänne nyt...
Huomaan tässä aamuisessa tunnelmassa suomalaisen tyypillisen (?), miten sen nyt sanoisi, "omistuksen halun". Ärsyttää kun tämä uusi tyttö tuli tänne ja tekee asiat ihan eri tavoin miten olemme Lauran kanssa aiemmin tehneet viikkojen ajan. Hän esimerkiksi katsoo paljon televisiota aika kovaa ja televisio sijaitsee ihan huoneeni vieressä, ja äänieritykset on mitä on (ei ole). Muutenkin kyseli pyykkipäivistä, ostetaanko yhdessä ruoat yms. mikä oli mielestäni hämmentävää. Arkkitehti-Laura kuitenkin selvensi kahdestaan ollessamme, että se on ihan normaalia kysellä tuollaisia, sillä joissain kimppakämppä asunnoissa tehdään kaikki yhdessä. Itse olen tykännyt juuri asua Lauran kanssa tässä, vaikka tulemme loistavasti toimeen ja vietämme paljon aikaa asunnossa yhdessä höpötellen, ruokaa laittaen niin, olemme kuitenkin molemmat aika itsenäisiä. Asunnossa on pesukone, niin itse en jaksa ainakaan mitään pyykkipäiviä organisoida, jos on mahdollista pestä pyykit silloin kjun itselle sopii. Ruoat haluan myös itse ostaa ja valmistaa kun siltä tuntuu. En edes syö lihaa enkä kanaa, joten sekin on aika rajoittava tekijä yhteisiin ruokahetkiin. Espanjalaiset syövät nimittäin oman kokemukseni mukaan todella paljon lihaa. Heräsin siis hieman ärtyneenä tähän kovaan televison ääneen, mutta tosiaan sopeutumista kaikki, ehkä menee vaan muutama päivä niin totun, että täällä on myös tämä toinen Laura. Ja haluan pitää mielessä, että olen tullut nimenomaan hakemaan erilaisia kokemuksia, opiskelusta, asumisesta, kulttuurista, verrattuna elämään Suomessa. Uskon, että tulen tutustumaan vielä ajan kanssa paremmin tähän toiseen Lauraan. Nimittäin tästä arkkitehti Laurasta, on tullut minulle todella tärkeä ystävä :) Laura muuten tietää tästä blogistani ja eilen hän katsoi sitä kanssani ja bongasi oman nimensä ja oli otettu, että hänet on mainittu. Laurasta tiedän jo tämän lyhyen ajankin jälkeen, että hän on sellainen ihminen, kenen kanssa tulen varmasti pitämään yhteyttä Suomessakin. .
Ajattelin vielä kirjoittaa parin viikon takaisesta perjantaista, kun tänään tähän bloggaamisen makuun eilen pääsin. Sinä perjantaina oli viimeinen päivä espanjan kielikurssia ja takana todella rankka viikko; kurssia 5 tuntia ja sitä ennen oli vielä yliopiston kurssit aamusta alkaen.Torstaina olin esimerkiksi lähtenyt kotoa ennen aamukahdeksaa ja illalla kotona olin vasta puoli kymmenen (!) jälkeen -> "koko päivä koulussa" :) No siis kertaan vielä; perjantaina oli siis viimeinen päivä kurssia ja aamulla olin todella väsynyt edellisestä päivästä. Ja tänä perjantaina oli myös espanjan tentti luvassa, joka päätti kurssin...
Aluksi aamulla oli luvassa yliopistolla luennot. Aamu oli jo kotona yllättävän hankala, liukastuin kylpyhuoneessa, viime hetkellä tilanteen pelasten niin, ettei mitään vakavampaa tapahtunut. Silloin päätin, että pitää hommata sellainen "turvamatto", mutta empäs ole vieläkään saannut aikaiseksi. Mikään ei pysynyt aamullä kädessäni, hammasharja tippui lattialla ja muuta yllättävää aamuista haastetta, kuten tietokoneen netti ei toiminut ja kaiken lisäksi myöhästyin hieman luennolta, mennessäni silloin vielä metrolla (nykyään kävelen aina, kun on lyhyempi) ja missattuani metron juuri sekunnin sadasosalla, vaikka juosta puuskutin metrolle kuin pieni hikinen possu.
Aamun luentojen jälkeen lähdin kävelemään kotiin päin. Olin unohtanut penaalin kotiin, mutta se nyt ei ollut mikään suuri vastoinkäyminen. Silti olin hieman huonolla tuulella väsymyksen vuoksi, tulevan tentin yms. ja minun piti käydä nopeasti kotona luentojen välissä hakemassa unohtuneet espanjan kirjat. Päätin kävellä kotiin ja pysähtyessäni liikennevaloihin ja sitten se tapahtui. Jotain mitä ei ole koskaa aiemmin tapahtunut ja toivoin ettei koskaan tapahtuisi... PULU. Tiedätte kyllä mitä ja suoraan päähäni!!! Olin tietysti järkyttynyt ja ällötti hirveästi ja aspekti jota en ollut ennen tapahtunutta ajatellut...se sattui!!! No jouduin sitten kävelemään pulun jätökset päässä kotiin, odottamaan liikennevaloissa yms. tuntien sen päässäni, valuen kuumuudesta alaspäin, peläten kuinka iso erä yläkerrassa oikeen odottikaan. Kaikista kiusallisinta oli kuitenkin kotitaloni hississä, sillä tottakai tutut naapurit olivat samaan hissiin tulossa. Mistä se johtuu muuten, että aina kun et halua tavata ketään, ainakana tuttuja, varmasti sitten tapaat ? Murphyn laki, that`s it!!Siinä hississä sitten yritin olla pää kenossa, ettei näkyisi kuontaloni kohtalo. Pääsin kotiin ja siitä sitten suihkuun. Pesin tukkani monta kertaa, kunnes shampoo loppui (taisi riittää kolmeen perusteelliseen pesuun). Oli sen verran ällöttävä kokemus, täytyy todeta, ettei ihan yksi pikapesu olisi riittänytkään. Kämppäkaverini Laura sattui olemaan kotona, ja tarjosi tukea. Hän lohdutti todeten, että se tietää vaan hyvää onnea. Se oli outoa, että tunsin pesuista huolimatta vielä koko päivän, että linnunkakkaa oli vielä päässä :D
Nämä pienet vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet tähän pulun pommitukseen.Suihkun jälkeen laitoin vaatteita pesukoneeseen, mutta pesukoneesta lensi vettä päälle, lumiani ei toiminut ja rupesin todella tuntumaan, että kaikki menee ihan päin prinkkalaa... Ajattelin vielä tarkistaa kalenterista, että olen varmasti katsonut oikein missä salissa tentti on. Otin kalenterin käteen, ja sitten tajusin sen: 13 päivä perjantai!!! En koskaan aiemmin ole uskonut päivässä olevan mitään erikoista, mutta nyt tälle päivälle sattui liian monta epäonnista sattumaa, että aloin niin uskomaan :P No ennen tenttiä oli kiva kertoa kavereille tästä epäonnisesta päivästä, mutta puluja oon ruvennut katsomaan ihan eri silmällä nykyään, sillä konkreettisesti tiedän mihin ne ovat kykenväisiä :D On muuten hauskaa, että nyt oikeasti pystyn nauramaan tapahtuneelle, mutta silloin ajattelin ettei tämä koskaan naurata. Aika tekee tehtävänsä tässäkin.
Kirjottaessani tätä blogia puhelimeni soi. Damaris, 34-vuotias espanjalainen nainen soitti ja kysyi lähtisinkö kahville tänään, jotta voisin opettaa hänelle englantia ja hän opettaa minulle espanjaa. Intercambioksi tätä täällä päin maailmaa kutsutaan. Sovimme treffit Maria Christinaan muutaman tunnin päähän, niin että on hyvin aikaa lähteä iltaohjelmiin kello 21. Illalla on jälleen yksi iso tapahtuma koulun porukan kanssa, ilotuksineen päivineen, ja olen sopinut muutamien kavereiden kanssa, etät mennään sinne yhdessä. Olen itse asiassa löytänyt aika monta paikallista ihmistä, kenen kanssa opiskella espanjaa, tarjoten vastineeksi englantia. Esimerkiksi reilu viikko sitten torilla tutustuin reilu 50 vuotiaakseen naiseen Lurdesiin, joka asuu tässä lähellä minua. Hän oli myymässä koruja siinä torilla, mitä menin hypistelemään ja siitä sitten juttu lähti liikkeelle, puhelias ihminen kun olen. Hän itse kielivaihtoa, sillä hän ei osannut englantia kuin vaan muutamia lauseita, mutta ymmärsi kuitenkin vähintäänkin auttavasti. Sovimme hänen kanssa menevämme lähipäivinä kahville ja siitä tulikin mieleeni, että tulisi soittaa hänelle! Olen vaan viime päivät ollut niin kokoajan menossa, ettei ole muistunut mieleen. On ollut ihana nähdä, kuinka ystävällisiä ja kärsivällisiä ihmiset ovat ja ovat aidosti halunneet tutustua. Koulussakin, viimeksi esimerkiksi matikan tunnilla olen kontaktoinut ihmisten kanssa, jotka haluavat tätä intercambiota kanssani :) Aion ottaa kyllä mahdollisuuksista hyödyn irti, sillä yliopiston kurssien lisäksi luonnollisesti tavoitteena on oppia espanjaan ja saada kosketusta espanjalaiseen, täällä erityisesti katalaani-kulttuuriin.
Positiivisena asiana tähän loppuun, sain vihdoin viestin yliopistolta, että olen saanut kurssejani nyt vaihdettua kuten toivoin! Huomenna menen hakemaan todistuksen kursseista ja pystyn vihdoin aloittamaan normaalin arjen ja tiedän, mille kursseille osallistun. Harmikseni, en mahtunutkaan markkinoinnin kurssille, jonka olen jo aloittanut ja käynytkinn luennoilla, mutta pitänee iloita niistä muista muutoksista mitkä olen saanut. Kokonaisuudessaan iloitsen kuitenkin vasta sitten, kun saan sen paperin käteeni missä kurssini lukevat, sillä täällä olen oppinut että ei voi olla liian varma mistään. Varsinkin kun viestini oli osoitettu Lisalle :D
"Dear Lisa,
Your enrollment of courses have been fixed. Your new official enrollment document is ready. You can come pick it up from this evening (Monday, 23th of September) and onwards. Please remember that our opening hours are Monday to Friday, from 10:00 to 14:00 and Monday to Thursday, from 16:00 to 19:00.
Best Regards..."
Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä.
Kello löi täällä jo kaksitoista aamulla, on niin mukava kuulla avoimesta ikkunasta aina tuo kellon kilkatus lähikirkosta, niin pysyy edes vähän kärryillä mikä kellonaika on, sillä täällä en kelloa pidä ranteessani, vaan haluan nauttia kiireettömyydestä, jonka espanjalaiset niin hyvin taitavat :)
Mukavaa päivää kaikille ja terkkuja täältä!
Vichy Catalan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti