STRIKE!

Oli tämän viikon torstaina, eli lakko. Tästä kuulinkin jo viime viikolla. huhupuheet kiersivät pitkin koulua. Mutta viikolla se vahvistui, torstaina olisi lakko.

 Miksi?

 Esitin kysymyksen muille vaihtareille, mutta lähinnä vastaukseksi sain että ketä kiinnotaa, vapaata koulusta! No mutta jatkoin sinnikkäästi selvittämistä ja kun puhuin espanjalaisten opiskelijoiden kanssa alkoivat syytkin selvitä. Taustalla on, kuten aina lakoissa raha, mausteena vielä katalaanikulttuurin säilyttäminen koulutusjärjestelmässä. Tunteita herättäviä topikkeja siis.

 

Lakkoon suhtauduttiin rutiinimaisesti. Suomalainen perustutkinto-opiskelija yhdeltä samalta kurssilta kertoi, että kouluun ei ole turvallista tulla lakon aikana. Ystäväpiirissäni tuntuu olevan tunnollisia opiskelijoita sillä kyselivät että saako kouluun mennä :D Pyysin häntä tarkistamaan ja kertoi että luentosalien ovet tukitaan mahdollisesti silikoonilla yms. spaymaaltaaan seiniä... Ei siis välttämättä pelkkää rauhanomaista mielenilmaisua.

Kouluun ilmestyikin spraymaalilla tehyjä tekstejä ympäriinsä. Meniköhän viesti perille, sitä en tiedä...muutoksen tiet ovat täällä(kin) hitaita. Tästä byrokraattisuudesta, kansalaisten tyytymättömyydestä olen kuullut lähes jokaisen espanjalaisen suusta, kenen kanssa olen aihetta edes hiukan sivunnut.

                                              Kaverin kanssa Starbucksissa luentojen välissä^^ Starbucks on valloittanut sydämmeni täällä täysin. Love it!

Viikolla oli ryhmätöiden tekemistä. Tai olisi pitänyt olla. Sovin ryhmän jossa on lisäkseni kaksi espanjalaista tyttöä, että tapaamme maanantaina. Eivät saapuneet paikalle, eivät uutena sovittuna päivänä tiistaina, eivätkä keskiviikkona. Laittovat kuitenkin pahoittelut jälkikäteen. Sain kuitenkin tukea muilta espanjalaislta ketkä ovat samalla kurssilla; on normaalia että ei tulla paikalla ja aikataulut muuttuu. Ihanko totta...? Olen sen huomannut, mutta suomalainen aikataulujen ja sovittujen asioiden noudattaminen on juurtunut syvälle.  Manana meininki vaatii kuitenkin vielä harjottelua...:)

 

 

Julkisen sektorin opettajan pinna tuntuu rakoilevan vielä pahemmin. Hän on menettänyt hermonsa jo monesti mölyävään luokkaan. Keskiviikkoisessa luennossa hän kerran varotti luokkaa, että olkaa hiljaa. Kun melu jatkui, opettaja sanoi vaan; tunti on ohi. Näytti käsillä ihmisiä ulos. Harmitti. Mikä idea on tulla mölyämään luentosaleille. En puhu siis pienestä kuiskattelusta jota myönnettäköön itsekin harrastan ajoittain. Vaan siis tasaisesta tausta älämölöstä. Luokan akustiikka oli vielä niin kehno, että äänet korostuivat. Samainen opettaja kertoi, että perjantaiset luennot ovat tästä lähtien peruttu. Syy tuntematon. Tällä kurssilla on siis se todella työläs tehtävä Campus Virtualissa, josta aiemmin kerroinkin^^.

 

Yöks. Tätä kirjottaessa on kitkeä savun haju tässä kämpässä. Pahiten tulee kylpyhuoneesta ja patiosta. Huutelin pation kautta Lauralle että onko varma, ettei oo tulipaloa tässä talossa?

 

 

Laura eilen keittiön ikkunassa. Lauran huone on täysin mun huonetta vastapäätä, pation kautta usein "naapureiden riemuksi" keskustellaan... :)

 

 Laura sanoi, että todennäköisesti ei ole. Hänen mukaansa kun on haissut jo reilun tunnin, haju saattaa tulla naapurirakennuksista. Jossakin kuitenkin on pakko olla tulipalo. Käympäs tässän välissä katsomassa parvekkeelta jos selviäisi...

Nappasin kuvan äsken kun parvekkeella kävin. Kas onpas: Kuuma & Aurinkoinen Sunnuntai =KAS! :P

 

Ei parvekkeelta ei tule mitään hajua. Silmiä häikäisi kun niin ihana kesäinen ilma ja kuuma ilmavirtaus hyökkäsi astuessani parvekkeelle.  On kohta marraskuu ja täällä on poikkeuksellisen kesäiset säät. Laura kertoikin odottavansa jo kylmempiä säitä ja aina vähän väliä mainitsee ettei tämä ole normaalia, että on näin kuuma! Kun välillä on väsyttänyt niin olen oppinut espanjalaisittain syyttämään säätä. Kun aurinko ei paista on mieli enempi maassa. Tuttujuttu! Oon kevät ihmisiä joten suunnitelma syksyn pimeyttä pakoon on onnistunut tähän mennessä loistavasti :)

 

 

Okei jatkanen kirjoittamista. Ei taida olla mitään tulipalonvaaraa. Oon aika hyvin parantunut mun korkean paikan kammosta. Ei pelota yhtään olla parvekkeella kotona, eikä laittaa patiolle pyykkejä kuivumaan. Enkä nyt edes ole mitenkään peloissanin että on tulipalo ja olen noin 13 metrissä... No en anna sen ajatuksen ryhtyä elämään omaa elämäänsä.

 

 

Viikolla keskiviikko-iltana oli juhlat lakon kunniaksi. Voiko sanoa lakon kunniaksi? Kuulostaa hassulta...No kuitenkin ESN joka tuki lakkoa myös sulkemalla toimistonsa, oli järkännyt opiskelija tapaamisen illaksi. Menin sinne saksalaisen tytön, johon olin tutustunut jo kauan sitten täällä kielikurssilla sekä tien toisella puolella asuvan korealaisen J:n. Oli mukava ilta ja tutustuin taas muutamaan uuteen ihmiseen. Esimerkiksi tyttöön, joka oli ollut 6 vuotta sitten kuukauden Suomessa. Hän muisteli lämmöllä Helsinkiä ja sanoja jotka muisti Suomeksi. Oli ihana kuunnella hänen positiivisia muistoja Suomesta. Kehotin häntä katsomaan youtubesta videoita Suomesta, siellä onkin niitä paljon, hyviäkin joita olen linkitellyt kavereille. Hän myös mietti Erasmusvaihtoa jonnekkin ja Suomi oli yksi vaihtoehto.

 

 

Suomen kylmä sää tuntuu vaan aina pelottavan espanjalaisia ja elämisen kalleus. Ruoka on kyllä mielettömän kallista Suomessa. Kun täällä mietti miten paljon saa viidellä eurolla esimerkiksi, on ero Suomeen valtava. Vihanneskaupoissa hinnatkin on todella alhaiset mielestäni. Silti viimeksi siellä asioidessani koin pientä huvitusta kun espanjalainen vanha herra tinkasi porkkanoista, kuinka hinta oli nyt hänen mielestään järkyttävän korkea. Muualla oli kuulemma halvempaa. Alennusta ei kuitenkaan herunut.

 

Kerronpa vielä toisen esimerkin näistä hintaeroista. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta kerrotaan tämä nyt...Olen lainannut kavereilta muistiinpanoja jos en ole päässyt jollekkin luennolle. Muistiinpanot on kätevä käydä kopioimassa yliopiston yhteidessä olevassa kopiointiliikkeessä. Ja todella helposti. Ei tarvitse muuta kuin ojentaa kopioitava nippu työntekijälle ja tadaa...hetken kuluttua (siis oikeasti ihan hetkisen, tässä liikkeessä silmäräpäyksen nopeaa palvelua, harvinaista I know) kädessä on siisti nippu monisteita oikeassa järjestyksessä. Voi kuinka monet kerrat olenkaan menettänyt hermoni aiemmin Helsingin yliopistolla, myöhemmin Lappeenrannassa, tapellessani kopiointilaitteiden kanssa...######*

 

No mutta siis olin tulossa pointtiini tässä tarinassa, kerran kun olin kopioimassa hätkähdyin kun tajusin ettei mulla ole paljoa käteistä. Tuli sellainen suomalainen nolouden tunne, hätä, apua jos mulla ei olekaan tarpeeksi rahaa! Lompakossa oli vaan euro ja muutamia senttejä. Kun nippuni oli valmis kuulin hinnan. Kaksitoista senttiä. SIIS senttiä! Huvitti jotenkin todella paljon oma hermostuneisuuteni, kun luulin että rahat eivät riitä...

 

Tässä siis tämän kuluneen viikon kuulumisia^^

 

Toivottavasti Suomessa on aurinkoinen kaunis syyspäivä! Kertokaa minkälainen sää on nyt? :)



 

 

p.s Tähän loppuun vielä Warholin hengessä Selfie*7 kera totisen ilmeen. Toivottavasti tarpeeksi Anti-Bynes. 

Anteeksi.

Blogin laiminlyönti. On käynyt monituista kertaa mielessäni kirjottaa, mutta on jäänyt vaan aina kirjottamatta. En ole ollut mitenkään sen kiireisempi kuin aiemminkaan, eli mitään erityistä syytä tähän ei rehellisyyden nimissä ole. Jälkikäteen kun on hankala muistella päivien sisältöä...Yritän nyt kuitenkin pinnistää  ja kirjottaa lyhyesti mitä olen tehnyt viime päivinä.

Tyhjää lyöpi. Nyt on jo tiistaiaamuyö ja nyt sitten ajattelin olevan otollisin hetki kirjotella kun ajatukset eivät rullaa yhtään. Olen tänään muuten ollut poikkeuksellisen väsynyt koko päivän. Ilman mitään erityistä syytä. Täällä on tapana, kuten muuallakin Suomessakin syyttää ilmastoa. Ilmaston muutosten takia väsyttää ja tuli flunssa jne. Syytetään nyt matalapainetta. Muttakuin tänään oli kuuma, niin kuuma että kävelin aamupäivällä kouluun hihattomassa paidassa.

 Mutta joo kerron vaikka viikonlopusta ensin. Perjantaina olin aamusta saakka koulussa iltapäivään saakka ja AINIIN sain jotain tosi hyödyllistä aikaiseksi. Hetken mielijohteesta syöksyin VIHDOIN UB:n yliopistoliikuntaan, kun oli luentojen välissä tauko. Ostin nyt sitten liikuntakortin, millä pääsee uimaan, jumppaan, salille, pallopeleihin jne. Kävin luentojen jälkeen rauhassa kiertelemässä koko liikunta-alueen. Se oli todella iso ja niin kalteva, että kävi jo kuntoilusta tämä tutustuminen.

 Eniten houkutti uimahalli. Kloorin tuoksu oli vaan jotenkin  niin herkullinen, raikas tuoksahdus...mutta sitten tuli harmitus. Siis mulla on ollut kotona tyhjänpanttina musta uimahattu varmaan 6 vuotta. Nyt täällä on sitten uimahattupakko. Eli sen kun ois tajunnut ottaa mukaan, ei tarvitsisi täällä nyt lähteä uimahattua metsästämään. Varsinkaan kun työntekijöiltä ei edes irronnut mitään hyviä vinkkejä mistä saisi niitä edullisesti. Mutta siis tää uimahatun pakollisuus vie hieman tätä uimahalli-innostuksen hohtoa, koska se on aika nolo jotenkin se hattu...mä tiedän. Aika lapsellinen kommentti, mutta siis en haluaisi pitää hattua. Mutta kauneudenhoidon näkökulmasta taas; kloori on ihan myrkkyä hiuksille...eli kyllä mä kiltisti sen hatun hommaan :) Kun ei ole syväpuhdistus-shampoitakaan mukana.

Mutta siis yliopistoliikuntaan kortti on hommattu vihdoin. Jee. Eli askel kohti terveellisempää elämää otettu :) Toinen juttu on että olen päättänyt että nyt rupean syömään oikeasti terveellisemmin ja hyödyntämään näitä ihania hedelmäkauppoja vieläkin enemmän! Tänään teinkin aivan ihanan salaatin. Söin ison lautasellisen ja ahneena hain lisää...ja ahneellahan on.. piip loppu. Koko salaatti kaatui sitten rähmäkäpäöistäni lattialle. Eli meni hukkaan se, mutta hyvää oli se eka annos. Salaatista olisi kyllä pitänyt riittää ainakin kolmeen kertaan, eli siksi harmittaa tämä menetys. Tiedän, ne ketkä eivät tunne mua henkilökohtaisesti voivat ihmetellä, MITEN salaattikulho voi kipsahtaa yhtäkkiä maahan. Mut tuntevat tietävät, olen hämmentävän kömpelö. Siis sarjassa hämmennän  itseäni kömpelö.

Tiistai-iltana kävin ensimmäistä kertaa Tandem-tapahtumassa. Kyseessä oli kiva iltatapahtuma, jossa oli tarkoitus oppia vierasta kieltä rennossa ilmapiirissä. Oli mukavaa ja aion mennä jatkossakin tiistaihin tapahtumaan. Promosin taas yliopistoani Lut:ia kun tuli monen nuoren espanjalaisen kanssa juteltua, jotka miettivät Erasmusvaihtoa pohjoismaihin. Kerroin toki kokemuksiani myös Helsingin yliopistossa, jossa olen siis aiemmin opiskellut valtiotieteitä. Aloitinkin viime keskiviikkona kirjoittamaan blogia, mutta kesken jäi. Tässä mitä silloin (16.10.13) kirjoitin:

"Spanglish !

Olin eilen ESN:n järjestämässä tapahtumassa eilen ensimmäistä kertaa. Viime viikon tiistainakin oli takoitus mennä, mutta tulin kipeäksi kuten tiedättekin.. Tapahtuman kuvaus on seuraavanlainen:

"¡¡Hola gente guapa!! :)

Welcome to theTandem language exchange !! The perfect place to meet more new people while having a drink but mainly to practise or learn different languages! :P...


The Tandem or “language exchange” consists in a different way to practice languages in a more casual and funny way. It is an activity in which you can meet local and international students from all the universities in Barcelona!

...We will meet in Campechano Bar/Restaurant and while we have something to drink or eat, we will talk for a while in our mother tongue/s and later we will talk in the language that you want to learn and practice with the buddy that masters it.

• How does it work?

We make several groups of people depending on the amount of people and the languages to practice, and in each group we'll speak one language first and then will change.

• How long is our language exchange?

The Tandem will last approximately for 2h30..."

Menin tapahtumaan italaialisen ystäväni V:n kanssa. Meillä oli aluksi hieman haasteita löytää perille, sillä molemmat olemme hieman huonoja suunnistamaan...mutta lopulta löysimme perille. Olimme sopineet aiemmin, että pukeudumme aiemmin ostamiin paitoihimme....joissa on vanhaa aikaa henkivät valokuvat kera hassujen hiustyylien...

Mennessämme sisään, meitä ohjeistettiin kirjottamaan nimilaput; oma kansallisuus ja kielet joita osaa ja mitä haluaa oppia. Tämä oli kiva, kun näki ihmisten nimet kun illan aikan tuli juteltua, kommunikaatio helpottui siis suuresti. 

Kivaa oli ja tutustuin paljon uusiin ihmisiin eri kulttuureista :)."


Perjantaina kävin syömässä ulkona kaverin kanssa. Hän halusi ottaa kuvan Instragamiin. Mä en koko sovellusta tunne, mutta kiva kuva tuli. Laitettiin se vielä Facebookkiin, niin tasapuolisuuden nimissä tännekkin sitten ;) Kaverini tunsi muuten Barcelonan tosi hyvin, joten hän näytti minulle turistioppaan tavoin parhaita paikkoja keskustassa, mitä en tuntenut. Hän ei ole Erasmus, koska tulee EU:n ulkopuolelta ja aikoo jäädä tänne pidemmäksikin aikaa. Olemme yhdellä samalla kurssilla.

                                            Kuva ravintolasta :) Söin pastaa & tomaattimozzarella tapaksen. Hyvää oli :)

Viikonloppu meni aika rauhallisesti rentoutuen, shoppaillen, kokkaillen.... Lauantaina tosin kävin pikaisesti lyhyen kaavan mukaan paikallisen mukaan kuuluisimmassa yökerhossa Opiumissa. Sinne oli tarkka pukukoodi ja olin kelvollinen onneksi..eikä tarvinnut maksaa sisään edes. Paikalliset kaverit olivat kyllä infonneet tästä, joten olin osannut varautua. Täytyy sanoa, että oli kyllä valtava ja viihdyttävä; viuluesityksiä, trapetsia, taitavia esitanssijoita ja vaikka mitä. Emme kuitenkaan viihtyneen kauaa, sillä kaikki olimme aika väsyneitä. Mutta oli kiva kuitenkin käydä, että olen nähnyt paikan. En tiedä menenkö enää uudestaan, sillä pidän enemmän pienemmistä, edullisemmista paikoista. Jää nähtäväksi :)

Tänään olin koulussa ja pohdimme ryhmätyötämme maailman ekonomisen ympäristön kurssin kanssa. Huomenna tapaamme luennon jälkeen ja ryhdymme tositoimiin...aika yllärinä itselleni tuli että tässä onkin dedis jo perjantaina...!

Yritin lisäillä kuvia, mutta ei teknisistä vaikeuksista johtuen onnistunut. Laitan myöhemmin kuvia jotka tähän kuuluvat^.  Lohdutan laittamalla tähän kuvan espanjalaisista suklaakekseistä, jotka poistavat pakkauksen mukaan selluliittiä ja laihduttavat :D Muuten oli tosi hyviä ja täyttäviä... :D Vaikutuksia odotellessa ;)

P.s Onnea Veli 31v. 21.10.2013 <3 Kerro jos huomaat tän. Onnittelin jo päivällä facebookissa, mutta tänne vielä myöhäiset onnittelut :)

 

Buenos Dias!

 

Eilinen päivä meni yllättävän helposti kuitenkin, vaikkei juoksevaa vettä ollutkaan. Tein tosin muutaman kerran "Beanit", kun unohdin asian. Tarkottaen siis, että avasin hanan ja se pieni vähä vesi mikä oli ulos tullakseen roiskahti paineella vaatteiden päälle. No mutta nyt asia on kunnossa. Päivän nopeuteen vaikutti myös se, että tulin vasta aika illalla yhdeksän aikoihin kotiin.

 

 

 

 

Iltapäivällä oli ryhmätapaaminen kansainvälisen kaupan ryhmän  kanssa. Meni hyvin ja saimme jaettua vastuualueet ja muutenkin pääsimme kaiken kaikkiaan eteenpäin. Nuori tyttö ei tosin ollut taaskaan paikalla. Nyt lähipäivinä pitää selvittää onko hän mukana ryhmässä vai ei.

 

Koulun jälkeen eilen oli tapaaminen espanjalaisen naisen "D:n" kanssa, joka opettaa minulle espanjaa minä hänelle englantia. Eli Intercambio. Tapassimme viiden aikoihin jälleen vakkaripaikassa Maria Cristinassa, Corte Ingelesin edessä. Olin tosin etuajassa, niin kerkesin sitä ennen käymään CI:ssä sisälläkin. Ihan mielettömän hienoa muuten oli sisällä, ja vaikka mitä huippumerkkejä...ja paljon vartioita. Tuli jopa vähän alipukeutunut olo, jotenkin niin hienoa sisällä oli ja hinnatkin sen mukaiset :)

 

D:n kanssa vierähti nopeasti kolmisen tuntia, kävimme kahvilassa ja juttelimme luontevasti mitä mieleen juolahti ja myös suunnitellummin tietyistä aiheista. Tämänlainen kielen oppiminen on todella tehokasta. D on muuten pätevä opettajakin, joten olen hienoa, että hän haluaa opiskella kanssani! Tulemme muutenkin hyvin juttuun niin ei tunnu työltä.

D ja päivän virheeni, jotka kävimme lopuksi läpi. Häneltä on muuten lupa kuvan julkaisuun...:)

Menin vielä lähikaupan kautta kotiin. Tuli eräs suomalainen ystävä täältä mieleen, kun näin tämän Nutella mainoksen. En ole itse täällä vielä maistanut, mutta kuulemma on koukuttavaa tämä suklaalevite..ehkä on parempi etten pääsekkkään Nutellan makuun???

 

Päädyin syömän "Tu Noviota" lukuunottamatta terveellisen myöhäisen illallisen ja sain Laurasta seuraa ja vaihdoimme päivän kuulumiset. Vesikin rupesi kymmenen aikoihin illalla toimimaan jälleen normaalisti.

Mukavaa päivää teille, tässä lyhyt päivitys tällä kertaa. Olen lähdössä kohta luennolle ja illaksi on ohjelmaa luvassa :) Niistä myöhemmin :)

 

                                                         

Huomenta!

                                            Hetki sitten napattu kuva parvekkeelta ^^



Kello on täällä vasta vähän päälle seitsemän aamulla. Olen hereillä, vaikka ensimmäinen luento on vasta kahdeltatoista. Siksi, että heräsin suihkuun ja pesemään hampaat. Laura kertoi nimittäin eilen illalla, että tänään on vesi poissa aamukahdeksan jälkeen koko päivän.

Tietysti olisin nukkunut aamun, mutta oli pakko senkin takia, että saa hampaat edes pestyä. Edes wc ei tule Lauran mukaan toimimaan tänään koko päivänä. Saa nähdä miten selviää tästä päivästä. Sähkökatkokset Suomessa kestän suhteellisen hyvin, mutta veden puuttumista en. Vesikatkokset korostavat juuri sitä, kuinka tärkeä luonnonvara vesi on. Tärkein.

Mutta olen varautunut. Kuten Laura ja Lauritakin. Olen takannut kraanavettä pulloihin, jota voi pestä kädet esimerkiksi ja keittää ruokaa. Juomavettä en halua siihen tuhlata. Illalla, ennen kun nukahdin kuuntelin pation kautta, että olin kuulevinani myös múiden varautuvan tähän katkokseen. No tietystihän se on viistasta tehdä niin.

Eli saa nähdä miten tästä päivästä selviää ilman juoksevaa vettä.

Eilen oli sunnuntai. Minulla oli "Entorn" kurssin kanssa ryhmätapaaminen. Tällä kurssilla ei taida olla yhtäkään muuta vaihto-opiskelijaa lisäkseni, ja opetus on espanjaksi.  Pääsin tosi kivasti ryhmään, jossa on kaksi espanjalaista tyttöä, jotka puhuvat englantia. Paikan ryhmässä minulle hommasi yksi toinen barcelonalainen tyttö, jolta kyselin missä kurssilla mentiin, kun olin ollut monta luento poissa sairastumisen vuoksi.

Tapaaminen oli toisen tytön kotona. Oli aika hankala löytää perille, sillä en ole parhain suunnistamaan paikkoihin. Haastetta lisäsi, että puhelimeni kartta oli  jumissa....eli ei toiminut lainkaan. No lopulta aikani ihmeteltyäni löysin perille. Kyseessä oli espanjalainen opiskelija-asunto, toisessa kerroksessa, mutta aika korkealla. Ikävä todeta, mutta huomasin korkean paikan kammoni tehneen comebäckin, sillä huimasi matalista kaiteistakin johtuen, kurkatessani porraskuiluun. Ehkä tämä korkeanpaikan kammo kytkyeytyy nimenomaan vieraisiin paikkoihin. Kotona kun ei enää lähes koskaan pelota olla näin korkealla.

Tämä opiskelija-asuntola oli todella siisti ja tilava. Kuitenkin aika vanha, mutta oli kiva nähdä millainen koti heillä oli. Huoneet olivat isot ja yhteisiä tilojakin löytyi. Kollektiivisuus huokui ilmapiiristä. Kun kerroin, että asun Suomessa yksin ilman kämppäkavereita hertätti se heissä hämmennystä. Eikö silloin tule todella yksinäinen olo?

Emme olleet kauhean tehokkaita tällä ekalla tapaamisella Lähinnä meni tutustumiseksi, mutta viihdyin todella hyvin heidän kanssaan. Reilu kolme tuntia vierähti nopeasti.Taas tuli näytettyä videoita Suomesta (Lut:in promokin)..- Tänään nähdään uudestaan,, kun kahdeltatoista on tämän kurssin luento.

Mukavaa päivää teille ja hei kommentoikaa mistä aiheesta haluaisitte että kirjottaisin tarkemmin? Tai kokeillaan nyt käänteispsykologiaa; Kommentointi On kielletyä  :D


Ja hei katos onnistunhan kirjottaa lyhyestikkin. Johtuu varmaan siitä, että olen vielä unessa niin ei juttu ihan yhtä polveilevasti luista. :P

/ Linda

P.s
Valitettavasti mulla ei ole kuvia oikeen tähän päivitykseen eiliseltä, sillä puhelin oli jostain syystä jumissa. Tähän saakka Lumiani on kyllä toiminut moitteettomasti. Pitäisi varmaan päivittää se...

Sää kuin Syksyisessä Suomessa. Näin voisi Pekka Pouta kuvailla tämän päivän sääkarttoja. On kylmä, tuulee ja sataa. Toivottavasti kesä ei ole ohitse vielä? Mitä vielä? Nyt on lokakuu! Totta, mutta jotenkin olen täällä aurinkoa päivittäen tankatessani unohtanut koko syksyn. Ehkä olin heittäytynyt harhaluuloon, että täällä saan jatkaa loputonta kesää. En kuitenkaan ole heittänyt kirvestä kaivoon; kuumia hellepäiviä on vielä tulossa. Pakko! Koska se, että olisin viettänyt viimeiset kesäiset päivät täällä kotona kipeenä makoillen, olisi yksinkertaisesti vain liian väärin.

         Me and my ipad. Muuten aika harvoilla on täällä tablettei käytössä koulussa.     Tosin tänää äin yhdellä ruotsalaisella, muilla en ole muistaakseni nähnyt.


Tätä kirjottaessani siis sataa vettä. Ei mitenkään paljoa, enemmän Suomen syksytihkusadetta siis. Aamullakin satoi. Tuli mieleen yhden tuutorin sanat. Hän kertoi minulle, että en tasan tarkkaan kävele kouluun kun sataa kunnolla. Olin väittänyt hänelle, ehkä huvikseenkin hieman provosoiden, että kyllä aion kävellä aina kouluun. Sitten muistin millaisia sateita Espanjassa voi olla. Asuessansi kuusi vuotta sitten noin 7 kuukautta Fuengirolassa (Malagan lähellä oleva turistiparatiisi), sainkin todistaaa hurjia rankkasateita. Kadut tulvivat ja kaikki pysähtyi sateen ajaksi. Mutta kyllä Suomessakin on rankkasateita ja tulvia nähty kautta vuosien.

Muutama vuosi sitten tapahtunut mieletön rankkasade on jäänyt mieleeni. Siis mieletön, sarjassa HR (hardrain) kun menin koirani Rufuksen kanssa ulos lenkkareissa, palatessani kotiin oli nilkkoihin asti vettä jokapuolella. Kahlasimme siis Pojankanssa kotiin ja joku pienempi puudeli ei olisi kyllä selvinnyt yhtä urheasti kuin minun Rufukseni. Tämä tapahtui silloin aivan yllättäen, kuin joku olisi avannut hanan auki taivaalla ja voi kyllä; satoi rankasti! .No mutta miksi kerron tämän nyt?

Tämä Suomessa tapahtunut rankkasade palasi mieleeni tepsutellessani  tänään kouluun tihkusateessa. Tuli jotenkin todella voimakkaat asossiaatiot ja olin varma että kohta rupeaa satamaan - ja kunnolla. Lähdin juoksemaan, koska näin jo sieluni silmin laukkuni olevan lipimärkä. Pelkoa kastumisesta lisäsi mukana oleva tabletti ja Lumia. Ne kun ovat aika arvokkaita. Sateenvarjoa minulla ei tietenkään ollut mukana, vaikka sellaaisen omistan. Keltaisen vielä, mutta lähinnä se ajaa seinäkoristeen virkaa. En vaan ole sellainen varautuja ihminen, vaikka pitäisi olla enemmän.

Rankkasadetta ei kuitenkaan tullut. Tihkusade tosin jatkui koululle saakka. No hyvä niin, ja tulipas tehtyä ballerinat jalassa juosten aamulenkkikin. Yllättävän nopeasti olinkin perillä koulussa ja  etuajoissa reippaasti ensimmäiselle luennolle. Luento meni kivasti. Nuori tyttö ei kyllä ollut taaskaan paikalla. Olimme venäläisen, nuoren symppiksen, tytön kanssa ainoat edustajat ryhmästämme. Luento meni taas siivillä, mutta time flyes when  ...you know :) Tullausprosessit, maahantuonti yms. Se vaan kiinnostaa minua. Tarkennettuna kaikki hankintatoimeen liittyvä, edes, minkä huomasin jo Lappeenrannassa melko varhain fuksivuonna. Aionkin tästä syystä yrittää jotenkin ujuttautua hankintatoimen puolelle talousjohtamisesta, joka tähtää muihin pääaineisiin.

 Se hieno havainto, mihin mulla meni elämästäni monta aikuusvuotta on se, että on oikeasti tärkeää olla rehellinen itselleen  . Tiedostaa omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Omat preferenssit, ne mitkä kumpuavat sisältä, ei niitä voi loppujen lopuksi paljoa muuttaa.

Valitsin kandivaiheen suuntautumiseksi talousjohtamisen, mutta samalla olin vilpillinen itseäni kohtaan. Hyvät perusteluthan mulla oli; tavoittena hakea substanssiosaamista talouden puolelle, mikä on todella tärkeää, mutta se ei vaan tule multa luonnostaan. En pidä matematiikasta. Valitettavasti kyseinen suuntautuminen vaatii aika pitkälle edes jonkin sortin matikkapäätä. Sitä minulle ei ole siunaantunut...

                                         Kynä sauhusi ^^ tänään talousjohtamisen tunnilla jälleen..  


Silti nautin tutkia tilinpäätöksiä; yritysten taloudellista menestymistä. Olen utelias! Kiinnostaa mikä on menestyksen takana, tuloksen ohjailu jne.  On mielestäni tärkeää, että ymmärrän kirjanpidosta ja tilinpääöksestä perusteet. Pakko tähän väliin vähän nostaa omaa häntää, että sain kirjanpidosta kotiyliopistollani ensimmäisen vitosen, eli parhaan arvostanan. Laskentatoimestakin nelosen...Mutta luontaisia lahjoja minulla ei ole laskemiseen.

Sen, ettei matikkaneron vikaa minussa ole varmaan aavisteleekin ne, ketkä blogiani sinnikkäästi seuraavat, ovatkin huomanneet. Olen enemmän luova ulospäinsuuntautuva tyyppi, kuin matemaattinen älykkö. Spontaani. Kirjoitankin nytkin ihan tajunnanvirtana, ilman minkäänlaista suunnittelua, ja siitä poukkoilevuus johtuneekin (but hang in there, i am learning...?).

 Olen kiinnostunut taloudesta, mutta myönnettäköön että enemmän juuri yhteyksistä poliittiseen päätöksentekoon. Tärkein syy siihen, että valtiotieteellisen jälkeen halusin kauppatieteelliseen oli  juurikin se, että haluan ymmärtää talouspolitiikka. Sosiaalipoliittisia päätöksiä perustellaan taloudella. Sehän on selvää, että talous määrittää koko maailmaa. Kaipasin ymmärrystä yhteiskunnan rakenteisiin, juuri taloudelliseen aspektiin.

                                          ^^20-vuotiaan espanjalaisen pojan kynästä. Kertoi näillä kahdella sananlaskulla mulle että, espanjalaiset ovat täydentäneet Suomen merkitykseltään vastaavaa sananlaskua olennaisesti: "Rahalla saa ja hevosella pääsee", eli naisilla. Eli raha ja naiset pyörittävät maailmaa,.    Ylempi on vähän epäformaalimpi, sitä en tulkkaa, ymmärtäköön ken ymmärtää :P


Itselläni oli nuorempana paljon mielipiteitä siitä, miten hyvinvointivaltion tulisi toimia paremmin. Koin turhautumista ideologisen kriisi-ikän kynnyksellä, kun ymmärsin ettei elämässä nallekarkit mene todellakaan tasan. Mietin kovasti sitä, miten sosiaalipolitiikkaa tulisi harjottaa. Sydäntä lähinnä, vuosia sitten päästessäni suoraan lukiosta Helsingin valtsikaan, oli erityisesti marginalisoituminen; yhteiskunnan & sosiaalinen ekskluusio, gerontologiset kysymykset... Yleisesti vaikuttaminen asioihin jotka koin tärkeiksi.

Toki. On minulla vieläkin paljon mielipiteitä, mutta se mitä tajusin opiskellessani että mielipiteitä on kaikilla. On helppo sanoa populistisesti esimerkiksi politiikassa mitkä asiat ovat väärin. Liian harva sanoo konkreettisesti miten pitäisi tehdä. Tosin epäkohtien ymmärtäminen on ensimmäinen askel.

 Koin että valtiotieteellinen koulutus lähinnä laajensi ymmärrystä siitä, miten vähän ymmärrän.
Miten monimutkaisia ja paradoksaalisiakin piirteitä suuret kysymykset ja ongelmat sisältävät.

Ymmärräthän mitä tällä tarkoitan?

 Nuorena tosin on helppo paukuttaa totuuksia, koska kuten Anssi Kela laulaa "kaikesta kaikki tiedettiin.."

Uskon että valtiotieteellinen ja kauppatieteellinen on hyvä combo. Kauppatieteilevä sosiaalitieteilijä. Sosiaalinen kauppatietelijä?  Mitä  sillä tulevaisuudessa teen, siitä on itselläni monia visioita. Saa nähtäväksi. Kauppatieteellinen ajattelumaailma on kyllä juurtunut muutamassa vuodessa voimakkaammin, mutta sosiaalitieteilijä olen vähintään puoliksi kuitenkin. Ainakin vielä.

No lähti taas juna vähän sivuraiteille...mutta palataan vielä koulupäivään. Ensimmäinen luento meni todella mukavasti. Oli mahtavaa oppia uusia asioita. Se, että iltavirkku (esim tänään 3 tunnin yöunilla..) hinaaan itseni (tai tosin tänään juoksin) aamuvarhaisella koululle, niin pitääkin jäädä jotain käteen luennoista. Arvostan juuri sellaisia kalvosulkeisia välttäviä opettajia, jotka Opettaen jakavat omaa asiantuntemustaan.

Ensimmäisen luennon jälkeen ilman taukoa kiiruhdin seuraavalle. Tuttuja kavereita tuli istumaan ympärilleni ja rupateltiin siinä niitä näitä. Kului kymmenen minuuttia, 10min... sitten kaksikymmentä. 20 min.

Yhteisymmärryksestä luennolle saapuneet opiskelija totesivat että ei opettaja ole tulossa. Kuulemma normaalia, että näin käy, eikä siitä mitään ilmoiteta. Se, mitä toteamuksen jälkeen seurasi oli todella hämmentävää!
 -->  Espanjalaiset pojat, noin parikymppisiä, hyppäsivät luentosalin eteen, sinne missä opettaja normaalisti luennoi ja huitoivat epämääräisesti ilmehtien.  Ahaa! Matkivat siis opettajaa. Pojilla oli hauskaa. Mutta sitten, toinen pojista avasi opetustietokoneen ja laittoi täysille jotain epanjalaista musiikkia. Katsoin vähän alta kulmien ja pyysin että por favor...ei kiitos noin kovaa  kuitenkaan.

Kaverini totesivat käytöksen lapselliseksi. No sitähän se oli. Alaasteelta, yläasteelta....lukiostakin (?) muistan tämän , kun opettaja on poissa, erityisesti pojat saattavat riehaantua. Pojat on poikia ja pitääkin olla! Tämä on sinäänsä hämmentää, mikä on minun joskus ollut vaikea muistaa...miehet tai no pojat, parikymppiset saattavat olla todella lapsellisia ja kypsymättämiä. Ulkoisesti saattavat näyttää aikuisilta miehiltä, mutta poikia vielä ovat. Tätä olen havainnoinut kyllä täällä(kin). Romanialainen tyttö joka oli luentosalissa kertoi minulle ja muille, että tuollaisesta käytöksestä, kiinni jäätyään, erotettaisiin vuodeksi yliopistosta! Vuodeksi! Sama koski jos jäi kiinni tupakan poltttamisesta sisätiloissa esimerkiksi hän kertoi. Aika rankkat rangastukset, mutta varmaan estävät hulabaloota.

                                          Kova musiikki sai tässä tädissä vähän kireän ilmeen.. Kuvatodiste^^

Päätettiin jättää pojat luokkaan leikkimään ja lähettiin pois. Nyt oli luvassa aika pitkä luppoaika ennen seuraavaa luentoa. Osa meni kirjastoon, itselläni oli niin nälkä, että päätin mennä kahvilaan.

                                          Päivän patonki ja kahvi. (Juustot kuvausrekvisiittaa...)

Tilasin kahvin ja juustopatongin. Hävettää myöntää, mutta en tykkää juustosta, mutta juustopatonki on ainut patonkivaihtoehdoista mitä voin syödä kahvilanmenusta. Nappaan aina nopeasti juustot pois, yrittäen tehdä sen silloin kun kukaan ei huomaa...

 Mikset tilaa ilman juustoa? Noh, en ole kehdannut tehdä numeoa. Se kun varmaan herättäisi kummennusta. Kuka syö pelkkää patonkia? Kuivaa patonkia ilman mitään? Minä! Mä tykkään vaan yksinkertaisista mauista. Kämppikseni Laura nauraa, että syön leipää ilman päällisiä. Niin olen lapsesta saakka tehnyt valtaväestöstä poiketen :) Kysykää vaikka mun äidiltä!

Kahvilassa ollessani tuli pöytääni yksi puolituttu istumaan. Oli kiva, kun sain seuraa. Pian hänen 4 kaveriaan tulivat myös kahvilaan ja pyysivät mua siirtymään heidän kanssaan samaan pöytään. Kun vaikutin ehkä hieman flegmaattiselta väsymyksestäkin johtuen, tuli kommenttia; että rohkeasti vaan tänne tutustumaan uusiin ihmisiin!

Pöydässä oli yksi saksalainen, romanialainen, ruotsalainen, portugalilainen ja minä. Oli kivaa jutella heidän kanssaan ja sekin oli mukavaa, että tämä portugalilainen muisti minut. Olimme jossain tapahtumassa, kaupunkikierroksellako se oli ?, jutelleet. Muisti nimenikin! Ja kansallisuuden.

 Vähän harmitutti, etten itse muistanut häntä, mutta pahoittelin ja hetken juteltuani hän palasikin mieleeni. Olin tosiaan aiemmin pari sanaa vaihtanut. Ongelma on vaan siinä, että milteipä joka päivä tapaa paljon uusia ihmisiä. Kaikkia ei vaan voi muistaa, vaikka haluaisikin. Nimet varsinkin on ajoittain todella hankalia mulle, kuten aika monelle muullekkin.

Mulla sattuu olemaan onneksi tosi hyvä nimi täällä asuessa. Queee?? Linda?? Sii sii, mi nombre es Linda. Vale, vale, tu eres muy Linda. Eli nimestäni lähtee hyvää juttua ja jää helposti mieleen. Linda siis tarkoittaa kaunista. Tosin täällä käytetään enemmän toista termiä (guapa/o) ja linda/o on enemmän latinoamerikkalaisten heiniä. Tästä nimestäni olen kuullut tätä samaa juttua jo monesti, mutta se on vaan hauskaa :)

Istuin talousjohtamisen luennolla samalla paikalla kuin ennenkin, espanjalaisen pojan vieressä. Olin eilen linkittänyt hänelle Facebookissa videoita Suomesta, yliopistoni (Lappeerannan teknillinen yliopisto=LUT) promovideon ja yhden pätkän, joka antoi humoristisen perehdytyksen suomalaiseen kulttuuriin. Tämä espanjalainen kehui yliopistoa todella upean näköiseksi ja oli todella kiinnostunut kaiken kaikkiaan. Hän onkin lähdössä ensi vuonna vaihtoon, ei tosin vielä ole varmaa minne. Saksaa hän oli ajatellut, mutta markkinoijasieluni saattaa houkutella hänet Suomeen vaihtoon?. Olen muillekkin kertonut opiskelusta LUT:issa, Suomesta ja eri yliopistoista. Omakohtaista kokemustahan ei itselläni ole kuin vain Helsingin yliopistosta ja LUT:ista, mutta pintapuolista tietoa muistakin löytyy, of course!

Kiinnostus on tuntunut todella positiiviselta. Jotenkin tuntuu tärkeältä kertoa Suomesta hyviä asioita ja näkee kauempaa asiat toisenlaisina. Lyhyessä ajassa olen saanutkin paljon lisää perspektiiviä siihen, miten hyvin asiat Suomessa ovat tosin pohtinut myös niitä missä olisi parannettavaa ja esimerkiksi miten korkeatasoisia yliopistoja Suomessa on. Tehokkuus on Suomessa aivan eri luokkaa. Mutta sekin on moniulotteinen seikka tietysti...

Suomessa on meneillään hullut päivät ja se on saanut minut pohtimaan. Uppoaisiko sama espanjalaisille? Jotenkin on vaikea kuvitella espanjalaisia toimivan samoin tänä kyseisenä  keltaisena viisipäiväisenä, saavuttamassa samanlaisen ostomanian kuin vuosi vuoden jälkeen niin moni suomalainen. Hullut päivät on muuten todella nerokas konsepti. Moni kyllä tietää mihin se perustuu, mutta silti koukutustuotteet houkuttelevat ja himoshoppaus saattaa vallata.

Hullujen päivien tuotteilla onkin onneksi samanlainen palautusoikeus kuin perustuotteilla. Palautusrumba alkanee, kun keltaiset silmälasit sunnuntaina viimeistään vlahtavat pois kasvoilta. Itseäni on kiehtonut jotenkin hullujen päivien ilmapiirin erityisyys vuosi vuodelta. Sokoksen vastaavat 3+1, ei aiheuta samanlaista reaktiota ihmisissä.

Suomalaisille hullujen päivien käytös on normaalia. Mutta kuvitteleppa espanjalainen kyyhöttämässä minuutteja jopa tunteja ennen avaamisaikaa,  hermostuneena syyssateessa odottaen pääsyä ostamaan sitä tiettyä halpaa tuotetta. Kyynerpäät  ojossa ja hermot kireällä. Helpotus vasta kun hikiset kädet puristaessa omaa keltaista pussia, satojen muiden keltapussien vanavedessä kotimatkalla...

 Ei. En vaan jotenkin näe sitä. Espanjalaiset ovat rennompia, yhteisöllisempiä...luulenpa että hullut päivät voisi olla epanjalaisille stressitön perhetapahtuma. Heh!

Mutta tosiaan, kulttuurilliset erot. Omasta supisuomalaisesta vinkkelistä, onkin helppo kuvitella suuria rajanvetoja ja eroavaisuuksia. Keskusteltaessani monien eri kansallisuuksien kanssa olen huomannut useaan kertaa, monissa asioissa kultuureissa on paljon samanlaisuuksia.

Sosiaali ja kulttuurantropologia on myös lähtökohtaisesti ensimmäisestä fuksivuodestani (2005) kiinnostanut minua.  Olen tosiaan opiskellut sitä vain yhden kurssin, mutta sen tiedän, että monet kulttuurilliset ilmentyvät koetaan subjektiivisesti, niiden ollessa jaettuja. Puhutaan esimerkiksi hulluista päivistä. Sressaavasta hulluttelusta selvittynä, omaa pussia hypistellen, ajatellen mitä sitä tulikaaan ostettua ja oliko se sittenkään niin halpaa? Muistaen silti itse tehneen päätöksen mennä vähän ostoksille... Ihmiset ovat kulttuurillisesti ohjelmoituja monella tapaa. Kiehtovaa!

Iltapäivän viimeisen luennon jälkeen katsoin ikkunasta ja satoi vettä. Mukava espanjalainen tarjoutui saattamaan sateenvarjollaan minut ja toisen kaverin metrolle. Hänellä oli iso sateenvaro ja sinne mahtui sopivasti muutama sokerista tehty opiskelija :D Aivan ihana ele!!!

  Kyllä siis. Aikaisemmista puheistani huolimatta menin metrolla kotiin sateesta johtuen. Nostrumin kautta kuitenkin (missä mut jo tunnetaan ja tiedetään mitä haluan). Totean jälleen kerran, että on aina kiva tulla tänne kotihuudeille, kun alue missä asun on niin rauhaisaa ja kotoisaa. Kaupoissa missä käyn mut tunnetaan, kun  ei täällä niin montaa kalkkilaivankapteenitarta päivittäin hiihtele. Chica finlandesa, that is me :)

Saa henkilökohtaista palvelua ja tuttuuden tunnetta ihan eri tavalla kuin Suomessa olen aiemmin saanut. Yhteisöllisyys ja tuttavallisuus on niin lämmin asia espanjalaisessa kulttuurissa. Erään vaatekaupan  myyjät aina haluavat, kun olen käynyt shoppailemassa jutella todella pitkään, kun sinne menee täytyy varata vähän enemmän aikaa :)

Tosin kaikissa liikkeissä ei täälläkään ole asiakaspalvelu parhainta. Suurimasssa osassa kylläkin. Eräs ketjuun kuuluva putiikki tässä ihan kivenheiton päässä kotoani omaa varmaan tylyimmät myyjät mitä olen aikoihin nähnyt. Jotenkin arkuus tuli esiin itsestäni, enkä uskaltanut enää mennä sinne. Kuulin kuitenkin muilta, että he ovat kaikille todella tylyjä kyseisessä liikkeessä, eli ei ole rasistista mua kohtaan.

 Tänään kävin luentojen jälkeen vielä lataavassa prepaidini. Douglasissa kävin myös. Muuten puhuin pelkkää espanjaa molemmissa liikkeissä, olin päättänyt että en lusmuile englannilla. Hienosti meni, vaikka itse sanonkin. Pyörähdin myös Mango Outletissä, joka on kanssa tässä ihan lähelläni. Eilen löysin muuten sieltä aivan ihanat kengät. Olin näitä katsellut jo pitkään ja nyt ne oli sitten vielä outlet-hinnasta -20e. Pitihän ne ostaa hyvään kotiin!

                                               Mango Outlet, ale popot country style <3

Ennakkoluuloista ja rasismista voisin tehdä oman postauksen joku päivä muuten. Tai siitä miten olen itse sosisaalipsykologisin silmin havainnoinut ympäristöäni. Tai HEI mistä haluaisitte että kirjotan perus päivieni lisäksi? Oisi kiva lukea kommentteja, kun olen ollut tosi ilahtunut seuratessani blogin kävijälaskureita ja sivujen latauksia. Ihanaa, että noin moni on jakanut lukea, tsekata.

Tää on niin hassua tää bloggaaminen, aivan uutta mulle. En ole edes kirjottanut päiväkirjaa, muutakuin joskus teininä. Muistan, etten saanut oikeen mitään irti siitä. En ole ajatellut että osaisin kirjottaa mitenkään hyvin tai kiinnostavasti, tai että ylipäätään jaksaisin kirjottaa mitään. Siksi on tuntunut aivan ihanalta saada hyvää palautetta, lähinnä Facebookin kautta. Juttua mulla tuntuu riittävän , se on yllättänyt belive it or not eniten minut itseni. Ongelma on että näistä blogeista tulee ihan järkyttävän pitkiä, kuten olet varmaan huomannutkin, ja en jotenkin osaa lopettaa ajoissa... Enkä jaksa lukea näin pitkiä, omia juttujani kun on, edes oikolukemalla läpi. Mutta kaipa tässäkin kehittyy ja opin enemmän nostamaan niitä olennaisia asoita esille, ettei mene ihan jaaritteluksi vaan. Mutta aika jaarittelija olen puhuessanikin, hyvin usein, joten sama nainen täällä on tietokoneen takana, joten teksti sen mukaista. Mutta siis hämmentää itseäni, kuinka paljon tykkään paukuttaa tätä tietokonetta näppäimistö sauhuen. Olen muuten tosi nopea kirjottamaan koneella, joten ei mene niin kauan aikaa kuin voisi luulla tähän kirjottamisene. Tajunnanvirtatekniikka kuitenkin tuntunee olevan ainoa minkä tällä hektellä handlaan.

 Tänään juttelin muuten yhden 20-vuotiaan romanialaisen tytön kanssa tästä blogistani. Kyselin häneltä,  että onko heillä velvoitetta tehdä blogia tai raporttia opiskelija vaihdostansa?

Tyttöä nauratti että, kirjottan blogia. Piti sitä jotenkin lapsellisena, mitä ihmettelin. Hän perusteli, että blogia kirjotaa jotkut teinit ja hänkin kirjotteli kauan (lue: 4 vuotta sitten). Mutta tämä somettuminen ja koko medialisoituminen on ollut hänelle läsnä varhaisnuoruudesta lähtien. Kun itse olin teini ei ollut Facebookkia. Kyllä, elämää  on ollut ennen sitä. Seitsemän, kahdeksan vuoden ikäero ei ole suuri vuosissa, mutta teknologisessa kehityksessä kyllä. Ysikympin lämpimämmällä puolella syntyneet ovat kasvaneet internetin kanssa. Mä muistan vielä selvästi kun isä näytti mulle tietokoneen ja selitti internetin ja kaikki. Ei sillon paljoa kiinnostanut. Mutta se, miten voimakkaasti internet, sosiaalinen media esimerkiksi ilmenee ihmisten elämässä on merkittävää. Merkittävää on siis ero aikaan ennen sitä. Itse olen kyllä harvinaisen onnellinen, että ei ollut facebookkeja kun olin lapsi. Saatikka teini-ikäinen.

Tämä kommentti ei vienyt lainkaan iloa bloggaamisesta, päinvastoin. Antoi hedelmällisen pähkinän pohdittavaksi. Onko kasari vai ysäri, siinäkin on paljon eroa. Eri vuosikymmenillä syntyneet ovat kasvaneet sen ajan normien ja kulttuurin keskellä. Minkälaista on niiden lasten nuoruus, jotka ovat syntyneet tänä vuonna? Teknologinen kehitys on väistämätöntä ja tarpeellista.

 Muistan kun kahdenkympin vähän ali ja ylikin, halusin olla aikuinen. Tehdä eron lapsuuteen ja aikajänne oli aivan erilainen kuin nyt on, esimerkiksi 4 vuotta (johon tämä joka mielestä bloggaaminen on niin last season viittasi) viereähtää yllättävän nopeasti.

Mutta siis kun lähestyy pikkuhiljaa kolmeakymppiä taas se on vähemmän imartelevaa, jos sanotaan että on "vanhanoloinen",  kypsä ikäisekseen, saatikka ikäisensä näköinen.  No mutta mulle ei niin usein sanota.Se, mikä on hienoa iässäni, että mun ei tarvitse enää pelätä että olisin lapsellinen, liian nuoren oloinen...vaikkakin pikkusisko olenkin.Vanhenemisessa on hienoa se, että oppii tuntemaan itsensä paremmin ja mitä vanhempi on sitä syvällisemmin ainakin itse näen asiat. Asiat näyttäytyvät (usko pois) paljon mustavalkoisemmilta kun on  vasta 20+/-. En nyt tarkoita että olisin itse jotekin kaikkitietävä kun on noi maagiset nuoruusnuoruus  vuodet takana, mutta että siis hahmottaa eri tavalla asiat. Varmasti sama pätee aikaan nyt ja aikaan kymmenen vuoden päästä. 

Muistan kun asuin tosiaan siellä Fugessa niin eräs nainen, joka oli muuten 27- vuotias kuten minä nyt, niin hän sanoi minulle Linda: "Sä huomaat naisena niin suuren eron siinä kun on 22 tai 27.  Se on vaan viisi vuotta, mutta se on todella tärkeät viisi vuotta." Pidin tuolloin kommenttia ärsyttävänä hieman, tai loukkaannuin (pelko lapsellisuudesta,  epäaikuisuudesta kts. aiemmin :P )

Täytyy sanoa, että sen kyllä sen huomaa, mutta enemmän implisiittisesti. Eli en voi pukea sitä sanoiksi jotka voisi konstruktiivisen maailmankuvanikin johdosta, yksinkertaisesti kuvata.  

Pari kaveria on pyytänyt että lähtisin jonnekkin tänään. Itseasiassa aika monta vaihtoehtoa olisi minne mennä ja mitä tehdä & missä porukassa.  Laiskottaa kuitenkin tai oikeastaan väsyttää huonoista yöunista johtuen. En vielä tiedä jaksanko mennä tänään minnekkään, jää nähtäväksi. Harmitaa, että  ESN:n Zaragosan reissu jää itseltäni väliin, vaikka sitä aiemmin kaveriden kanssa sumplittiin. On parempi etten lähde nyt pitkille kellonympäri reissuille, kun kuitenkin olin vielä päiviä sitten todella kipeä. Ja nämä juhlat, tapahtumat yms. ei täältä lopu :) Madridin reissuun lähden, ellei tule mitään pakottavaa esteettä.

Hauskaa viikonloppua ja hyviä hulluja päiviä, niillähän se viikonloppu menee eikös? ;)

                                           P.s Vihdoin sain opiskelijakorttini.  Estoy estudianta; virallisesti! Ja vuoteen 2017 validi kortti!! Eli jään tänne vielä 4 vuodeksi erasmustelemaan...ei vaiskaan, mutta siis eikö ookkin hieno?? Jos vaan näkisitte mun aikasemmat passikuvat, niin oisitte jo nyökytelleet moneen kertaan. Tää on vaan aika loistava otos musta passikuvaksi. Ei näytä yhtään ees pidätyskuvalta. Viime passikuvassa tosin vaikutti ilmeen lisäksi marimekon paita, joka vaan sattui sillon olemaan päällä.
 .

Cafe con leche <3 Koulun kahvilassa. Ei, aamu ei alkanut mulla näin leppoisasti tänään kahvia siemmaillen. Ensin oli aamun luennot ohjelmassa.

Tänään aamulla menin vihdoin siis luennoille. Oli aika vaikea herätys, sillä olin tottunut kipeenä ollessani menemään todella myöhäisin nukkumaan. Aamu kahdeksan luento tuntui (lue: liian) aikaiselta. Kävelin kouluun ja ennätin vielä ajoissa luennolle. Hieno suoritus multa, vaikka itse sanonkin, ja ne ketkä mut tuntevat ymmärtävät miksi. Olen aamuvirkun vastakohta.

Ensimmäinen luento oli kansainvälisen kaupan kurssia, juuri sitä, jossa on ryhmätyö josta olen aikaisemmin kirjottanut. Puolitoistatuntinen vierähti nopeasti ja vaihdoin pikaisesti kuulumisia ryhmäläisten kanssa. Yksi ryhmäläinen puuttui luennolta, hän jonka kanssa on ollut ajoittain vaikeuksia kommunikoida. Huomenna aamulla on samaan aikaan luento, saa nähdä tuleeko hän sinne sitten. Maanataina kello 15 tapaamme näillä näkymin koko ryhmän kanssa ja alamme tekemään ryhmätyötämme eteenpäin.

 Luento meni yllättävän nopeasti. Keskustelut olivat todella mielenkiintoisia ja koko tullausprosessit yms, verotuspolitiikka kiinnostaa minua.  Tämän ryhmätyömme tarkoitus on siis esitellä maahantuoti prosessi alusta loppuun, huomioiden lainsäädäntö ja muut erinäiset vaikuttavat seikat. Oma ryhmäni on nimeltään Parfyymi ryhmä. Hehe, kerron tähän väliin että opettaja, tänään kävellessämme ohitsemme luennon loputtua, huudahti iloisesti hymyillen;  Parfyymi ryhmä oli todellakin paikalla, hyvästä tuoksusta sen huomaan. Aamulla suihkautettu Lancomen La Vie Est Belle:ni siis huomattiin ja positiivisesti :) Muuten käytän joka päivä hajuvesiä. Jos unohdan laittaa niin ei ole niin hyvä fiilis. Tapa ja mieltymys on periytynyt äidiltäni, ja hänen kanssaan on aina ihanaa fiilistellä kun löytyy uusi suosikki. Laitampa tähän väliin, kun aiheeseen sopii kuvan huoneeni parfyymihyllystä. Kyllä, ajattelin "vain" neljällä selvitä tämän viisi kuukautta.

 Täytyy muuten manita, että parfyymi aihe on omakeksimäni ja ihmiset ketkä ovat ryhmässäni, kokivat aiheen kiinnostavaksi ja liittyivät ryhmään. Aihe kumpusi kiinnostuksestani yleisesti kosmetiikkaan ja parfyymeihin. Kuitenkin tärkeimpänä aiheen valinnassa oli se, että koska parfyymit sisältävät useimmiten alkoholia, ne luokitellaan "vaaralliseksi hyödykkeeksi", jolla on oma lainsäädäntönsä. Tämän alkoholin ja nesteen vuoksi, ajattelin että tässä olisi hyvä hyödyke jota maahantuoda harjoitustyössämme. Ryhmien muodostaminen ei ollut siis mitenkään perinteisen tylsä kuten Suomessa liian  usein "tehdään kaverin kanssa". Ryhmiä on esim. oliviiöljy, liha..ja meidän parfyymiryhmämme. Jokaisesta ryhmästä, jokaisella luennolla tulee olla vähintään yksi ryhmän jäsen paikalla. Olemme tästä aina sopineet ennakkoon, että joku varmasti menee. Menen itse huomenna myös luennolle, siitäkin syystä että olen ollut kipeänä poissa viime viikolla kolmelta luennolta.

Muuten, tähän väliin voisin kertoa, että on hassua miten asiat muuttuvat. Tai oikeastaan ymmärrys voi muuttua. Minulla nimittäin oli todella suuria haasteita ymmärtää tämän kansainvälisen kaupan opettajan englantia ensimmäisinä viikkoina. Tänään luennolla tajusin, että hetkinen, minähän ymmärrän ihan kaiken. Jotenkin ajattelin, että aksenttiin ei tottuisi mutta nyt jotenkin kuulin kaiken selkeästi. Loistavaa :) Saman efektin huomasin myös seuraavalla julkisen sektorin luennolla, opettajan voimakasta aksenttia oli huomattavasti helpompi ymmärtää kuin aiemmin. Ehkä tämä lepotauko kotona viruksen kourissa teki hyvää kielelliselle kehittymiselle?

Palaan vielä tähän kansainvälisen kaupan luentoon. Ihan hetkeksi vain, sitten siirrytään muihin päivän tapahtumiin. Luento oli siis kaiken kaikkiaan kiinnostava. Opettaja halusi nostaa esiin muutamia käytännön ongelmia, täysin siis off the topic, kurssi-ilmottautumiseen liittyen, anteeksi pyydellen tosin. Espanjassa(kin) on siis samoja haasteita, kuin Suomessa. Jotenkin tuntui kivalta, että opettaja halusi jakaa turhautumistaan kanssamme. Häntä myös kiinnosti meidän mielipiteemme ilmottautumista ryhmien koosta ja käytännön järjestelyistä. Ryhmiä on tällä periodilla nimittäin kaksi tällä kurssilla. Meidän ryhmässä on päälle 20 henkeä, hänen toisessa ryhmässään yli 60. Olen siis sattunut hyvään ryhmään, kun kahdesta oli valita. Tosin menin tähän ryhmään, missä olen, koska toinen oli jo muistaakseni täynnä kun ilmottautumisen hetki tuli. Opettaja nosti esiin vielä mielenkiintoisen seikan; meidän ryhmässä on 14 eri kansallisuutta. Vain muutama paikallinen. Toisessa ryhmässä asia on toisinpäin, homogeenisempi ryhmä, jossa erasmukset on vähemmistönä. Olen tyytyväinen, että olen ryhmässä missä olen.

Seuraavaksi oli julkisen sektorin luento, se meni myös oikein mukavasti. Opettaja tosin lopetti jälleen ajoissa, mikä oli paikallaan luennon asiapitoisuuteen nähden.  Käsitellyt asiat olivat tuttuja itselleni, mutta huomasin että pitäisi petrata sanavarastoa englanniksi. Monet käsitteet tunnen vain suomeksi.

 Tällä kurssilla on aiemmin ollut ongelmana kova meteli; johon opettaja turhautui jo viikkoja sitten. Nyt on rivit harventuneet ja paikalla oli enää vain 30% niistä henkilöistä, ketkä olivat ensimmäisillä luennoilla. Täytyy kyllä sanoa, että kurssi on hieman erilainen, kuin luulin sen olevan. Enemmän käsitellään kansantaloustieteen teorioita, kuin itse julkisen sektorin toimintaa. Toivoisin saavani enemmän konkreettista tietoa. Kiinnostaisi erityisesti muiden maiden julkisen sektorin toiminta ja sen tiedon varassa olii mukava peilata sitä Suomen julkisen sektoriin. Muutenkin ajatukset suomalaisesta hyvinvointivaltiosta ovat kummunneet mielessäni erityisesti viime aikoina.Olenkin käynyt keskusteluja suomalaisesta politiikasta, kämppäkavereiden, kurssikavereiden...kanssa. Aiempien opintojen vuoksi sosiaalipoliittinen näkökulma on itselläni läsnä, kauppatieteidenkin viitekehyksessä.

Tämän luennon jälkeen tuli sen vuoro, millä aloitin tämän blogin. Ei ole parempaa kuin espanjalainen kahvi. Cafe con leche <3. Toisen sokeripussin nappasin talteen ja toisen tyhjensin kuppiin ja olin juuri hörppäämässä kun  kuulin nimeni.  LINDA! Säpsähdin. Kolme poikaa istahtivat pöytääni. Heistä yksi, mukava nuori ranskalainen poika oli enemmän tuttu, luennoilta ja vapaa-ajan tapahtumista,  kahden muun kanssa olin aiemmin jutellut vain ohimennen. Tässä kahvilan pöydässämme istui muuten 4 eri kansallisuutta, espanja, italia, ranska ja suomi.

 Espanjalainen poika muisti heti, että olen suomalainen.  Muistinkin puhuneeni hänen kanssaan siitä aiemmin ja hänen kertoneen tuntevansa täältä suomalaisen tytön, joka on perustutkinto-opiskelijana. Tämä espanjalainen oli mukava ja halusi että puhun hänelle suomea, sillä hän halusi oppia muutamia sanoja. No siinä pöydässä kahvin kera tapailtiin muutamia sanoja ja ilmauksia. Olin yllättynyt miten hyvin erityisesti tämä espanjalainen poika osasi lausua. Italialainenkin pisti aika hyvin kampoihin.
ÄÄ ei tuottanut vaikuksia. Hyvää Päivää! Buenos Dias! Kahvit juotua matkasimme sitten luennolle, joka oli kaikilla meillä sama, paitsi italialaisella pojalla, eli talousjohtaminen.

Odottelimme luennon alkua, niin tämä ranskalainen poika kertoi, että hänellä taitaa olla sama virus, kuin minulla on ollut. Olin jutellut hänen kanssaan Facebookissa juuri näistä oireistani ja aiemmin hän epäili että hänellä on vain pieni flunssa. Nyt hän tuntui että virus on iskenyt. Hän näytti kyllä jo kahvilassa aika kipeältä, mutta luokkahuoneessa vielä enemmän. Kehotin häntä menemään kotiin ja lääkäriin, mutta hän halusi jäädä kun oli kouluun asti "raahautunut".

 Olin aika väsynyt koska en saanut oikeen nukuttua viime yönä, unirytmin sekaannuksesta johtuen, joten oli nauru herkässä. Huvitti niin kovasti, kun tämä espanjalainen poika istui meidän välissämme, ja pelkäsi että saa viruksen. Toisella puolella post-virus ja toisella pre-virus. Ranskalainen kertoi oireistaan enemmän ja nyt ne kieltämättä olivat aika samanlaiset mitä minulla. Voikohan muuten saada saman viruksen uudestan, minkä on jo kerran sairastanut? Heti peräjälkeen? Toivottavasti ei!

Vielä ennen opettajan saapumista, tämän espanjalaisen kanssa keskustelimme siitä, miksi olen tullut juuri espanjaan vaihtoon ja mitä odotan vaihdolta. Oli mukavaa, kun hän oma-aloitteisesti kyseli ja vaikutti aidon kiinnostuneelta.

Kerroin hänelle hieman koulutus- ja työhistoriastani, mitä opiskelen nyt ja minkälaiseen positioon tulevaisuudessa tähtään... ja tietenkin kiinnostuksesta espanjalaiseen kulttuuriin. Kerroin, että minulla on serkkuja Ecuadorissa ja hän hämmästeli kovasti tätä. Hän halusi tietää ovatko he yhtä vaaleita kuin minä, ja halusi verrata käsiemme sävyeroa, kun hämmästeli vaaleuttani.  Sanoin että ei, serkkuni ovat enemmän latinon näköisiä kuin suomalaisia perusblondeja. Näytin kuvan toisesta serkustani Facebookissa, johon hän totesi että ei näytä tyypilliseltä ecuadorilaiselta.

 

Vertailukuva. Ettette vaan mene sekaisin, kumpi mun käsi on paljastan että ei ole ylempi :D

Tämä sai minut miettimään myös niitä kulttuurillisia pieniä ilmentymiä, mitä ulkopuolisen on mahdotonta havaita...sosiaalisia representaatioita. Täällä esimerkiksi aikaisemmin tutustuin yhteen tyttöön, jota aluksi luulin espanjalaiseksi. Olimme luentojen jälkeen istuskelemassa kahvilla porukalla ja juttelin tämän tytön kanssa kysyen neuvoja, en muista enää tarkemmin mihin... Mutta sitten jossain vaiheessa hän huomasi, että luulin häntä lokaaliksi. Hän kertoi olevansa myös erasmus, hollannista! En olisi ikinä uskonut, mutta pöydässä olleet epanjalaiset taas sanoivat, että selvästi näkee ettei hän ole espanjalainen.

Huolimatta siitä, että on eri kulttuurista. Vaikka ei ole yhteistä kieltä on mahdollista kohdata toisen ihmisen kanssa syvällisesti. Ennen kun uppouduin kirjottamaan tätä blogia, keskustelimme Lauran kanssa melkein pari tuntia ja oli niin ihana tunne, että hän todella ymmärtää minua. Ja minä ymmärrän Lauraa. Olemme todella samalla aaltopituudella, olimme heti alusta saakka. Olen todella onnekas, että on näin hyvät kämppäkaverit, joita voi kutsua ystäviksi.

Täällä ollessa olen suhteellisen harvoin tavannut suomalaisia. Muutamia kylläkin keneen olen tutustunut ja tietysti samasta yliopistosta tuli toinen suomalainen erasmusopiskelija tänne vaihtoon. Mutta siis, enemmän päivät menee englantia puhuessa (mihin pitäisi saada muutos, mutta laiskana helposti sortuu englantiin) ja tietysti espanjaa kuunnellessa ja puhuessa. Olen ruvennut jopa ajattelemaan englanniksi...kun ajatukset rupee rullaamaan espanjaksi voisin sanoa olevani tyytyväinen :P Ajoittain kaipaa suomen puhumista.


 Tänään talousjohtamisen luennolla tämä espanjalainen, juuri se joka halusi verrata käsiemme sävyeroja, tutustutti minut hänen suomalaiseen ystäväänsä. Tämä tyttö oli todella ystävällinen ja iloinen.  Oli kylläkin jotenkin hassua puhua suomea yhtäkkiä, siinä luokassa muiden kuunnellessa "hassua kieltä" korvat höröllä. Se, mitä siis halusin sanoa on, että kun täällä tapaa suomalaisen, se on erilaista kun tapaisi suomessa. Jotenkin on heti tutumpi ja erilaisempi kohtaaminen, mikä helpottaa ystävystumistä. Tämä suomalainen tyttö, joka on muuten suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kuin minä (jee!), lainasi minulle muistiinpanojaan. Olin todella kiitollinen siitä ja kun vielä näin  kuinka siistit ja tarkat muistiinpanot olivat. Helpottaa todella paljon, että sain lainata, sillä olin jäänyt aika paljon jälkeen. Tämä talousjohtamisen kurssi on mielestäni vaikein mikä minulla nyt on ja etenemisvauhti ei ole tyypillisen espanjalainen (jos tiedät mitä tarkoitan...).

Kävin tämän luennon jälkeen hakemassa opiskelijakorttini toimistosta ja suuntasin kopiointiliikkeeseen. Oli mielettömän helppoa iskeä paksu nippu vain kouraan ja hetkessä oli kauniissa pinossa kopioituna lainatut muistiinpanot. Maksoi vain 90 senttiä. Itse koin niin raivostuttavaksi tappelun omassa yliopistossani kopiointilaitteiden kanssa, että lopetin koko toiminnan. En tiedä missä oli vika, mutta aina kun itse yritin kopioida niin jokin tekninen häiriö tai muu iski. Myös tulostatamisen onnistuminen ei ole itsestäänselvyys, melkeinpä aina jotain ongelmia tapaa sattua kohdalleni Suomessa. Eli tunsin iloa selvitessäni näin helpolla, pitäen taloudelliset menetykset vaivaan nähden että olisin itse manauaalisesti kopioinut alihintaisina.

Kävelin kotiin auringon paisteessa ja soitin Famulleni puhelun. Yritin ekana killereitä (eli soittaa vain kerran, jotta toinen soittaisi takaisin, kyllähän te tän tiedätte..?), mutta ei onnistunut. Sitten soitin perille asti ja pyysin Famua soittamaan suominumerooni takaisin. Syy se, että kun soitan maksaa se minulle 30 senttiä minuutti, vastatessa vain 10 senttiä. Kannan muuten täällä mukanani aina kahta kännykkä espanjan kortin omaamaa Lumiaa (820) ja Suomen kortin Samsungia (joka maksoi kympin, mutta toimii muy bueno). Oli kiva jutella Famun kanssa ja juttelimme melkein koko kotimatkan. Kiersin Nostrumin kautta hakien ihanan vuohenjuustosalaatin, lähikaupastani (jossa hetkellinen viruksen aiheuttama ruotsalaistuminen tapahtui kts, aiempi blogi) patongin ja nam!; Starbucksin kahvin. Näitä viimeksi mainittuja pystyn ostamaan hyvällä omalla tunnolla täällä, sillä ovat melkein puolet halvempia kuin Suomessa.

 

Kotona kera herkkujen. Huomaa kantiskortti, sillä saa  -50% kaikista tuotteista!

Suht tervein Terveisin;

Tervehdys!

Kotona ollaan vieläkin. En mennyt yliopistolle luennoille, kuten eilen kirjottelinkin jättäväni vielä väliin. Muuten voin paljon paremmin, silmät ovat melkein jo täysin kunnossa, mutta uusi vaiva on ilmennyt...eilisestä saakka on vatsaa särkenyt. Vaivaisblogi, voisi olla uusi nimi tälle kohta tätä menoa... ;)

En muuten tiedä, että mikä siinä on, että olen itse aina jotekin nauttinut (huom; itse ennen tiedostamatta, läheiset ovat huomauttaneet) saadessani kertoa vaivoistani. Tämähän pitäisi olla enemmän suosittua lähinnä yli eläkeiän ylittäneiden keskuudessa. Kokoonnutaan ja kerrotaan, mistä milloinkin kolottaa. Mutta se nyt vaan jotenkin helpottaa kertoa, ja nytkin tän viruksen kourissa oon saanut tukea kun olen kertonut läheisille oireista ja vertaistukea kun muut ovat avautuneet flunssistaan. Ihminen on sosiaalinen olento. Kun vieressäsi joku haukottelee, se tarttuu...

Lempiaiheitani on "evergreen" topikkini silmäleikkaus, kun siis näistä fyysisistä vaivoista puhutaan. Kävin silmäleikkauksessa todella voimakkaan likinäköisyyden vuoksi vuosia sitten (mikä tuli aika monille yllätyksenä, sillä käytin aina piilolinssejä) ja siitä on seurannut vaikka mitä jatko-oireita. Kaiken kaikkiaan leikkaus toi enemmän hyötyä (näen!), kuin haittaa, mutta silmät ovat todella yliherkistyneet kaikille ärsykkeille, kuten nytkin tän viruksen kanssa huomattiin. Silmät ovat todella pintakuivat, välillä siinämäärin että särkee ja silmät vuotavat kivuliaasti kuin pieni vesiputous. Näitä kuivumisvuoto kohtauksia tulee kuitenkin aina harvemmin, kunhan muistan kostutella tipoilla. Siitä puheenollen laitampa tipat nyt, hetkinen...

Nonniin. Nyt on silmät jälleen kostutetut ja valmiina jatkamaan. Niin tämä silmäongelmat aiheuttavat ongelman sen kanssa, mihin eilen viittasin. Nimittäin meikkaamisen. Kun ei tahdo mitkään meikit pysyä silmissä, vaikka on vahvinta vedenkestävintä mitä löytyy. Tästä johtuen pidän aina peliä mukana ja tarkkailen, korjailen, koska on ripsarit täysin poskilla. Sitä nimittäin tapahtuu usein!

Kadehdin myös niitä, jotka voivat meikata kauniit meikit ja pitää ne monta tuntia siistinä kasvoillaan. Itselläni saattaa ne täydelliset meikit  olla jo poskilla matkalla ulos asunnosta... Tähän kun saisi muutoksen, olisin aika paljon valmis antamaan vastineeksi. Valitettavasti silmille ei käsittääkseni  voi tehdä mitään, ne on mitä on. Meikkaan silti ja pysyy minkä pysyy. Elämä nyt ei ole täydellistä, eikä meikit paitsi ehkä realitysarjojen rikkailla kotirouvilla, heh.. :P

Laura joutui eilen valvomaan viiteen saakka yöllä koulutyönsä kanssa, keskustelimme kuiskaillen pation kautta ja hänelle oli käynyt ikävä juttu ryhmätyönsä kanssa. Tämän blogin alussa on kuva huoneeni ikkunasta patiolle. Lauran ikkuna on vastapäätä ja siitä usein keskustellaan. Hassua, vaikka olemme samassa asunnossa, niin on se malliltaan sellainen, että saa naapurifiilistä myös näiden ikkunoiden kautta omien kämppiksien kanssa :) Itse tykkään tosi paljon, että näen Lauran tosta ikkunasta. Mulla ei muuten ole enää edes verhoja, kuten kuvasta näkyy. Verhorökäle tipahti alas, enkä oo viittinyt vempelettä enää uudestaan kiinnittää, ettei tipu yöllä päälle. Mutta en mä verhoja tartte, ikkunat on vähän sumuset niin ei niistä täysin läpi edes näe. Ehkä myöhemmin hommaan verhot, jos koen tarpeelliseksi.

Laurasta siis vielä. Lauran pari oli jättänyt oman osuutensa käytännössä katsoen tekemättä ja Laura joutui tekemään itse siten myös parin osuuden. Nämä samat ryhmätyönongelmat ovat siis varmasti joka maassa. Vapaamatkustajaongelma. Viiimetippaan jättäminen. Itse en ole mikään ryhmätöiden puolesta liputtaja. Mutta mitä Lauran kanssa tänään juuri hetki sitten keskusteltiin, ryhmätyöt ovat pakollisia. On pakko "oppia" tulemaan myös vapaamatkustajien, viimetippaan jättäjien, lusmuilijoiden, ylitunnollisten, stressierkkien jajaja ...kaikkien kanssa toimeen. Sillä näitä kaikkia löytyy myös työelämästä. Kun miettii, on löytynyt päiväkodista yliopistoon asti. Omat roolit on vaihdelleet, mutta kaikista oppii kuitenkin. Itse olen huomannut että laizzes faire- asenteella ryhmän tulos on turmiollinen. On pakko hetki ottaa härkää sarvista kiinni ja tehdä selvät pelisäännöt. Tätä ryhmädynamiikkaa saan täällä harjoitella yhden kurssin ryhmätyön kanssa,  josta kirjoitan myöhemmin. Huomenna tapaan ryhmäläiset.

                                                       Kotimme sydän: Keittio!



Laurita on poikaystävänsä kanssa täällä. Tulivat tekemään lounasta. Täytyy kyllä sanoa, että ihailen tätä 19-vuotiasta taitailijatyttöä monessa asiassa. Hänellä tuntuu olevan todella rento elämänasenne, ihana tyyli ja ystävällinen luonne. Niin Lauristasta olin sanomassa sitä, että hän tekee joka päivä itse ruokaa. Ja näyttää mielttömän hyvältä se ruoka, mitä hän tekee. Käyttää mausteita, eri tekniikoita...kaikkea muuta kuin pikaruokaa on se, mitä Laurita syö. Hän on fyysisestikkin todella hyvässä hoikassa kunnossa, ja sen näkeekin että hän syö todella hyvin.  Tunsin hieman häpeää nimittäin, ottaessani pakastimesta vihanneskeittoni ja lämmittäessäni sen mikrossa, Lauritan pilkkoessa sipuleita pataan.


 Olen ruvennut miettimään omaa syömistäni ja tulisi palata jälleen terveellisemmälle linjalle. Täällä jotenkin on ote lipsahtanut ja vieraalla maaperällä ollessani tullut ikäänkuin selvitymismoodi päälle ajoittain. Perunalastuja, tuttuja jee! Kyllä, ostin tuttuja sipsejä kaupasta ensimmäisten viikkojen aikana täällä. Söin ne nauttien, ilman pienintäkään syyllisyydentuntoa. Suomessa, toi ei olisi käynyt ollenkaan itselleni. Muutenkin olen ruvennut syömään joka päivä patonkeja (saa tuoreina, lämpiminä 60 sentillä) ja kaikkea muuta "pullaa"... ja se on ruvennut näkymään ja tuntumaan. Pitää ottaa enemmän molemmista kämppiksistä Laurasta ja Lauristasta mallia ja ruveta syömään terveellisemmin ja hyödyntäään niitä raaka-aineita, tuoreutta mikä on uniikkia täällä verraten Suomeen. Laura syö myös todella terveellisesti. Hänellä on oma ruokasuunnitelmansa, ravintoterapeutin tekemä ja lääkärin. Laura oli ennen ylipainoinen, mutta hän on sinnikkäästi, hitaasti, oikealla tavalla ilman kepulikonsteja laihduttanut yli 25 kiloa. Se jos on jotain! On ihana seurata Lauran sisukkuutta, ja tuloksia. Laura on aivan ihana, ja hänestä on tullut todella läheinen henkilö täällä. Tuki ja turva <3.

Kuvassa kaunis kämppikseni Laura ^^ <3  Mainittakoon, että Lauralta on lupa kuvan julkaisuun blogissani .)




Mitä tämä kangaspussi sisältää???

Sen saat selville jos haluat, nimittäin vielä tähän loppuun tehdä paljastuksen. Tai oikeastaan voisin kysyä teiltä ensin, että keräättekö te mitään outoa? Jotain, mikä voisi aiheuttaa hämmennystä. Minä kerään. Tai ajattelin, että se ei ole outoa yhtään, mutta erasmuskollegoiden mielestä on. Ehkä outoa on liian vahva sana, erikoista, huvittavaa? Asia tuli puheeksi epanjantunnilla monta viikkoa sitten, kun puhuttiin yleisesti keräilystä. Mutta siis halautteko kuulla mitä keräilen täällä espanjassa? Mulla alkaa olla jo aika kokoelma, joten ehkä se ansaitsisi jo vähän huomiota. Alotin oikeastaan tämän keräilyn jo 2007, mutta se kokoelma on  kadonnut, joten alotin alusta jo elokuussa tänne Barcelonaan saavuttuani.. Jos haluat kuulla, kommentoi niin kerron. Ja näytän kuvan, joka paljastaa pussin salaisuuden :P

Mukavaa päivää kaikille, ja toivottavasit huomenna pääsen kirjottamaan koulupäivästä jo, niin saadaan vähän tätä opiskelusubstanssia enemämän tähän blogiin, kun tyhjästä on paha nyhjästä!! :)

P.s Pakko vielä tilittää, naapurissa on remontti.Melkeen kokoajan poraavat ja naulaavat. Ei ole kiva olla kokoajan tälläsessa metelissä. Tuntuu, että mulla on niin huono tuuri naapureiden kanssa aina, Suomessa alakerrassa todella äänekäs lapsiperhe, jossa vauva itkee kokoajan. Ajattelin ennen lähtöä Suomessa, että pääseepä ainakin eroon tosta lapsenitkusta. Noh, täällä isossa talossa yhdessä asunnossa on remontti, niin tietysti se on sitten mun seinänaapuri :(
Tosin meteliin täällä tuleekin tottua. Espanjalaiset eivät ole mitään hiljaisinta kansaa. Sen saa todistaa päivittäin, kun naapurit vaihtelevat ylä-; ala; ja keskikerroksista kuulumisia pation kautta.



EDIT (17:28)

Varoitus ...jos katsot alemmas  paljastuu pussin sisältö ja keräilyharrastukseni ja menetät arvailun nautinnon. Noniin...


Kuva pajastaa keräilyni. Kokoelma vaikuttaakin näin katsottuna suht vaatimatomalta. Mutta juju on, että olen  itse vieraillu jokaisessa kahvilassa ja juonut cafe con lechen, ottaen toisen sokeripussin talteen. Täälläkun annetaan kaksi. Siinä se.