Toinen jalka jo Suomessa...

                                                      Kuva minusta. ^^ Olettu elokuussa, ensimmäisinä päivinäni täällä vaihdossa. Koko Erasmuskokemus oli tällöin edessä, nyt kaikki melkeen jo takanapäin :)



Joulukuun alussa jo oikeastaan alkoi tämä tunne kasvamaan suuremmin. Nimittäin Suomikaipuu. Kaipaan niin monia pieniä asioita Suomesta, mitä en todellakaan kuvitellut että tulen kaipaamaan. En oikeasti malta odottaa, että nämä 24 päivää jotka vielä täällä on jäljellä kuluvat nopeasti ohitse.

Enää on tenttejä jäljellä. Eilen oli talousjohtamisen tentti, välikokeen jälkeinen loppukoe. Edellinen ilta ja yö meni paniikinomaisesti lukien, jolloin mietin miksi en pysty koskaan aloittamaan ajoissa lukemista? :D Olin ison luokan viimeinen tentin tekijä jälleen kerran ja pyysin opettajaa tarkistamaan samalta istumalta kokeeni ja hän ystävällisesti suostui. Pääsin läpi! En huippuarvosanoilla, mutta kuitenkin. Asteikolla 1-10 sain arvosanakseni koko kurssista 6,75. Olen tyytyväinen. Tällä hetkellä opintopisteitä siis kasassa tämän tentin jälkeen, varmasti plakkarissa siis, 13,5 ECTS.

Muuten tosta eilisestä tentistä voi sanoa, että kuri oli tässä loppukokeessa aivan eri luokkaa kun välikokeessa. Luokassa oli hiirenhiljaista ja opettajat kiersivät tarkastamassa ihmisiä. Myös opiskelijoita sijoitettiin istumaan eri  paikkoihin kuin olisivat tahtoneet, eli arvostin tätä. Silti uskon että joku lunttasi varmasti isossa salissa.  Mutta olen tyytyväinen omaan suoritukseeni.

Nyt vielä monta tenttiä edessä ja niihin pitää panostaa täysillä! Uutta kämppistä Lauritan lähdettyä ei vaivannäöstäni huolimatta ole löytynyt hänen huoneeseensa, mutta autoin vuokranantajia löytämään uuden vuokralaisen minun huoneeseeni kun olen lähtenyt. Tähän muuttaa sitten 22 vuotias Lilly. Hassua että nimi lausutaan kuten Lili, mikä siis nimi millä vuokranantajat minua kutsuvat. Pystyn hyvin samaistumaan hänen asemaansa ja olen puhunut hänen kanssaan Facebookin Chatissa ja auttanut häntä vastailemalla kysymyksiin,  jotka ovat hyvn samanlaisia kuin itselläni oli viitisen kuukautta sitten.

                                            Laitoin vuokranantajien pyynnöstä ilmoituksen ja otin nämä kuvat asunnostani. Tuo pieni huone on siis minun huoneeni, jossa olen majaillut koko tämän ajan ja olen tälläkin hetkellä kun tätä kirjottelen.


Mutta sitä, minkälainen henkinen matka tämä on ollut minulle ja kuinka paljon odotan Suomeen paluuta en voinut ennalta ymmärtää. Olen oppinut paljon itsestäni täällä, oppinut selviämään hankalistakin tilanteista ja uusista olosuhteista, tutustunut paljon uusiin ihmisiin. Ja mitä tärkeintä saanut perspektiiviä omaan elämääni Suomessa. Kaipuu Suomeen on siis todella kova, mikä tuli yllättäen sillä ensimmäiset kuukaudet elin täällä niin sanotusti huumassa, enkä halunnut ajatellakkaan kotiinpaluuta. Aikansa kutakin ja nyt on mieleni jo Suomessa. Suosittelen kaikille opiskelijoille vaihtoa oman uransa kannalta, mutta erityisesti oman elämänsä kannalta. On rikkaus tutustua eri kulttuureihin, saada konkreettisesti substanssia siten omaan elämäänsä, uusin ystävin kokemuksin tarinoin. Henkistä kasvua on kuitenkin jostain syystä helpompi saavuttaa kun on muualla. Vanha sananlasku sanookin;

Joskus pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle.


Ihanaa tammikuuta ja terveisiä Suomeen <3